Mä en kestä vanhempia, jotka tekevät lapsistaan nirsoja!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja haloo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

haloo

Vieras
Miksi, oi miksi, ruokailusta täytyy tehdä saippuaoopperaa? On olemassa säännöt, joita noudattamalla lapselle loppujen lopuksi alkaa ruoka maistua. Tietenkin lapsilla on inhokkiruokia, niinkuin aikuisillakin. Joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Kaikkea täytyy silti oppia syömään, tai edes maistamaan.

Itse olen ollut nirsohko pikkulapsena, koska äitini teki syömisestä kamalaa ja ahdistavaa. Hän vahti vieressä ja asenne oli, että jos jättää ruuan syömättä, suurin piirtein kuolee nälkään sillä sekunnilla. Jos joskus satuin syömään erityisen hyvin, äitini pohti olenkohan tulossa kipeäksi kun niin syön.

Tuossakin nyt yhdessä ketjussa äiti valittaa, kun pph ei anna lapsen elää leivällä, mutta onneksi äiti antaa lapselle kotona heti ison leivän, niin ei nääntymään pääse. Mitä siitä, että oikeaa ruokaa ei opi syömään ja ravintoarvot ovat puutteelliset. Tämäkin poika varmasti oppisi viikossa symään, jos koti olisi samoilla linjoilla hoitajan kanssa, eli leipä poistettaisiin hetkeksi kokonaan valikoimista ja päivän ruuat suunniteltaisiin monipuolisesti. Tarjolle annos ruokaa ja jos ei kelpaa niin ilman draamaa lautanen pois ja seuraava ateria seuraavana ruoka-aikana. Jos seuraavakaan ateria ei maita, niin seuraavaksi ruokaa seuraavana ruoka-aikana ilman draamaa. Koska jos päivän ateriat ovat esim. seuraavanlaiset:

aamupala: kaurapuuro, hedelmä, maito
lounas: perunamuussi, kala, vihersalaatti, maito
välipala: hedelmä, viili, vihannespala, vesi
päivällinen: makaroonilaatikko, porkkanaraaste, maito
iltapala: uuniriisipuuro, kiisseli, maito

Ja MIKÄÄN näistä ei kelpaa, niin vika todennäköisesti on vanhemman asenteessa, ei suinkaan lapsen yökkäysreflekseissä tms. Tietenkin jokaisella on oltava joskus jotain lempiruokaa, mutta vastaavasti jonain päivänä on jotain vähemmän mieluisaa. Sinä päivänä epämieluisaa maistetaan ja odotetaan josko seuraavalla aterialla osuisi jotain mieluisampaa. Jos lapsi saa esim. aina iltapalaksi leipää, niin eihän sen tarvitse päivän aikana syödä mitään muuta, odottaa vaan iltaa ja kiskoo pussillisen leipää. Ja kun joku nyt kuitenkin leivän kuiduista avautuu, niin sen ajan kun lapsi opettelee syömään oikeaa ruokaa, niin voi käyttää vaikka vatsan toimintaa tukevia lääkkeitä, jos kakka ei kulje. Pitemmän päälle on kuitenkin paljon terveellisempää, että lapsi syö monipuolisesti ja vaihtelevasti, kuin että joka päivä enimmäkseen leipää. Ja omaksi asenteeksi se, että lapsi ei suomenmaassa nälkään kuole, vaikka odottaisi seuraavaan ateriaan, tai vaikkapa seuraavaan päivään. Syöminen on itsestäänselvyys. Sen pitäisi olla itsestään selvyys.
 
Itse olen sitä mieltä, että maistaa tietysti täytyy, mutta jos ei todellakaan tykkää niin silloin ei pidä syödäkään, jossain vaiheessa voi jopa oppiakin tykkäämään.
Onneksi mun ei ole koskaan tarvinnut kotona pakolla syödä, jos jostain en ole tykännyt, vapaasti ollaan saatu olla syömättä. Suurin osa lapsista on jossain vaiheessa nirsoja, toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta se nirsous vähenee kun ikää tulee. Itse en esim. pienenä tykännyt yhtään lasagnesta, mutta kyllä se tänä päivänä on jo ihan hyvää.
On tiettyjä ruoka-aineita joita en tänäkään päivänä suostu suuhuni pistämään, en vain pysty, joitain olen maistanut ja pahaksi todennut, joten toista kertaa en maista.

