Luulen, että tuossa kahvipöytäpihtaamisessa on kyse alueellisista kasvatuseroista...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja En pihtaa kahvipöydässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun äidillä on yleensä aina jotain vierasvaraa, mulla taas ei. Eli ei voi aina kasvatusta syyttää ;). Meille ei tule yllätysvieraita oikeastaan koskaan. Mulla ei myöskään sen vuoksi ole vierasvaraa, ettei tule itse syötyä niitä. Meillä on kauppa 300 metrin päässä, jos yllätysvieraita tulee, sieltä ehtii jotain hakemaan. Itse leivottua meillä on hyvin harvoin.
 
En ole koskaan pitänyt yllätysvieraista, enkä tule pitämään.Kyllä sen verran pitää olla aikaa tai osata varautua, että ilmoittaa edes vuorokautta aiemmin mahdollisesta tulostaaan. Itse aina ilmoitan etukäteen tai kysyn että sopiiko jos tulen...tämän voi tehdä vaikka muutamaa päivää aiemminkin tai ainakin vuorokautta aiemmin. Mua itseäni ärsyttää jos tullaan ilmoittamatta ja sitten ei ole mitään tarjottavaa. Vaikka vieraat toisi tarjottavat en siltikään pidä siitä ettei ilmoiteta tulostaan.Itsellä voi olla ihan jotain muuta ohjelmaa ja vieraiden tulo vain silloin häiritsee.Kun sopii hyvissä ajoissa tulostaan niin varmasti saa muutakin kuin kahvia=)
 
Viimeksi muokattu:
Itse olen äidiltä ottanut mallia tarjoiluista ja en edes "kehtaa" tarjota kaupan valmistuotteita vieraille. Hölmöä, mutta jotenkin on iskostunut päähän, että pitää olla itseleivottua.
Tiedän etukäteen, että ketkä haluavat vain kahvit ja hyvät juorut ja keille tarjoan jotain itsetehtyä herkkua.
 
No mulla tulis hirvee stressi vieraista jos mun pitäs aina vääntää jotain tarjottavaa. Sitä paitsi me syödään tosi terveellisesti ja mitä mä niille jämille tekisin? Heittäisin roskiin? Meidän vieraat saa usein tyytyä vaikka jäätelöön tai muuhun helppoon mistä ei jää hirveitä jämiä jälkeenpäin syötäväksi. Meidän vieraat kyllä jo tietävät ettei itseleivottua kääretorttua löydy mutta näyttääpä vieraita silti riittävän. Juhlat toki erikeen..
 
Hmm...mun vanhemmat maalta, yllätysvieraitakin kävi välillä ja aina jotain oli tarjolla kahvin kans. Itse en edes avaa ovea yllätysvieraille.
Kaikki ei todellakaan halua tai osaa leipoa itse.
 
Asutaan kaupungissa ja yllätysvieraita en ota sisälle. Siskoni tai miehen veli voivat piipahtaa kutsumatta, mutta soittavat kyllä ensin että ollaan kotona. Voivat tuoda jäätelöä mukanaan ja sitten keitän kahvit. Mutta eivät välttämättä halua edes mitään, yleensä aina kysyn juovatko kahvia. Usein eivät juo. Joskus sitten oikein sovitaan, että tulevat meille syömään tai kahville, silloin on sitten pöydässä muutakin.
Jos tulee kaveriperheitä niin sitten laitan pöydän koreaksi, mutta ei nyt ihan seitsemää sorttia. Minulle on kyläpaikassa ihan sama onko tarjolla valmispullaa vai itseleivottua. Mielestäni on kohteliasta, että jotain on ja ainakin muutamaa lajia jos on kerran sovittu kyläilystä. Meillä ja meille usein tarjotaan juurikin noita paistovalmiita pullia ja munkkeja. Ne on tosi helppoja. Itse leivon usein yhtä tai kahta laatua vieraille. Sitten tarjoan myös muuta tämän lisäksi, kaupasta ostettua.
Vanhemmillani ja isovanhemmillani on aina vierasvaraa pakkasessa. Meidän perheessä oli vielä yhden lapsen jälkeen, mutta toisen jälkeen ei kyllä juuri ole ollut. Varaudutaan leipomiseen ja laittamiseen aina kun tulee vieraita kylään. Kutsuttuja :-)
 
Kaipa näissä voi olla alueellisia eroja ja eroja myös sukujen kesken. Ystäväni kertoo tarinaa tyttärensä ristiäisistä, joissa toinen mummi leikkeli tekemiään kahvikakkuja pöytään ja toinen mummi sitten nosteli ne kakkuvadit kaappiin piiloon, kun hänen mielestään ei vieraille niin montaa sorttia tarvinnut......Suunnilleen saman ikäisiä mummit ja asuneet ikänsä noin 50 km päässä toisistaan. Tosin siinä on maakuntaraja välissä. :)
 
Minä olen kotoisin Tampereelta, kummatkin vanhempani myös.
Yllätysvieraista en tykkää yhtään, minäkään en välttämättä edes avaisi ovea jos tultaisiin ilmoittamatta. Puhumattakaan, että alkaisin tarjottavia väsäämään. Jos tulee sopimatta ja ilmoittamatta, saa tyytyä kyllä pelkkään kahviin.

