mä en jaksa enää, mutta en osaa "pysähtyä"..

[burnout?]

mulla on ollut ehkä elämäni raskain ajanjakso viimeiset pari vuotta...
(ja kyllä, osa seuraavista asioista jotka luettelen on ihan "itseaiheutettuja", mutta sillä hetkellä tuntui että jaksaa..)
samaan aikaan omakotitalon rakentaminen, lapsen ja kodin hoitaminen yksin kun mies aina raksalla, opiskelin itselleni ammatin, elin jatkuvassa epätietoisuudessa töiden suhteen, hankittiin koiranpentu, tappelin joka asiasta lapseni isän kanssa, etäännyin miehestäni, koin työpaikkakiusaamista vuoden josta seurasi unettomuutta ja sairastelua ja nyt kun asiat ovat seestyneet niin mun ja miehen välinen yhteys on kadonnut lähes kokonaan ja se väsymys on nyt iskenyt muhun jälkikäteen.

en jaksaisi nousta aamuisin sängystä, rakastan työtäni ja vihaan sitä tällä hetkellä, en jaksaisi yhtään olla siellä ja aika ei kulu, kotona on paha olla, en jaksaisi harrastaa koiran kanssa mutta on pakko, en jaksaisi yhtään mitään, mutta on pakkopakkopakkopakkopakko.

mutta onko mun tosiaan PAKKO kaikkea?! enkö mä voi luovuttaa ja sanoa, että en jaksa enää? enkä nyt tarkoita mitään itsemurhaa vaan kunnon sairaslomaa..? ei tää elämä ole tälleen elämisen arvoista en vaan osaa pysähtyä ja rehellisesti mennä vaikka sinne työterveyteen, pelkään että esitänkin siellä tosi reipasta ja että kaikki on muka hyvin... tajuan et oon ihan loppu, mutta en osaa puhua siitä.

 

[Non compos mentis]

Kunhan saat suusi siellä auki, eiköhän se sitten ala tulla se tarina ulos itsestään. Jaksamisia.

 

["väsynyt"]

Tutulta kuulostaa. Olet oikeasti loppuun väsynyt. Mene ajoissa lääkärille ja ota sairaslomaa. Ettei mene yhtä pitkälle kuin mulla. Mullakin noita asioita ja vastoinkäymisiä tuli perä perää ja päällekkäin, mutta en tajunnut väsymystäni ennen kuin olin sängynpohjalla, enkä jaksanut mennä vessaankaan. Meni fyysiset voimat lopulta, elimistön stressireaktio
Kaksi kuukautta makasin sängyssä, kun ei ollut enää fyysisiä voimia. Sitten pikkuhiljaa kävin istumassa ulkona, lopulta kävelin noin 10m matkan postilaatikolle. Mies toi ruoat mulle sänkyyn, kun en jaksanut nousta ylös.
Lääkäri totesi, että on tämä uupuminen, mutta ei tehnyt asialle mitään, enkä minä loppuun väsyneenä osannut itsekkään mitään lääkärissä vaatia.
Nyt olen vuoden taistellut väsymyksen kanssa romahduksen jälkeen. Yksin olen taistellut ja ajatellut, etten selviä tästä yksin. Ei palautunut voimat millään takaisin.
Nyt vihdoin saan apua. Kävin tk:n psyk. lääkärillä, joka tajusi asian laidan. Ehdotti lääkitystä, koska loppuun uupuminen ja yksin sen kanssa taistelu, toivon menettäminen, että joskus tervehtyis, sai aikaan masennuksen. Myös keskusteluapu on tärkeää. Että saa puhua asiat, jotka uupumukseen johti, jollekin ulkopuoliselle. Itsekseen niitä miettimällä homma vain pahenee. Sen olen valitettavasti huomannut konkreettisesti.
Uupumuksessahan on tärkeää heti aluksi se, että uupumuksen aiheuttajat poistetaan ja ihminen saa konkreettisesti levätä mahdollisimman paljon.
Miten saat nyt nukuttua? Mulla oli kertynyt univelkaa vuosien ajan. Viimeinen vuosi ennen romahdusta oli kauhea, lapsi ei nukkunut koskaan. Siksi jouduin aluksi keräämään voimia nukkumalla mahdollisimman paljon. Unilääkkeen avulla. Nytkin huomaan sen, että kun olen nukkunut hyvin, jaksan taas paljon, paljon paremmin.
VOimia sinulle <3

 

["vieras"]

nykyään on pakko jaksaa. Luovuttajat ovat luusereita.

 

[burnout?]

nimimerkki "väsynyt", en meinaa edelleenkään millään saada iltaisin unta kun kaikki asiat pyörii päässä, mutta sitten kun lopulta nukahdan, en millään jaksaisi herätä ja nousta ylös vaikka olisin nukkunut kellonympäri... tuntuu että olen jatkuvasti väsynyt ja kaipaisin niin lohtua, halauksia ja rakkautta joita en saa... tuntuu, että kaikki asiat on ihan umpisolmussa, en saa hoidettua enää asioitani, en jaksa vastata puhelimeen tai jutella ja olla sosiaalinen. tekis mieli linnottautua kotiin ja laittaa puhelin kiinni.. kyllä mä töissä käyn ja laskuni maksan, mutta tuntuu että sekin on ylivoimaista.