Oma äitini ei pysty syömään sipulia, ainoastaan silloin se menee, kun se on ihan pienen pieninä, elikkä jauheena suurinpiirtein ja sitä on niin vähän ettei se maistu, sillä jo äitin suussa tuntuu yksikin sipulinpala, niin oksennusrefleksi tulee samantien, ei vaan pysty, tosin syynä tähän on se, että pienenä piti syödä sipuliruokia ja siihen aikaan se lautanen oli syötävä tyhjäksi, että sieltä asti on jäänyt kammo.

Minä taas itse en tykkää yhtään kaurapuurosta, etenkin jo se on veteen tehty. Pari lusikallista vielä menee alas, mutta sen jälkeen alkaa tökkiä ja pahasti, en vain saa nieltyä.
 
Niin no, sekin riippuu paljon lapsesta ei aina vanhemmista. Minulla kolme todella allergista lasta. Ensimmäinen nautti jokaisesta uudesta mausta joita sai maistella kun testattiin ruokia, keskimmäinen taas ei siedä kuin tiettyjä ruokia vaikka voikin syödä melkein mitä vaan. Kolmannesta on tulossa esikoisen kaltainen. Mutta siltikin kahden vanhemman lapsen herkkua on paahdetut heinäsirkat :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja shihtzu:
Itse olen sitä mieltä, että maistaa tietysti täytyy, mutta jos ei todellakaan tykkää niin silloin ei pidä syödäkään, jossain vaiheessa voi jopa oppiakin tykkäämään.
Onneksi mun ei ole koskaan tarvinnut kotona pakolla syödä, jos jostain en ole tykännyt, vapaasti ollaan saatu olla syömättä. Suurin osa lapsista on jossain vaiheessa nirsoja, toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta se nirsous vähenee kun ikää tulee. Itse en esim. pienenä tykännyt yhtään lasagnesta, mutta kyllä se tänä päivänä on jo ihan hyvää.
On tiettyjä ruoka-aineita joita en tänäkään päivänä suostu suuhuni pistämään, en vain pysty, joitain olen maistanut ja pahaksi todennut, joten toista kertaa en maista.

Oma äitini ei pysty syömään sipulia, ainoastaan silloin se menee, kun se on ihan pienen pieninä, elikkä jauheena suurinpiirtein ja sitä on niin vähän ettei se maistu, sillä jo äitin suussa tuntuu yksikin sipulinpala, niin oksennusrefleksi tulee samantien, ei vaan pysty, tosin syynä tähän on se, että pienenä piti syödä sipuliruokia ja siihen aikaan se lautanen oli syötävä tyhjäksi, että sieltä asti on jäänyt kammo.

Minä taas itse en tykkää yhtään kaurapuurosta, etenkin jo se on veteen tehty. Pari lusikallista vielä menee alas, mutta sen jälkeen alkaa tökkiä ja pahasti, en vain saa nieltyä.

Joskus on pahaa ruokaa. Mutta monipuolinen ateria sisältää erilaisia aineksia, esim. jos makaroonilaatikko ei maistu, lapsi voi syödä porkkanaraastetta ja makaroonilaatikon maistamisen jälkeen saada lisääkin porkkanaraastetta. Ja odottaa seuraavaan ateriaan, josko jokin maittaisi silloin. Pointti on se, että jos lapsi kieltäytyy syömästä, ei pidä tuputtaa mitään vaihtoehtoista, vaan täysin ohjelmanumeroa tekemättä ilmoittaa, että maista niin saat jättää, syöt sitten seuraavalla ruualla.
 
Mä jaksoin lukea alun, sitten nukahdin.

