Mä en käsitä. Sain kuulla tulevan lapsen sukupuolen ja yllättäin mun onkin vaikea "hyväksyä" tuo tieto

["pettynyt"]

Olen minäkin pettynyt, kun taas tulee poika. Neljäs. Mutta en haluaisi ketään näistä vaihtaa tyttöön. Pojat ovat ihania. Tullaan hyvin juttuun ja meillä on jokaisen kanssa omat jutut. Silti haluaisin myös tytön. Ihan sama olisi, jos kaikki olisi tyttöjä, haluaisin myös pojan.
Minulla vauva syntyy jo joulukuussa. Kauhea syyllisyys päällä.

 

["vieras"]

Ihanaa kun joku muukin käy läpi tällaisia ajatuksia. Odotan poikaa, tulokas on todella toivottu ja odotettu niin välillä tuntuu kuin odottaisin jotain alienia, joka on vallannut kehoni. Esikoisen, joka oli tyttö odottaminen tuntui luonnollisemmalta.

 

[öhm]

Me toivottiin raskausaikana miehen kanssa poikaa yli kaiken. Rakenneultrassa selvis, että tyttö on tulossa. Olin todella pettynyt. Kysyin viellä kätilöltä, että kuinka varma se on, että se on tyttö ja kätilö sano, että ei hän siitä nyt ihan 100 varma ole, mutta aika todennäköstä se on. Loppuraskauden aikana ehdin saamaan itseni uskomaan siihen, että en tiedä kumpi sieltä on tulossa. Kuitenkin tyttö syntyi, enkä osais nyt edes kuvitella että pieni tytön tyllerö oliskin ollut poika.