 

["väsynyt"]

Toivottavasti tämän viestini vielä luet. Kuulostaa niin tutulta. Myös tuo lohdutuksen,rakkauden kaipuu on korostunut tänä aikana! Meillä mies ei tajunnut koko juttua, ennen kuin kävin lääkärissä ja sen jälkeen pari tuntia hänelle selitin itkien kaikki asiat, jotka painaa mieltä. Se, että menin lääkäriin, niin jotenkin avasi hänen silmät. Kun olen huonompi vointinen, hän tajuaa tilanteen nykyään ja auttaa mielettömän paljon. Olen myös sanonut siitä, että lohduttaminen tuo suunnatonta apua.
Mutta sitten, kun olen pirteämpi, hyvien unien jälkeen, niin on varmasti ulkopuolisen vaikea tajuta, etten ole kuitenkaan vielä kunnossa. Vaan kuntoutuminen on vasta alkamassa. Eihän sitä kukaan näe mun sisälle, miltä oikeasti tuntuu. Vaikka kuinka yritän asioita tehdä, voi silti tuntua, että olen aivan loppu, eikä sitä mies tai kukaan muu tajua, vaikka sanoisin. Se kun ei näy päälle päin aina.
Mulla myös liian väsyneenä kaikki asiat pyörii päässä. Ei tule uni, vaan kelaan näitä vuosien juttuja. Tavallaan juttelen niitä jollekin, mutta se tapahtuu yksinäni. Siksi psyk. lääkäri sanoikin, ettei ole hyvä miettiä asioita yksin, vaan hakea apua, että saa puhua niistä sellaisen kanssa, joka ymmärtää.
Sinun pitää ehdottomasti saada ensimmäisenä jotakin nukahtamislääkettä, että saat kerättyä voimia. Se että nukkuu viikon kunnolla yöt, tekee ihmeitä ainakin hetkeksi. Ja olen huomannut, että uni klo 22-24 välillä vie väsymystä pois enemmän, kuin jos kieriskelee sängyssä ja nukahtaa myöhään. Vaikka unimäärä olisi sama.
Mene ihmeessä heti huomenna lääkäriin!! Pelkään, että sinulle käy samoin kuin minulle. Mitä aiemmin haet apua, sitä nopeammin paranet. Jos saisit jouluksi vähän voimia, jos saat nukkua kunnolla. Kerro lääkärille kaikki huolet, niin minäkin tein. Onneksi oli ihana lääkäri. Hän kysyi, onko mulla ollut jotain erikoista. Aluksi tuntui,e ttei tässä nyt mitään kauheampia ole tapahtunut. Mutta kun niitä asioita alkoi kertoa, niin lääkäri tuumasi,e ttä kyllähän sulla on ollut monenlaista koettelemusta. Ne voi tuntua pieniltä, mutta vaikuttavat paljon.

 

[burnout?]

[QUOTE="väsynyt";22716594]Toivottavasti tämän viestini vielä luet. Kuulostaa niin tutulta. Myös tuo lohdutuksen,rakkauden kaipuu on korostunut tänä aikana! Meillä mies ei tajunnut koko juttua, ennen kuin kävin lääkärissä ja sen jälkeen pari tuntia hänelle selitin itkien kaikki asiat, jotka painaa mieltä. Se, että menin lääkäriin, niin jotenkin avasi hänen silmät. Kun olen huonompi vointinen, hän tajuaa tilanteen nykyään ja auttaa mielettömän paljon. Olen myös sanonut siitä, että lohduttaminen tuo suunnatonta apua.
Mutta sitten, kun olen pirteämpi, hyvien unien jälkeen, niin on varmasti ulkopuolisen vaikea tajuta, etten ole kuitenkaan vielä kunnossa. Vaan kuntoutuminen on vasta alkamassa. Eihän sitä kukaan näe mun sisälle, miltä oikeasti tuntuu. Vaikka kuinka yritän asioita tehdä, voi silti tuntua, että olen aivan loppu, eikä sitä mies tai kukaan muu tajua, vaikka sanoisin. Se kun ei näy päälle päin aina.
Mulla myös liian väsyneenä kaikki asiat pyörii päässä. Ei tule uni, vaan kelaan näitä vuosien juttuja. Tavallaan juttelen niitä jollekin, mutta se tapahtuu yksinäni. Siksi psyk. lääkäri sanoikin, ettei ole hyvä miettiä asioita yksin, vaan hakea apua, että saa puhua niistä sellaisen kanssa, joka ymmärtää.
Sinun pitää ehdottomasti saada ensimmäisenä jotakin nukahtamislääkettä, että saat kerättyä voimia. Se että nukkuu viikon kunnolla yöt, tekee ihmeitä ainakin hetkeksi. Ja olen huomannut, että uni klo 22-24 välillä vie väsymystä pois enemmän, kuin jos kieriskelee sängyssä ja nukahtaa myöhään. Vaikka unimäärä olisi sama.
Mene ihmeessä heti huomenna lääkäriin!! Pelkään, että sinulle käy samoin kuin minulle. Mitä aiemmin haet apua, sitä nopeammin paranet. Jos saisit jouluksi vähän voimia, jos saat nukkua kunnolla. Kerro lääkärille kaikki huolet, niin minäkin tein. Onneksi oli ihana lääkäri. Hän kysyi, onko mulla ollut jotain erikoista. Aluksi tuntui,e ttei tässä nyt mitään kauheampia ole tapahtunut. Mutta kun niitä asioita alkoi kertoa, niin lääkäri tuumasi,e ttä kyllähän sulla on ollut monenlaista koettelemusta. Ne voi tuntua pieniltä, mutta vaikuttavat paljon.[/QUOTE]

kiitos sulle <3 kyynelet alkoi valua poskilla kun luin viestisi. kiitos <3

 

["väsynyt"]

Mitä sinulle kuuluu tänään?