H
hermoheikko
Vieras
En tiedä mikä mussa on vikana, mikä mun vauvassa on vikana tai missä hitossa se vika on. 4,5kk poika, on alkanut itkemään kaiket päivät. Koskaan mikään ei ole hyvin. Mikään ei ole kivaa. On ehkä 5minuuttia tyytyväinen jos on jotain mielekästä(tällähetkellä mielekästä on vain helistimet, ei mikään muu) tekemistä, sitten alkaa taas väkästys tai kamala huutokohtaus. En saa päivisin mitään tehdyksi! Jo pelkkä maidon lämmitys tuottaa vaikeuksia kun poika vaan itkee. Ja mulla menee hermot. Välillä olen vaan jättänyt pojan sängylle mennyt itse toiseen huoneeseen. Olen itkenyt, kironnut ja potenut huonoaomatuntoa tämän vuoksi. Yöt poika nukkuu ihan ok. Ja herättyään on yleensä oikeen aurinkoinen. Mutta kun mies lähtee töihin niin taas se alkaa... en saa mitään yhteyttä enää vauvaani, kun saan katsekontaktin alkaa poika itkemään. Perusasiat on kunnossa(ruoka ja kuiva vaippa)... Ei tunnu kuumeiselta... Ei auta laulu, juttelu, jumppaus, kutittelu, mikään hassuttelu, ei viihdy lattialla, ei omassa sängyssä mobilea kattelemassa, ei missään. Syliin yleensä rauhottuu, jos kävellään tai katsellaan ulos, muuten ei viihdy sylissäkään. Mikä on??? Onko kellään muulla ollut tälläistä?
Käyn päivittäin yksinäni kävelyllä kun mies on tullut töistä, eli saan tarvittaessa omaa aikaakin. Ja ihan hyvin jaksan kun mies on kotona, mutta alan pelkäämään jäämistä päivisin pojan kanssa kahden.
Mielessä pyörii kauheita ajatuksia. Mitä jos pimahdan ja satutan lasta.. olisiko kaikille parempi, että lähden ja jätän miehen ja pojan kahden, he kyllä pärjäisivät ilman minua, huonoa äitiä, joka ei osaa, ei jaksa, jolla ei kärsivällisyys riitä....
Voi kun pojan käytökseen löytyisi jokin viksu selitys, kuten hampaan tulo...
Käyn päivittäin yksinäni kävelyllä kun mies on tullut töistä, eli saan tarvittaessa omaa aikaakin. Ja ihan hyvin jaksan kun mies on kotona, mutta alan pelkäämään jäämistä päivisin pojan kanssa kahden.
Mielessä pyörii kauheita ajatuksia. Mitä jos pimahdan ja satutan lasta.. olisiko kaikille parempi, että lähden ja jätän miehen ja pojan kahden, he kyllä pärjäisivät ilman minua, huonoa äitiä, joka ei osaa, ei jaksa, jolla ei kärsivällisyys riitä....
Voi kun pojan käytökseen löytyisi jokin viksu selitys, kuten hampaan tulo...