Luulen että nirsous on ihan geeneissä. :laugh: Ei oo meidän mukulassa kyse siitä, etteikö olisi maistatettu, syötetty vauvana, ei oo myöskään pakotettu jne. Mutta se ei tykkää samoista asioista mistä 80% muista mukuloista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mirena04:
Mites sä selität sen, että esim. meidän kuopus syö päiväkodissa ihan kaikkea, mutta kotona ei kelpaa?

Kotona jokin mättää? Todennäköisesti asennoitumisesi ruokailutilanteisiin on saanut lapsen tekemään ruokailusta valtapeliä, joka ei tietenkään päiväkodissa tehoa, eli miksi sitä siellä pitäisi pitää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja BootyPeppi:
Niin no, sekin riippuu paljon lapsesta ei aina vanhemmista. Minulla kolme todella allergista lasta. Ensimmäinen nautti jokaisesta uudesta mausta joita sai maistella kun testattiin ruokia, keskimmäinen taas ei siedä kuin tiettyjä ruokia vaikka voikin syödä melkein mitä vaan. Kolmannesta on tulossa esikoisen kaltainen. Mutta siltikin kahden vanhemman lapsen herkkua on paahdetut heinäsirkat :D

mulla kans allerginen lapsi joka söi vuoden poronlihaa ja maissia ja siitä alettii sitte vähä kerrallaan saada lisää ruoka-aineita lisää käyttöön. Lapsi on nyt 5v ja todella todella nirso. Jokaisen uuden ruuan kanssa pitää tehdä kuukausia töitä että suostuu ensin maistamaan ja sitten syömään sitä. Ja ei olla kyllä itte häntä nirsoksi opetettu vaan johtuu taustalla olevasta allergiasta.Joutui syömään niin pitkään niin yksipuolisesti että nyt on vaikeuksia omaksua uusia makuja.
 
Samaa mieltä. Jos lapsi ei koskaan suostu syömään ruokaa, ei todellakaan pidä aina antaa leipää. Jos meillä lapset ei syö ruokaa, sitä ei todellakaan korvata leivällä, vaan ollaan syömättä ja seuraavalla ruokailulla kyllä maistuu. Meiän vanhin tyttö ei tykkää oikeasti esim. kasvissosekeitosta, jos tätä on ruokana, hänen täytyy maistaa ja sitten voin antaa leivän. Mutta ei todellakaan onnistuis, jos mitää ruokaa ei suostuis syömää.

Täytyy kyllä kertoo vielä, kun olin töissä päiväkodissa. Siellä oli venäläinen tyttö, jonka perhe ei osannu suomea. Joka aamu tyttö yökkäs, kun piti syödä puuroa. Meillä oli sääntö, että yks lusikallinen pitää kuitenkin maistaa. Kun parin kuukauden päästä vanhempien kanssa oli keskustelutuokio, jossa oli tulkki mukana, asia tuli puheeks. Äiti sano, että lapsi esittää, on tehnyt kotona ihan samaa kuulemma. Elikä kyllä ne lapset osaa esittää tarpeen tullen, kun tietää että menee vanhemmille läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nalkuttava Talonmies:
Mä jaksoin lukea alun, sitten nukahdin.

Luulen että nirsous on ihan geeneissä. :laugh: Ei oo meidän mukulassa kyse siitä, etteikö olisi maistatettu, syötetty vauvana, ei oo myöskään pakotettu jne. Mutta se ei tykkää samoista asioista mistä 80% muista mukuloista.

Nirsouskin on eri asia, kuin kieltäytyä järjestelmällisesti lähes kaikesta tarjotusta, jos se ei satu itseä sillä hetkellä miellyttämään. Normaalissa tapauksessa lapsella on normaaleista, monipuolisista arkiruuista 1-10 inhokkia, mutta muu menee mukisematta. Sitten on näitä, joille ei mikään kelpaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja km:
mulla kans allerginen lapsi joka söi vuoden poronlihaa ja maissia ja siitä alettii sitte vähä kerrallaan saada lisää ruoka-aineita lisää käyttöön. Lapsi on nyt 5v ja todella todella nirso. Jokaisen uuden ruuan kanssa pitää tehdä kuukausia töitä että suostuu ensin maistamaan ja sitten syömään sitä. Ja ei olla kyllä itte häntä nirsoksi opetettu vaan johtuu taustalla olevasta allergiasta.Joutui syömään niin pitkään niin yksipuolisesti että nyt on vaikeuksia omaksua uusia makuja.

