Mä en jaksa tuota kakkosluokkalaista :( (apua)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
Kakkosluokkalaisen pari vuotta vanhempi sisarus on erityislapsi. Tuon erityislapsen ongelmien parissa on uurastettu nyt jotain viitisen vuotta kai. Lapsella on siis tunne- ja käytöselämän häiriöitä, joista johtuen koulunkäynti on aina ollut erityisen haastavaa, keskittymiskyky heikko ja itseluottamus onneton. Läksyjä on vaikea tehdä, alkaa aina se "mä en osaa" -kiukuttelu ja lopulta kirjat lentää lattialle tai sivu sutataan. Tämä siis erityislapsella.

Pienemmällä sisaruksella ei käsittääkseni tuota ongelmaa ole, eskarissa meni hienosti, samoin ekalla luokallakin. Mutta. Jo aiemmin mä huomasin tän saman kaavan, joka alkoi taas tänään koulujen alettua. Tokaluokkalainen alkaa vinkumaan että "mä en osaa, äiti auta, en osaa" -vaikka ihan oikeasti osaa ja on hyvä koulussa. Ja nyt läksynä oli ekalta luokalta kerrattavana olevia matikan laskuja, joissa on aina ollut hyvä. Siis oikeasti tuo "mä en osaa" -mantra oli nyt tuulesta temmattu. Ja kun sanoin että höpöhöpö, osaat sä, tee reippaasti läksyt, niin sama marina jatkuu ja jatkuu ja lopulta se heitti kirjansa maahan. Siis aivan selkeästi apinoi isomman sisaruksensa käytöstä.

Ja mä oon kauhea äiti, mutta kun mä en jaksa tuota. Erityislapsen kanssa nuo ongelmat oli ja on aivan todella rankkoja, ja niihin menee aivan hirveästi energiaa ja voimavaroja. Mulla ei riitä enää jaksaminen siihen, että nuorempi terve lapsi alkaa leikkimään isomman sisaruksensa ongelmia eikä järkipuhe mene perille (= jos et kerran osaa, pitää jäädä kouluun tukiopetukseen kun ei äiti ole mikään opettaja..). Huomiota se sillä hakee, joo tiedän, mutta kun tuo nuorimmainen saa tästä perheestä eniten huomiota muutenkin.

Mitä mä sen kanssa teen? Kyse ei oikeasti ole siitä, ettei osaisi tai pystyisi. Lapsi osaa ja pystyy ja kaikista kokeistakin saa melkein kymppejä. Ja silti aina sama laulu "mä en osaa, mä oon huono, kato nyt miten huono" jne. Ja mä uskon, että ei tarkoita tuota, vaan sanoo samoja asioita kuin erityislapsi-sisaruksensa, syystä jota en jaksa enää käsittää.

Pliis, neuvoja. Mä jo ärähdin tuolle ja komensin sitten huoneeseensa rauhoittumaan kun en yksinkertaisesti jaksanut enää kuunnella tuota typerää esittämistä ja käytöstä :(
 
Pitäskö antaa enemmän omaa huomiota tälle kakkosluokkalaiselle. Minusta kun tuntuu että kokee jäävänsä syrjään perheessä. Isompi saa huomiota ja apua vaikka millä mitalla, mutta itse ei saa niinkään vanhemmilta huomiota, kun tuntuu pärjäävän ilmankin. Koettaa sitten samalla konstilla saada huomiota, kuin sisarus saa (ei tuon ikäinen välttämättä osaa pukea sanoiksi, että huomatkaa minutkin, minäkin olen tärkeä).
Kasvaa katkeraksi aikuiseksi, jos jää isompansa varjoon pienestä pitäen. Että hänestä viis, kunhan saadaan erikoisisarus hoidettua..

Kun en teitä tunne, voihan olla että otattekin huomioon. Vaan jotain tuntuu oirehtivan tuo kakkosluokkalainen nyt. Voihan asian ottaa lempeästi puheeksi, että mistä kenkä puristaa.
 
Huomiohakuisuudelta kuulostaa joo. Ootteko kokeilleet vaikka sellaista että ennen läksyjä tekisitte yhdessä jotain mukavaa, ihan vaikka lukisitte kirjaa tai kokkaisitte tms. Huomaisi että huomiota saa ilman vinkumistakin ja sen jälkeen malttaisi tehdä läksyt itsekseen.
 
Jos antaisitte sille enemmän positiivista palautetta? Tai ehkä olettekin antaneet, mutta kun et kertonut siitä niin tuli vain mieleen..jospa hänen osaamisensa otetaan niin itsestäänselvyytenä että kun kokeista tulee kymppejä aina niin ei saa niistä mielestään tarpeeksi kiitosta?
 
