Mä en ole tajunnutkaan (koirapelosta)

["papukaija"]

Mun tuttavapiirissäni ei näemmmä ole ainuttakaan oikeasti koirapelkoista ihmistä. Muutamia on, jotka tarvitsevat pienen hetken koiraan tutustumiseen, että uskaltavat olla normaalisti, eivätkä he lainkaan pidä pidä vöheltävistä koirista.

Eilen mun koirani pääsi vahingossa livahtamaan ulos, kun pihassa oli vieras auto. Pakettiauto oikein, eli siellä istutaan korkealla. Autossa istui yksi ihminen ja ikkuna oli veivattuna puoliksi auki. Kun koira tuli ovesta ulos, ikkuna veivaantui puolessa sekunnissa kiinni. Mä tajusin vasta reaktion nähtyäni, että miten voimakasta se pelko voi olla. Eihän tuo koira olisi millään päässyt sinne autoon, ei se olisi yltänyt ikkunaan. Henkilön ilmeestä kyllä näki, että siinä ei jääty laskemaan etäisyyttä maahan ja arvioimaan koiran hyppykorkeutta vaan yritettiin pelastaa henkikulta.

Tajuan astetta paremmin, miksi joillekin on niin iso asia, jos vastaan tulee irtokoira, että siitä kirjoitetaan jopa lehteen. Mä olen ajatellut, että kyse olisi lähinnä epämukavuudesta tms. Onneksi mulla on aina ollut koirat hallussa eikä haahuilemassa ja pelottelemassa ihmisiä. Vain yhden kerran on tullut konflikti jonkun kanssa. Mulla oli labbis fleksissä ja se meni nuuskimaan yhtä metsänreunan puuta. Puusta kuului kiukkuista sähinää ja huomasin siellä kissan. Naapurikerrostalon pihasta tuli kuin tykin suusta nainen, joka huusi hysteerisenä "Misseä" ja karjui minulle ja koiralleni karahka kourassa, että: "Vie tuo kauhea peto pois!" Olin melko hämmentynyt silloin, koirani ei tehnyt muuta kuin katseli kissaa ja nuuski puun juuren heinikkoa. No, minäpä sitten vein koirani pois, nainen meni itkuisena houkuttamaan Misseään alas puusta. Misse ei ollut läheskään yhtä hermostunut kuin emäntänsä, mutta taisipa silläkin naisella olla itsellään koirapelko, joka purkautui huolena Missestä.

 

["vieras"]

Ensin kirjoitat, että koira pääsi livahtamaan ulos ja sitten seuraavassa kappaleessa väität, että onneksi on koirat aina hallussa eikä pelottelemassa ihmisiä.

 

["papukaija"]

Kyllä, se livahti ulos. Mutta kun en mä edes tajunnut yrittää estää sitä menemästä, kun me oltiin kotona. Ihmisten ilmoilla vahdin sitä, ettei se pääse toikkaroimaan. Nytkin olisin ärähtänyt, mutta en hoksannut, että mun pitäisi. Ei käynyt edes mielessä, että pihallaolija voisi pelätä sitä. Ihan mun oma moka.

 

[koirapelkoinen]

Juu, sitä tunnetta ei voi oikeen hallita, vaikka yrittäisi. Tulee juurikin sellainen "pakene tai kuole"-reaktio. Jos iso koira menee ohi talutushihnassakin, niin menen aivan tien toiseen laitaan ja varaudun hyökkäykseen. Puhumattakaan, jos koira on vapaana, eikä omistaja tajua laittaa sitä kiinni, vaikka näkee vastaantulijan! Pistää niin vihaksi, varsinkin kun se on laissa kiellettyä. Mihinkään eläimeen ei voi luottaa 100 prosentisesti, vaikka omistajat niin luulevatkin.

 

[Silja.S]

Minä en ole koskaan ollut koirapelkoinen, itsellänikin on ollut koiria nuoresta asti, silti pelästyn jos tulee vieras koira irrallaan vastaan, mikäli olen liikkeellä lasten kanssa. Yksin en niinkään, mutta lasten kanssa pelkään koiria. Olen kerran jopa mennyt seisomaan koiran ja lastenrattaiden väliin (silloin lapset olivat vielä ratasiässä) kuin mikäkin hysteerinen äiti, vaikka tuo irtokoira heilutti häntää ja oli näennäisen ystävällisen näköinen. Vieraasta koirasta vaan ei koskaan tiedä miten lapsiin suhtautuu.

Eli ymmärrän minäkin koirakammoisia. Ärsyttää välillä, kun näkee näitä ojaan juoksevia tätejä, jotka oikeasti pelkäävät niin paljon, että joko hyppäävät ojan yli metsän puolelle tai jähmettyvät kauhusta. On siis noitakin vastaan tullut. Silti ymmärrän, miten kamalaa sen täytyy olla, kun koiria on joka puolella, eikä niiltä voi missään välttyä, ja pelko niin hirvittävän voimakasta.