Ä
"äiti"
Vieras
Kakkosluokkalaisen pari vuotta vanhempi sisarus on erityislapsi. Tuon erityislapsen ongelmien parissa on uurastettu nyt jotain viitisen vuotta kai. Lapsella on siis tunne- ja käytöselämän häiriöitä, joista johtuen koulunkäynti on aina ollut erityisen haastavaa, keskittymiskyky heikko ja itseluottamus onneton. Läksyjä on vaikea tehdä, alkaa aina se "mä en osaa" -kiukuttelu ja lopulta kirjat lentää lattialle tai sivu sutataan. Tämä siis erityislapsella.
Pienemmällä sisaruksella ei käsittääkseni tuota ongelmaa ole, eskarissa meni hienosti, samoin ekalla luokallakin. Mutta. Jo aiemmin mä huomasin tän saman kaavan, joka alkoi taas tänään koulujen alettua. Tokaluokkalainen alkaa vinkumaan että "mä en osaa, äiti auta, en osaa" -vaikka ihan oikeasti osaa ja on hyvä koulussa. Ja nyt läksynä oli ekalta luokalta kerrattavana olevia matikan laskuja, joissa on aina ollut hyvä. Siis oikeasti tuo "mä en osaa" -mantra oli nyt tuulesta temmattu. Ja kun sanoin että höpöhöpö, osaat sä, tee reippaasti läksyt, niin sama marina jatkuu ja jatkuu ja lopulta se heitti kirjansa maahan. Siis aivan selkeästi apinoi isomman sisaruksensa käytöstä.
Ja mä oon kauhea äiti, mutta kun mä en jaksa tuota. Erityislapsen kanssa nuo ongelmat oli ja on aivan todella rankkoja, ja niihin menee aivan hirveästi energiaa ja voimavaroja. Mulla ei riitä enää jaksaminen siihen, että nuorempi terve lapsi alkaa leikkimään isomman sisaruksensa ongelmia eikä järkipuhe mene perille (= jos et kerran osaa, pitää jäädä kouluun tukiopetukseen kun ei äiti ole mikään opettaja..). Huomiota se sillä hakee, joo tiedän, mutta kun tuo nuorimmainen saa tästä perheestä eniten huomiota muutenkin.
Mitä mä sen kanssa teen? Kyse ei oikeasti ole siitä, ettei osaisi tai pystyisi. Lapsi osaa ja pystyy ja kaikista kokeistakin saa melkein kymppejä. Ja silti aina sama laulu "mä en osaa, mä oon huono, kato nyt miten huono" jne. Ja mä uskon, että ei tarkoita tuota, vaan sanoo samoja asioita kuin erityislapsi-sisaruksensa, syystä jota en jaksa enää käsittää.
Pliis, neuvoja. Mä jo ärähdin tuolle ja komensin sitten huoneeseensa rauhoittumaan kun en yksinkertaisesti jaksanut enää kuunnella tuota typerää esittämistä ja käytöstä
Pienemmällä sisaruksella ei käsittääkseni tuota ongelmaa ole, eskarissa meni hienosti, samoin ekalla luokallakin. Mutta. Jo aiemmin mä huomasin tän saman kaavan, joka alkoi taas tänään koulujen alettua. Tokaluokkalainen alkaa vinkumaan että "mä en osaa, äiti auta, en osaa" -vaikka ihan oikeasti osaa ja on hyvä koulussa. Ja nyt läksynä oli ekalta luokalta kerrattavana olevia matikan laskuja, joissa on aina ollut hyvä. Siis oikeasti tuo "mä en osaa" -mantra oli nyt tuulesta temmattu. Ja kun sanoin että höpöhöpö, osaat sä, tee reippaasti läksyt, niin sama marina jatkuu ja jatkuu ja lopulta se heitti kirjansa maahan. Siis aivan selkeästi apinoi isomman sisaruksensa käytöstä.
Ja mä oon kauhea äiti, mutta kun mä en jaksa tuota. Erityislapsen kanssa nuo ongelmat oli ja on aivan todella rankkoja, ja niihin menee aivan hirveästi energiaa ja voimavaroja. Mulla ei riitä enää jaksaminen siihen, että nuorempi terve lapsi alkaa leikkimään isomman sisaruksensa ongelmia eikä järkipuhe mene perille (= jos et kerran osaa, pitää jäädä kouluun tukiopetukseen kun ei äiti ole mikään opettaja..). Huomiota se sillä hakee, joo tiedän, mutta kun tuo nuorimmainen saa tästä perheestä eniten huomiota muutenkin.
Mitä mä sen kanssa teen? Kyse ei oikeasti ole siitä, ettei osaisi tai pystyisi. Lapsi osaa ja pystyy ja kaikista kokeistakin saa melkein kymppejä. Ja silti aina sama laulu "mä en osaa, mä oon huono, kato nyt miten huono" jne. Ja mä uskon, että ei tarkoita tuota, vaan sanoo samoja asioita kuin erityislapsi-sisaruksensa, syystä jota en jaksa enää käsittää.
Pliis, neuvoja. Mä jo ärähdin tuolle ja komensin sitten huoneeseensa rauhoittumaan kun en yksinkertaisesti jaksanut enää kuunnella tuota typerää esittämistä ja käytöstä