Meillä mennyt tuolleen kanssa, mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee ne makutottumukset muuttuu....9v suostuu syömään jo porkkanaa. Toivossa elellään.
 
Mun käsittääkseni tässä kuitenkin vedottiin vähän siihen, että kun lapsi ei muka tykkää oikeasti mistään. Sitten syötetään leipää... Kyllä siinä kohtaa on vanhemmissa vika. Eri asia on, jos lapsella on jotain tiettyjä ruokia mistä ei oikeasti tykkää, mutta pääasiassa kuitenkin syö ja ruoka maistuu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja km:
Alkuperäinen kirjoittaja BootyPeppi:
Niin no, sekin riippuu paljon lapsesta ei aina vanhemmista. Minulla kolme todella allergista lasta. Ensimmäinen nautti jokaisesta uudesta mausta joita sai maistella kun testattiin ruokia, keskimmäinen taas ei siedä kuin tiettyjä ruokia vaikka voikin syödä melkein mitä vaan. Kolmannesta on tulossa esikoisen kaltainen. Mutta siltikin kahden vanhemman lapsen herkkua on paahdetut heinäsirkat :D

mulla kans allerginen lapsi joka söi vuoden poronlihaa ja maissia ja siitä alettii sitte vähä kerrallaan saada lisää ruoka-aineita lisää käyttöön. Lapsi on nyt 5v ja todella todella nirso. Jokaisen uuden ruuan kanssa pitää tehdä kuukausia töitä että suostuu ensin maistamaan ja sitten syömään sitä. Ja ei olla kyllä itte häntä nirsoksi opetettu vaan johtuu taustalla olevasta allergiasta.Joutui syömään niin pitkään niin yksipuolisesti että nyt on vaikeuksia omaksua uusia makuja.

Tämäkin on terveyssyyn aiheuttama ongelma, eli ulkopuolinen tekijä, ei suinkaan mikään lapsessa aikojen alusta muhinut luonteenpiirre. Lapselle on aiheutunut uusista mauista harmia ja oireita, eli hän suhtautuu niihin epäluuloisesti. Normaalia. Aika korjaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mirena04:
Mites sä selität sen, että esim. meidän kuopus syö päiväkodissa ihan kaikkea, mutta kotona ei kelpaa?

et ole yrittänyt tarpeeksi. oma nirso tyttöni jätti ennen syömättä kaiken muun paitsi perunamuussin. lautaselle kuitenkin pistettiin aina salaattia, ja ruokana oli riisiä, pastaa, kalaa, kanaa, kasvista vaihdellen. vuosi siinä meni, kun tyttö tottui, ja nirsoilu loppui.

edelleen valittaa jos ruoka ei ole "hyvää", mutta syö silti lautasensa tyhjäksi. ilman pakottamista, ja hyvällä ruokahalulla.

niin, ja turha on valittaa lapsen ruokailuista, jos omat ja miehen ovat huonot. jos aikuinen jättää salaatin pois, jättää lapsikin...jne..

kaikkea pitää maistaa, mutta kaikkea ei tarvitse syödä. kyllä nirsoilu loppuu, kun jaksaa olla pitkäjänteinen.
 
Meillä jos ruoka ei kelpaa niin sitten poistutaan pöydästä eikä sitten muuta syödä.
Sitten vasta välipalaa.
On kummasti ruvennut sapuskat maistumaan. Maistaa ainakin ja se riittää. Saa sitten leipää tms.
Meidän poika ei ole syönyt puuroa sitten alle 1v enkä pakota. Eikä kyllä pph:n luona syö.
Syö aina ruisleipää ison palan.
Tuo puuro villitys on ihan sairasta. Kyllä poika söi jouluna riisipuuroa. Annoin kuin itse pyysi.
Mun poika on nirso, mutta on sitten. Niin olen minäkin.
 
