Mä en enää jaksa tuota lasta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämä on paskaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vertaistuki on tiettyyn pisteeseen asti ihan ok, Kun verrataan että meidänkin lapsi sitä ja tätä ja vielä kauheemmin ja me tehtiin niin ja näin ja auttoi tai ei auttanut.

Asia kun on niin että ihmiset (äidit ja lapset) reagoivat ja tuntevat niin eri tavalla samojakin asioita. Olemmehan me kaikki kuulleet äideistä joilla 3 tenavaa ja kaikki valvoo vuorotelle ja äiti silti päivisin kokata ja siivota ja leikkia lasten kanssa ja illalla käydä jumpassa yms..
SE ETTÄ EI JAKSA EI TEE IHMISESTI YHTÄÄN HUONOMPAA.
Toisaalta voi olla fiksumpikin myöntää ja oikeasti väsyä eikä lakaista kaikkea maton alle!!

Ehkä minä olen perheestä jossa kaikki lakaistiin maton alle ja hampaat irvessa pestiin mun pyllyä. Sen takia en osaa puhua tunteista ja sen takia just minä tunnen niin raskaana lapseni kiukkuamisen. Ehkä sinä olit ennen lasten saantia kovin uupunut töistä ja valmiiksi keho ja mieli rasittunut ja väsynyt. Minulla ei ole ystäviä, joista saisi henkistä voimaa jaksaa. Oma äitini painaa duunia ja aina kiire kun haluisin jutella äitiydestä (vissiin pelottava aihe muistella).
Niin ja se tärkein : PARISUHDE; Jos siinä tökkii niin helposti tökkii lastenkin kanssa ja tuntuu tosi raskaalta.. ja kun tuntuu raskaalta, niin näyttää raskaalta ja lapsi vaistoaa ja alkaa oikeasti olla RASKAS , silti niin rakas.
 
Ainakin oon tosi kiukkunen tapaus itekkin (vastauksista päätellen) Koitas olla hermostumatta, itsehän tänne tulit asiasta kertomaan ja muut yrittää auttaa ja lohduttaa...

Kuullostaa huolestuttavalta. Mäkin oon samaa mieltä monen muun kanssa, että sun täytyis saada ittes ensin "kuntoon", eli levättyä tarpeeks, että omat hermot kestäis paremmin ja että saisit omaa aikaa tehdä jotain ihan muuta kun hoitaa lapsia. Vie lapset MOLEMMAT hoitoon edes yhdeksi yöksi jonnekkin (mommolaan, kummeille, sisaruksille????) VAADI saada omaa aikaa, että jaksat hoitaa lapsesi.
Saanko kysyä, missä lapsien isä??? Osallistuuko lasten hoitoon???
Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuu-tikki2:
Ainakin oon tosi kiukkunen tapaus itekkin (vastauksista päätellen) Koitas olla hermostumatta, itsehän tänne tulit asiasta kertomaan ja muut yrittää auttaa ja lohduttaa...

Kuullostaa huolestuttavalta. Mäkin oon samaa mieltä monen muun kanssa, että sun täytyis saada ittes ensin "kuntoon", eli levättyä tarpeeks, että omat hermot kestäis paremmin ja että saisit omaa aikaa tehdä jotain ihan muuta kun hoitaa lapsia. Vie lapset MOLEMMAT hoitoon edes yhdeksi yöksi jonnekkin (mommolaan, kummeille, sisaruksille????) VAADI saada omaa aikaa, että jaksat hoitaa lapsesi.
Saanko kysyä, missä lapsien isä??? Osallistuuko lasten hoitoon???
Voimia!

KORJAUS: TOHON ALKUUN....PITI LUKEA ETTÄ AINAKIN OOT...EIKÄ OON... :whistle:
 
soita kasvatusneuvolan psykologille ja varaa aika lapsellesi sinne. Saattaa raivota, jos on esim. joku häiriö??? En tarkoita, että lapsellasi olisi mitään vikaa päässä. Mutta jos on vaikka joku oireyhtymä ja ei kestä yhtään esim. stressiä. Tai jos lapsellasi on tunnekäsittelyssä tulossa ongelmia, niin olisi hyvä puuttua siihen ajoissa.
 
