Mä en muista syödä...

[Stressipulla]

Taas huomaan liusuneeni tähän samaan tilanteeseen: mä en muista/jaksa syödä tarpeeksi. Joko touhuan koko päivän niin, etten edes tajua, että pitäisi syödä. Kyse ei ole laihduttamisesta tai siitä, etten osaisi tehdä ruokaa. Ruoka homehtuu jääkaappiin, kun sitä ei syödä.


Silloin kun lapsen kanssa ollaan kotosalla, ruokin lapsen, mutta itse en jotenkin jaksa istahtaa alas. Teen ruoan, mutta en syö sitä. Ei vaan tee mieli. Tiedän, tosi fiksu esimerkki 4-vuotiaalle.

Mulla on ollut tällasta stressipohjaista syömisongelmaa jo lukioajoista. Ruokahalu vaan katoaa. Raskausaikana kävin ravitsemusterapeutilla, jolta sain tarkat kellonajat ja määrät paljonko syödä. Silloin se olikin helppo toteuttaa, kun oli kotona vauvan kanssa. Tää on tällaista kausittaista. Nyt lipsuu ja pahasti.

Kohtalotovereita? Kuinka saatte pakotettua ittenne syömään?

 

[Tärpätti]

Mä pakotan itteni aina muksujen kanssa samaan aikaan syömään. Nykyään onnistuu jo kohtuuhyvin, välillä on kyllä päiviä kun huomaan että en ole käynytkään ruokapöydässä.

 

[hmmI]

kohtalotoveri ilmoittautuu!! :wave:

mulla lipsui eron jälkeen hulluksi tämä ruokahaluttomuus, ja jatkuu vaan. en osaa myöskään pakottaa itseäni syömään, ei vain mene alas. vaikka kuinka perustelen. ja mulla on ollut tätä ennenkin, vaikka toisaalta olin myös vuosia lohtusyöjä.. tällä kertaa paino tippuu. joinain päivinä oikein itkettää kun ruoka maistuukin niin hyvälle! näitä on vain n. 2 pvää viikossa..

mulla kun on tuollainen krooninen suolitulehdus niin tällänen paasto ei tee todellakaan hyvää. muutenkin niukka ruokavalio. mutta onneksi on hoitosuhde ravitsemusterapeuttiin, ei tunnu epätoivoiselta.. vielä ainakaan ei tässä montaa kiloa saisi kyllä enää pudota :/

ja ei ole lasta joka edes rytmittäisi ruoka-aikoja, kissa on mutta se onkin niiiin ronkeli ettei voi ollakaan

 

[Stressipulla]

Hei taas,

mukava että sain vastauksia! Toisinaan pakottaudun pöydän ääreen, mutta aina se ei onnistu. On varmaan kyse vaan tahdon puutteesta. Raskaana ollessani edes se vauvan hyvinvointi ei saanu mua syömään. (No sillon olin kyllä todella masentunut.) Mua sais varmaan uhata aseella ohimolle, että mut sais pakotettua syömään joka päivä niin kun järkevän ihmisen kuuluukin.


Mä veikkaan, että tää on saattanut saada alkunsa teini-iässä kun sain ruoka-aineallergiadiagnoosin. Syöminen oli sillon tosi vastenmielistä. En koskaan saanu samaa ruokaa kun muut, en uskaltanut käydä ulkona syömässä. Onkin ollut aikamoinen opetteleminen tehdä maistuvaa ruokaa tällä mun ruokavaliolla. Mutta ei se ole koko syy.

Mä oon tässä vedelly taas pitemmän aikaa niin, että oon syöny ehkä 2-4 lämmintä ruokaa viikossa. Voin porhaltaa monta päivää niin, että olen syöny vain aamupuuron ja ehkä banaanin jossain vaiheessa päivää.

 

[minä myös]

Mulla on samaa vikaa. Unohdan yksinkertaisesti syödä. Mielestäni kyse ei ole mistään syömishäiriöstä, koska en laihduta, tarkkaile painoani tai tahallisesti ole syömättä. Unohdan sen vain... Niin kummallista kuin onkin. Voisin vallan hyvin vaihtaa ruuan pilleriin, josta saisi kaiken mahdollisen mitä päivän aikana tarvitsee, muuta sellaista ei taida olla keksitty. Aamupalan voimin saatan mennä iltaan asti ja huomata että syöminen unohtui...

Itsellä ainakin paras keino on se, että syön lasten kanssa samaan aikaan. Vaikka aina ei tekisi edes mieli niin otan edes vähäsen. Seurassa, vaikkakin vain lasten, syöminen on se paras keino ollut mulla aina. Yksin syöminen on niin kovin tylsää.

 

[ok]

Oletko alipainoinen?

Mulla jonkin verran samaa kun on kova stressi, mutta ei noin pahana. Itse olen tosi laiha ja saan kyllä nähdä vaivaa syömisen eteen. Ja joskus kun innostun niin unohdan täysin syödä ja saattaa mennä ajantaju.

 

[Stressipulla]

Mun paino jojottaa just sen mukaan, kuinka muistan syödä. Pituutta on 164 ja paino heittelehtii siinä 52-60 kg. Laskisin, että se 55-56 olis mulle se paras. Välillä se syömättömyys aiheuttaa kamalan makeanhimon, ja niinä kausina se paino saattaa nousta ja olen melko pulskassa kunnossa. Tosin liikunnan suhteen mulla on samanlainen jojotus, eli sehän varmaan tohon painoon vaikuttaa.

 

[ok]

Mä oon sua 10 cm pidempi ja paino siitä 53, nousemaan en saa.. Koitan aina panostaa syömiseen mutta sekin tuntuu vähän pakkopullalta kun se on aina sellainen projekti.