Jos taas kutsun vieraita meille, niin sellaisille vieraille laitan kyllä pöydän koreaksi. Ei tulisi kuuloonkaan että kutsuisin ihmisiä kylään, enkä tarjoaisi muuta kuin pelkkää kahvia.
 
Eiköhän tuo ole yhdistelmä maantieteellistä sijaintia, suvun tapoja ja ihan sitä omaa persoonaa. Onhan sitä samoissa oloissa kasvaneilla sisaruksillakin erilaisia tapoja näissä(kin) jutuissa.

Oma äitini oli/on sellainen aina-pöytä-koreaksi-tyyppi. Vierasvaraa yleensä löytyi aina ja tiukoissakin tilanteessa leipoi nopeasti jotain. Itse vaikka tykkäänkin leipomisesta inhoaisin sitä jos pitää pikapikaa ruveta jotain yllätysvieraille väsäämään. Jos pakkasesta tai kaapeista ei löydy niin kauppa on 200m päässä. Uskoisin että maalla asuvana olisin näihin vieraisiinkin paremmin varautunut, nyt kun kauppa on noin lähellä sitä ei aina jaksa miettiä mitä kaupasta pitäisi ostaa valmiiksi. Pelkkää kahvia en kehtaa tarjota, mies taas ei ymmärrä miksi pitää kahvin kanssa olla aina jotain mussutettavaa.
 
Enempi persoonallinen tapa. Tapoihin vaikuttaa toki se miten asiat on opittu kotona. Aikaisemmin ihmiset eivät myöskään liikkuneet samalla tavalla kuin nykyisin, joten tavat osittain muodostui myös paikallisiksi.
 
Eikö tuo ole aika keski-ikäistä? Pullakahvittelu ja hirveä paakkelsinvääntö?

Minä en syö mitään makeaa kahvin kanssa, en kotona enkä kylässä. Hyvin harva tuttunikaan syö. Jos tulee yllätysvieraita, tarjoan ruuan tai välipalan sen mukaan onko enemmän ruoka-aika vai muuten. Muuten juodaan kahvit ja jutellaan, eikä kenellekään tulisi mieleenkään alkaa tunkea sokeria naamaansa ihan vaan siksi että hei, nyt on tavisarkipäivä mutta kun oon oikein kaverilla kylässä niin onhan se pakko syödä.

Järjettömän epäterveellistä syödä jotain makeaa ihan vaan siksi että joku ihminen käveli ovesta sisään. Ei kiitos. Nykypäivän nuorilla ihmisillä on yleensä terveellisemmät elintavat.
 
Mun äidillä on yleensä aina jotain vierasvaraa, mulla taas ei. Eli ei voi aina kasvatusta syyttää ;). Meille ei tule yllätysvieraita oikeastaan koskaan. Mulla ei myöskään sen vuoksi ole vierasvaraa, ettei tule itse syötyä niitä. Meillä on kauppa 300 metrin päässä, jos yllätysvieraita tulee, sieltä ehtii jotain hakemaan. Itse leivottua meillä on hyvin harvoin.

Näin meilläkin!=) Tosin kutsutuille laitan kyllä montaa sorttia, ehkä liikaakin.
 
En nyt lukenut kaikkia vastauksia läpi.
Mutta meillä ei syödä pullaa, kakkua, pipareita yms. kotona ollenkaan arkena. Joten näitä ei kaapin kätköistä löydy. Tai joslöytyy, niin voin lyödä vetoa että ovat vuosia vanhoja :D
Meillä myöskään harvoin on kananmunia. Leivinjauhetta ei löydy, heitin talvella roskiin purkin joka oli mennyt vanhanki kesäkuussa 2011.
Jauhoista löytyy sämpyläjauhoa. Kermaa ei todellakaan löydy. Marjoja saattaa pakastimesta joku pussi löytyä, jos hyvin käy.
Ei näillä aineilla oikein kääretorttua yllätysvieraille leivota.
Viimeksi kun oli juhlat, tilattiin kakku viereisestä leipomosta ja äitini teki piirakkaa.
 
Jaa-a, meillä ei kotona kyllä ollut koskaan mitään nisua vieraita varten, vaan eipä meillä kovin vieraita rampannut. Itse haluaisin olla pullan tuoksuinen kyläpaikka ja usein jotain leipasen, jos tiedän että on tulossa kylään vieraita. Mutta en varmaan tekis joka kerta jotain, jos joka päivä joku olis oven takana kolkuttelemassa. Mun mielestä tuo nisu tarjoilu kahvin kera on jo vähän menneen talven lumia, ja onhan tuo karppaaminen sellainen villitys, ettei koskaan tiiä kuka milloinkin karppaa...
 

Yhteistyössä