V
vierailija
Vieras
... kunnes nyt onkin pikkuhliljaa paljastunut, että hän
- manipuloi
- syyttää aina minua loppujen lopuksi kaikesta ikävästä tai riidoista. Aina.
- on niin taitava puhumaan, että saa kaiken käännettyä aina kuten hän asian tahtoo olevan tai näyttävän
- ei ikinä keksi meille mitään kivaa yhteistä tekemistä, minä olen vastuussa "hauskanpidosta" tai siitä ettei vaan istuttaisi sohvalla (tai hänellähän nyt on aina tekemistä mm. autojen kanssa)
- on ulospäin muille ihmisille äärimmäisen kiva ja mukava ja hauska, mutta kotona on hiljainen, omissaoloissaan eikä ole kiinnostunut minun tekemisistä
- ei ole ikinä kysynyt esim . mitä minulle kuuluu tai miten minun päivä on mennyt?
- ei osaa puhua syvällisistä asioista, vain ruoasta tai säästä
- JOS sattuu myöntää olleensa jossain väärässä, kääntää silti asian loppujen lopuksi niin, että oikea vika oli kuitenkin minussa.
- Ei pysty olemaan tasapuolinen lapsille: jos hänen lapsensa tekee jotain, sille nauretaan, jos minun tekee samalla lailla, ojentaa sanallisesti kyllä. Jos sanon tästä ero on kuulemma siinä kuinka usein lapsi tekee jotain ; jos hänen lapsi tekee kerran vuodessa ei ole tarve muuta kuin nauraa.
- Jos minä olen vihainen, olen turhaan vihainen ja siis sekin on väärin. Ei saa olla. Ja olen kuulemma aina ja joka asiasta kiukkuinen ja vihainen.
- On tuonut monesti esiin miten hänellä oli kaikki ennen paremmin, ja miten minä olen estänyt nyt hänen ystäväsuhteensa yms yms. Kun sanon tästä miten kurjalta se tuntuu kun sanoo niin ja olisi mukava joskus kuulla että olisin tuonut jotain hyvääkin , niin osaa taas puhua niin, että MINUSSA on vika edelleenkin. Eli siis teki niin tai näin niin aina minussa vika.
- Ei pyydä koskaan anteeksi MITÄÄN. Koska ei ole koskaan väärässä. Väittää myös etten minä osaa pyytää anteeksi (mikä kyllä sekin pitää paikkansa, mutta oikeasti joskus myös hän voisi edes yrittää pyytää anteeksi, koska ei kai aina kaikki voi vaan oikeasti olla minun vikaa??)
- riidan jälkeen alkaa keskustelmaan "normaalisti" . Jos en heti lämpene (en ollut ennen suhteen alussa koskaan pitkävihainen, nyt olen) hänen yrityksille niin alkaa uusi sota ja taas minä olen väärässä ja tietenkin turhaan kiukkuinen ja vihainen.
- sanoo että minun pitäisi nähdä ystäviä mutta jos haiskahtaa että olenkin oikeasti lähdössä tekemään jotain kaverin kanssa niin sitten se ei nyt enää olekaan ihan ok.
- ei anna läheisyyttä, ei suukkoja, ei haleja, ellen MINÄ tee aloitetta. Ei kuulemma kuulu hänen tapoihinsa. Seksi kyllä kelpaa toki, ja ennen sitä voi haluta läheisyyttä mutta heti sen jälkeen menee taas päiviä ettei tarvitse hellyyttä näyttäkään. Omille lapsilleen kyllä joka käänteessä ja kokoajan osoittaa hellyyttää. Teini-ikäisiä tyttöjään pussailee ja halailee jne jne
Välillä tuntuu oikeasti että tulen hulluksi.
- manipuloi
- syyttää aina minua loppujen lopuksi kaikesta ikävästä tai riidoista. Aina.
- on niin taitava puhumaan, että saa kaiken käännettyä aina kuten hän asian tahtoo olevan tai näyttävän
- ei ikinä keksi meille mitään kivaa yhteistä tekemistä, minä olen vastuussa "hauskanpidosta" tai siitä ettei vaan istuttaisi sohvalla (tai hänellähän nyt on aina tekemistä mm. autojen kanssa)
- on ulospäin muille ihmisille äärimmäisen kiva ja mukava ja hauska, mutta kotona on hiljainen, omissaoloissaan eikä ole kiinnostunut minun tekemisistä
- ei ole ikinä kysynyt esim . mitä minulle kuuluu tai miten minun päivä on mennyt?
- ei osaa puhua syvällisistä asioista, vain ruoasta tai säästä
- JOS sattuu myöntää olleensa jossain väärässä, kääntää silti asian loppujen lopuksi niin, että oikea vika oli kuitenkin minussa.
- Ei pysty olemaan tasapuolinen lapsille: jos hänen lapsensa tekee jotain, sille nauretaan, jos minun tekee samalla lailla, ojentaa sanallisesti kyllä. Jos sanon tästä ero on kuulemma siinä kuinka usein lapsi tekee jotain ; jos hänen lapsi tekee kerran vuodessa ei ole tarve muuta kuin nauraa.
- Jos minä olen vihainen, olen turhaan vihainen ja siis sekin on väärin. Ei saa olla. Ja olen kuulemma aina ja joka asiasta kiukkuinen ja vihainen.
- On tuonut monesti esiin miten hänellä oli kaikki ennen paremmin, ja miten minä olen estänyt nyt hänen ystäväsuhteensa yms yms. Kun sanon tästä miten kurjalta se tuntuu kun sanoo niin ja olisi mukava joskus kuulla että olisin tuonut jotain hyvääkin , niin osaa taas puhua niin, että MINUSSA on vika edelleenkin. Eli siis teki niin tai näin niin aina minussa vika.
- Ei pyydä koskaan anteeksi MITÄÄN. Koska ei ole koskaan väärässä. Väittää myös etten minä osaa pyytää anteeksi (mikä kyllä sekin pitää paikkansa, mutta oikeasti joskus myös hän voisi edes yrittää pyytää anteeksi, koska ei kai aina kaikki voi vaan oikeasti olla minun vikaa??)
- riidan jälkeen alkaa keskustelmaan "normaalisti" . Jos en heti lämpene (en ollut ennen suhteen alussa koskaan pitkävihainen, nyt olen) hänen yrityksille niin alkaa uusi sota ja taas minä olen väärässä ja tietenkin turhaan kiukkuinen ja vihainen.
- sanoo että minun pitäisi nähdä ystäviä mutta jos haiskahtaa että olenkin oikeasti lähdössä tekemään jotain kaverin kanssa niin sitten se ei nyt enää olekaan ihan ok.
- ei anna läheisyyttä, ei suukkoja, ei haleja, ellen MINÄ tee aloitetta. Ei kuulemma kuulu hänen tapoihinsa. Seksi kyllä kelpaa toki, ja ennen sitä voi haluta läheisyyttä mutta heti sen jälkeen menee taas päiviä ettei tarvitse hellyyttä näyttäkään. Omille lapsilleen kyllä joka käänteessä ja kokoajan osoittaa hellyyttää. Teini-ikäisiä tyttöjään pussailee ja halailee jne jne
Välillä tuntuu oikeasti että tulen hulluksi.