Pitäskö antaa enemmän omaa huomiota tälle kakkosluokkalaiselle. Minusta kun tuntuu että kokee jäävänsä syrjään perheessä. Isompi saa huomiota ja apua vaikka millä mitalla, mutta itse ei saa niinkään vanhemmilta huomiota, kun tuntuu pärjäävän ilmankin. Koettaa sitten samalla konstilla saada huomiota, kuin sisarus saa (ei tuon ikäinen välttämättä osaa pukea sanoiksi, että huomatkaa minutkin, minäkin olen tärkeä).
Kasvaa katkeraksi aikuiseksi, jos jää isompansa varjoon pienestä pitäen. Että hänestä viis, kunhan saadaan erikoisisarus hoidettua..

Kun en teitä tunne, voihan olla että otattekin huomioon. Vaan jotain tuntuu oirehtivan tuo kakkosluokkalainen nyt. Voihan asian ottaa lempeästi puheeksi, että mistä kenkä puristaa.

Taas on hyvin luettu ap:n kirjotus.
Eikö juuri sanonut, että nuorimmainen saa jo nyt eniten huomiota. Halloooooo.
 
Kun mä oon yksin näitten lasten kanssa. Isää ei kuvioissa.
Ja kuten alussa sanoin, tuo nuorin taitaa saada eniten huomiota osakseen tässä perheessä. Lisäksi mä todellakin kehun ja kannustan ja muuten tsemppaan, ihan ilman huomionhakuakin. Sehän tässä tuskastuttavinta onkin, kun siitä huolimatta tuo lapsi tekee noin, enkä mä enää keksi mitä mun pitäis tehdä. Mä oon aina pyrkinyt siihen, että mun lapsille kasvaa hyvä ja terve itsetunto ja myös toiminut sen mukaan. Meidän perheessä ei tarvitse kasvaa siihen ajatukseen, että "oln huono ja tyhmä" (kuten itse aikoinani).
 
Lunaticilla ei sitten muuta apua ollut tarjota? Hallooo...

Edelleen olen sitä mieltä, että ottaa asia puheeksi lapsen kanssa. Osaisiko itse jotenkin selittää käytöstään? Onko opettajien kanssa ollut puhetta, miten koulussa sujuu, hakeeko tunnilla samalla lailla apua ja huomiota, vaikka osaakin hyvin?
 
Lunaticilla ei sitten muuta apua ollut tarjota? Hallooo...

Edelleen olen sitä mieltä, että ottaa asia puheeksi lapsen kanssa. Osaisiko itse jotenkin selittää käytöstään? Onko opettajien kanssa ollut puhetta, miten koulussa sujuu, hakeeko tunnilla samalla lailla apua ja huomiota, vaikka osaakin hyvin?

Koulussa sujuu hyvin, lapsi on reipas ja oppivainen ja tykkää käydä koulussa. Ei mitään ongelmaa. Eikä tietysti olekaan, koska oikeasti on ns. hyvä oppilas. Todistukset ja kokeet aina todella hyviä jne. Että tuo on vaan kotona tuo juttu, ja vain silloin kun mä satun olemaan kotona lapsen tullessa koulusta. Usein tekee läksyt itsekseen kun olen töissä, ja kaikki menee hyvin.
 
Mä tekisin joko niin, että ottaisin lapsen asian vähän liioitellen ja auttaisin läksyissä vähän ylipaljonkin ja voivottelisin kun lapsi ei oaa, äiti auttaa jne... (Tämä tepsii ainakin meillä 4v. ja 7v. lapsilla pukemiseen ja syömiseen, kun lapset ymmärtävät huumoria.) Lopulta lapsi kyllästyy äidin vouhotukseen ja tekee itse kun osaa.

Tai sitten toinen vaihtoehto, jos lapsi ei ole kovin huumorintajuinen niin kannustaisin lasta tekemään läksynsä itse ja sitten sen jälkeen tehdään jotain kivaa yhdessä, joiloin lapsi tekee itse läksynsä kun osaa ne ja saa sen jälkeen huomiota äidiltä.

Lapsen käsitys huomiosta voi olla erilainen kuin vanhemmalla ja aina jos lapsi tuntuu olevan kovin huomionkipeältä kannattaa miettiä omaa käytöstä suhteessa lapseen, vastaako tarpeet toisiaan?
 