Meillä asperger lapsi ja reagoi juuri pahiten ruokaan.Ihan sama vaikka ei mitään muuta ruokaa olisi,niin kuolisi ennemmin vaikka nälkään,kuin näitä kyseisiä aineita söisi.Syö kyllä suht hyvin muutan,mutta tiettyjä inhokkeja on,joihin ei edes koske.Yksi ruoka on sellainen,että poika saa syödä omassa luokassaan leipää sinä ruoka päivänä,kun muuten tulee jo ruuan hajustakin oksennus!Tällaisiin tuntuaisti yliherkkyyksiin on todella vaikea alkaa puuttumaan millään kasvatuksella,koska siittä ei ole mitään apua.
Onneksi meidän lapsi syö kuitenkin laajasta valikoimasta verrattuna joihinkin muihin asperger lapsiin,joilla todellinen ongelma ruuan kanssa.Saattavat syödä 1-3 ruokaa,eikä mitään muuta!

Meidän perheessä muut syövät normaalisti ja yksi ei syö salaattia(ei erityislapsi).Syö kyllä erikseen näitä kaikkia,mutta jos ne on sotkettu yhteen kurkku,paprika ja tomaatti,niin ei enää uppoa alas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Meillä asperger lapsi ja reagoi juuri pahiten ruokaan.Ihan sama vaikka ei mitään muuta ruokaa olisi,niin kuolisi ennemmin vaikka nälkään,kuin näitä kyseisiä aineita söisi.Syö kyllä suht hyvin muutan,mutta tiettyjä inhokkeja on,joihin ei edes koske.Yksi ruoka on sellainen,että poika saa syödä omassa luokassaan leipää sinä ruoka päivänä,kun muuten tulee jo ruuan hajustakin oksennus!Tällaisiin tuntuaisti yliherkkyyksiin on todella vaikea alkaa puuttumaan millään kasvatuksella,koska siittä ei ole mitään apua.
Onneksi meidän lapsi syö kuitenkin laajasta valikoimasta verrattuna joihinkin muihin asperger lapsiin,joilla todellinen ongelma ruuan kanssa.Saattavat syödä 1-3 ruokaa,eikä mitään muuta!

Meidän perheessä muut syövät normaalisti ja yksi ei syö salaattia(ei erityislapsi).Syö kyllä erikseen näitä kaikkia,mutta jos ne on sotkettu yhteen kurkku,paprika ja tomaatti,niin ei enää uppoa alas.

Tässäkin on kysymyksessä ihan oikea neurologinen sairaus, ei vanhempien hermoilun aiheuttama "asennevamma". Ihan eri asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nalkuttava Talonmies:
Mä jaksoin lukea alun, sitten nukahdin.

Luulen että nirsous on ihan geeneissä. :laugh: Ei oo meidän mukulassa kyse siitä, etteikö olisi maistatettu, syötetty vauvana, ei oo myöskään pakotettu jne. Mutta se ei tykkää samoista asioista mistä 80% muista mukuloista.

Nirsouskin on eri asia, kuin kieltäytyä järjestelmällisesti lähes kaikesta tarjotusta, jos se ei satu itseä sillä hetkellä miellyttämään. Normaalissa tapauksessa lapsella on normaaleista, monipuolisista arkiruuista 1-10 inhokkia, mutta muu menee mukisematta. Sitten on näitä, joille ei mikään kelpaa.

Niimpä. muistan yhden langanlaihan eskaritytön joka ei kertakaikkiaan syönyt mitään kotona eikä hoidossa.
oli syömättä kokonaan vaikka koitettiin kaikki keinot. Ei kuulemma tullu kipuja tms, ei vaan tykänny mistään.
 
Mä en kestä vanhempia joiden asenne on noin mustavalkoinen.

Tuo esimerkkiruokalistas jos olis meillä esim tänään, niin kuopus olis syönyt siitä maidon.

Esikoinen oppi kaikesta (siis minusta) huolimatta kaikiruokaiseksi ja eskari tekee nyt loppusilausta sen suhteen, mutta tämä kuopus on hiukan toista maata.

:whistle:
 

Yhteistyössä