J
joku vaan
Vieras
Mies puuttuu, lapsi täyttää kohta vuoden. En lasta kadu, mä oon aina toivonu lasta ja sen sain, tosin en sellaisessa tilanteessa kuin oisin halunnut eli parisuhteessa kunnollisen miehen kanssa. Nää on taas näitä elämän kummallisuuksia, kunnollisen kanssa tuli ero, rentun kanssa lapsi. Päätin pitää lapsen yksin vaikken tienny mihin tuntemattomaan hyppään. Olishan voinut olla ettei toista tilaisuutta olis enää tullut...
Mä oon koko ajan väsyny ja yksinäinen. Ei mulla oo enää ketään kavereita kun mä oon kotiäiti. Ennen näin kavereita viihteellä. Kukaan ei haluu tulla käymään eikä kukaan pyydä kylään. Oon käyny juttelemassa terkkarissa, mutta mitäpä se mun yksinäisyyteen auttaa. En mä osaa tutustua uusiin ihmisiin enkä jaksa lähtee mihinkään leikkipuistoihin. Jotenkin ahdistaa ihmistenilmoilla.
Lapsi näkee mummiaan joka päivä ja mulla tulee hirveen paha mieli kun mua ei oo lapselle olemassakaan kun mummi on maisemissa. Siis mä oon kateellinen mun omalle äidille. Kai siitä huokuu sellanen turvallisuus. Ja se on aina ilonen ja laulaa ja leikkii.
Mä pyöritän arjen ja oon hapannaama, myönnän. Joskus mä oon rähjännytkin lapsen kuullen, tuntuu että se joskus pelästyy mua jotenkin jos oon vaan hirmu vakava ja surullisen ja ahdistuneen näkönen. Ei se halua olla mun sylissä ja kiukkuaa mulle paljon.
Olipa vuodatus...
Mä oon koko ajan väsyny ja yksinäinen. Ei mulla oo enää ketään kavereita kun mä oon kotiäiti. Ennen näin kavereita viihteellä. Kukaan ei haluu tulla käymään eikä kukaan pyydä kylään. Oon käyny juttelemassa terkkarissa, mutta mitäpä se mun yksinäisyyteen auttaa. En mä osaa tutustua uusiin ihmisiin enkä jaksa lähtee mihinkään leikkipuistoihin. Jotenkin ahdistaa ihmistenilmoilla.
Lapsi näkee mummiaan joka päivä ja mulla tulee hirveen paha mieli kun mua ei oo lapselle olemassakaan kun mummi on maisemissa. Siis mä oon kateellinen mun omalle äidille. Kai siitä huokuu sellanen turvallisuus. Ja se on aina ilonen ja laulaa ja leikkii.
Mä pyöritän arjen ja oon hapannaama, myönnän. Joskus mä oon rähjännytkin lapsen kuullen, tuntuu että se joskus pelästyy mua jotenkin jos oon vaan hirmu vakava ja surullisen ja ahdistuneen näkönen. Ei se halua olla mun sylissä ja kiukkuaa mulle paljon.
Olipa vuodatus...