Voi kuules meillä IHAN sama homma! Esikoisella samat "vaivat" kuin teillä ja elämä...no... sen jo tiedätkin...:/
Meillä eskoinen meni nyt kolmoselle ja nuorempi aloittaa kohta eskarin. Jännityksellä jo odotan miten sekin lähtee sujumaan. Nuorempi muuten todella ihana ja rauhallinen luonne. On vain myös alkanut " apinoimaan" isoaveljeään:( Huomioita saavat kaikki kolme lasta tasapuolisesti.
Mutta tällasta tää on:(
 
[QUOTE="eee";24381991]Miten se lapsi eniten huomiota perheessä saa, vaikka sisarus on erityislapsi?[/QUOTE]

Miksei saisi? Erityislapsen kanssa pyrin elämään mahdollisimman normaalia elämää, samanlaista kuin tämän nuorimmaisenkin kanssa. Molemmat saavat huomiota ja positiivista palautetta, kehuja, kiitoksia, kannustusta, haleja, hellyyttä jne. Erityislapsen erityisyys näkyy meidän perheessä vain erityislapsen kanssa tehtyinä lääkärireissuina ja tietysti silloin kun lapsi oirehtii kotona ja siihen on puututtava. Kuitenkin yleensä kotona menee ihan hienosti, joten eletään suht normaalia lapsiperheen arkea erityisyydestä huolimatta.
Nuorimmainen luullakseni saa yleensä joka perheessä eniten huomiota, jollen aivan väärässä ole..

Koetan vaan sanoa sitä, että mä olen pyrkinyt jakamaan molemmille lapsille samalla tavalla kaikkea, vaikka heidän lähtökohtansa ovatkin hiukan erit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja erityislapsen äiti;24382028:
Voi kuules meillä IHAN sama homma! Esikoisella samat "vaivat" kuin teillä ja elämä...no... sen jo tiedätkin...:/
Meillä eskoinen meni nyt kolmoselle ja nuorempi aloittaa kohta eskarin. Jännityksellä jo odotan miten sekin lähtee sujumaan. Nuorempi muuten todella ihana ja rauhallinen luonne. On vain myös alkanut " apinoimaan" isoaveljeään:( Huomioita saavat kaikki kolme lasta tasapuolisesti.
Mutta tällasta tää on:(

Oih, kohtalotoveri! Miten sä olet teillä ratkaissut nuo tilanteet? Entä riittääkö sun kärsivällisyys noihin apinointituokioihin? Mä olen jotenkin niin loppu tuon erityislapsen ongelmien kanssa, että en todellakaan jaksaisi ottaa samaa juttua vastaan ns. terveeltä sisarukselta :( Erityislapsen ongelmien edessä mun hermot pysyy kurissa ja osaan käyttäytyä fiksusti ja aikuismaisesti, mutta kun tuo nuorimmainen aloittaa apinoinsa, se saa mut ärtymään nollasta sataan lähes samantien :( Normaali kiukuttelu ei sitä tee, jotenkin vaan tuo erityislapsen ongelmien matkiminen saa mun pinnani kiristymään.
 
[QUOTE="äiti";24382070]Oih, kohtalotoveri! Miten sä olet teillä ratkaissut nuo tilanteet? Entä riittääkö sun kärsivällisyys noihin apinointituokioihin? Mä olen jotenkin niin loppu tuon erityislapsen ongelmien kanssa, että en todellakaan jaksaisi ottaa samaa juttua vastaan ns. terveeltä sisarukselta :( Erityislapsen ongelmien edessä mun hermot pysyy kurissa ja osaan käyttäytyä fiksusti ja aikuismaisesti, mutta kun tuo nuorimmainen aloittaa apinoinsa, se saa mut ärtymään nollasta sataan lähes samantien :( Normaali kiukuttelu ei sitä tee, jotenkin vaan tuo erityislapsen ongelmien matkiminen saa mun pinnani kiristymään.[/QUOTE]

No mun kärsivällisyys ei riitä läheskään aina edes tuon esikon kanssa:( On aikamoista tappelua ja taistelua tää arki, ihan asiasta kuin asiasta. Joten hermot mulla menee melkeen kanssa heti jos tää nuorempikin aloittaa samat hommat kuin esikko.
Oma pinna siis itsellä kanssa ihan surkean lyhyt:/ Sen on multa perittyä....
Onneksi miehellä sitten pidempi pinna, vaikka kylläsekin on koetukselle tuon meidän pojan kanssa.
Tilanteiden ratkaisu?.... Joko kArjahdan et NYT LOPPU. tai sitten jos nuorempi jatkaa sitä hommaa niin pistän pelin poikki ja käsken huoneeseensa/rappusille rauhoittuun ns. jäähylle.
Tää tepsii nuorimaiseen, mutta ei esikoiseen....
 

Similar threads

Yhteistyössä