Tässä olis taas monta perhettä ongelmineen joissa tarvittaisinn supernannyn neuvoja ja opastusta arjen karikoissa. Kylläpä vaan nuo lastenne "kohtaukset" ovat normaalia uhmaa. Ette vain osaa käsitellä niitä. On se vaan kumma että tuossa eräskin äiti pelkää ottaa kontakstia vastaheränneeseen lapseensa jottei tänä vaan kietoituisi mattoon kiljumaan. Hei haloo!! Ne ipanat pyörittää teitä miten haluuvat HUUTAMALLA ja raivoomalla. Ja te peräännytte??? Teidän pitäisi olla se aikuinen talossa joka määrää vasemman jalan tahdin.
Kasvatusneuvolaan apuja hakemaan, mars.
 
Meillä huutanut poika 3v. yöllä ja päivällä. koko ajan jotain vikinää ja marinaa. Ei ne neuvolassa ota kantaa, aina sanotaan, että se kuuluu ikään. Ilmeisesti kaikkien lasten kuuluu karjua yöt ja päivät.
 
*halaus* En ala kirjoittamaan sen enempää. Totean vain, että kirjoituksesi voisi yhtä hyvin olla minun. Tää on aivan sairaan rankkaa!!! Eikä sitä kukaan tajua. Pahinta on kai just tää oravanpyörä, kun ei enää osaa itse nukkua ja alkaa pelkäämään noita öitä, kun kohta kuitenkin pitää herätä ja koittaa rauhoitella...milloin ketäkin. Ja tuo lastenkäsittely (kuka siellä hemmotelluista kakaroista puhuikin) ei ole yhtään niin selvää enää, kun valvot tarpeeksi kauan.
 
Itse olin jossakin vaiheessa tosi väsynyt ja poika alkoi olla samaa kaliiperia, kuin sun lapsi. Silloin minä katsoi peiliin ja aukasin silmäni sille todellisuudelle, että lapsi vaan peilaa minun omaa pahaa oloa. Lapsi vaistosi sen jokaisesta liikkeestä, katseesta.. Ei tarvinnut edes puhua, kun lapsi vaistosi ja oli siksi todella hankala. Kun ei saanut huomiota hyvällä, niin sitten se sai pahalla. Ja uusi vauva sisarus ei aisaa auttanut yhtään parempaan suuntaan.
Aloin antaa vauvaa enemmän isälleen (täysimetyksestä huolimatta ei mikään mahdottomuus) ja aloin taas OLLA esikoisen kanssa, kuunnella lasta ja antaa pyyteetöntä hellyyttä ja todella näytin, että rakastan. Lapsi on tätä nykyä ihana ja helppo. Hän ei tarvinnut mitään muuta, kuin tuntea olevansa ihana, ihailtu, rakastettu äitin mussukka, eikä mikään hermoromahduksen partaalle ajava kakara.
 
Uskon tuohon, mitä Cycadeen kirjoitti, että tämä auttaisi meilläkin tilannetta. Tämän järjestäminen vain on silkka mahdottomuus eikä siihen järjestämisen aloittamiseen ole nyt voimia. Kuten kirjoitettu niin tämän tunnelin päässä ei nyt näy valoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Ruttunokka:
Ja lapselle kelpaa mikä tahansa huomio silloin kun se saa raivarit. Oli se negatiivinen tai positiivinen huomio. Paras keino olisi jättää huomiotta. Huomata lapsi positiivisesti vasta sitten kun raivari on mennyt ohitse.

Nämä raivarit menee ohi vasta tunnin jälkeen sitten kun lapsi ei enää itse pysty lopettaa huutamista

Tähän sanoisin että siis jo tunnin päästä. Esikoinen piti meille kovan koulun ollen kuvailemasi kaltainen, paitsi että hyvässä tapauksessa huuto loppui jo tunnin päästä, huonossa tapauksessa sitä kesti 2 tuntia. Kun näitä raivareita oli pelkästään aamun 45 min ja illan 4 tunnin aikana pahimmillaan 3, voitte uskoa, ettei meillä kuulunut kuin huutoa.

Ja ei tuo nyt 6 v uhmassaankaan ole yhtään helpompi, vaan raivoaa aivan jatkuvasti. Nyt vain kohtaukset ovat vähän lyhyempiä 5 min-1 tunti.
 

Similar threads

Yhteistyössä