Mä en pääse kiusaamisesta yli

[Zzzzzxxxx]

Mua kiusattiin hiljaisuudesta ala-asteella. Meni fyysiseksi jo ekalla luokalla. Kerroin kotona ja puututtiin. Sitten loppui. Uudestaan alkoi eri pojan toimesta yläasteella. Nauroi kun pidin esitelmiä ym. Ihmetteli kun en puhunut paljoa. Haukkui välillä rumaksi ja muurahaiskarhun näköiseksi. Jatkui lukiossa. Taas eri poika. Haukkui lesboksi, ja että haisen. Aina haukkui haisemisesta ja teki suuren numeron siitä. Tämä Joonas on hyvin narsistinen ihminen. Tekisi mieli laittaa koko nimi. Hyvin stubbimainen. Oli lellikki ja suosittu poika. Häirikkö.
Mun elämä mennyt pilalle.... Vituttaa suoraan sanottuna. Oon eristetty ja eristäytynyt työssä. Oon yksinäinen ja vailla sosiaalisia kontakteja. Ihmiskammoinen ja erilaisia pelkoja on paljon. Kärsin ahdistuksesta. Kaikki kiusaamisesta johtuen. Olen ulkoisesti aivan normaali, jopa kaunis nykyään ja huolehdin itsestäni. Minusta ei päällepäin huomaa näitä ongelmia. Ottaa vaan päähän että tietoisesti yritetään jonkun elämä pilata loppuelämäksi. Tämä Joonas oli samassa opiskelukaupungissa myöhemmin. Tavattiin koulussa. En moikannut eikä hänkään. Myöhemmin baarissa yritti iskeä luokseen mukaan. En lähtenyt vaan annoin pakit.
Tämä kiusaaminen tapahtui siis Heinolassa.
Nyt pelkään että olen työpaikkakiusattukin.

 

[kiinnostaa]

Minkä näköinen on muurhaiskarhun näköinen?

 

[Pessimisti]

Otan osaa. Mitä tarkoittaa, että pelkäät olevasi työpaikkakiusattu?

 

[Zzzzzzzzxxxxx]

Eli työpaikkakiusattu siten ettei minulle jutella mitään. Ei pyydetä mihinkään. En osaa itse luoda kontakteja toisiin ja olen arka. Tämä on koulukiusaamisen seurauksena tullut.

 

[toivoa on]

Lähde hakemaan itsellesi apua. Koulukiusatulta on usein viety itsetunto, kun tarpeeksi kauan toistetaan, että olet tyhmä, ruma, haiset jne , niin siihen alkaa itsekin uskoa. Tulee araksi ja alkaa ahdistaa. Mutta muista sinä et ole tehnyt mitään väärää, vaan nämä kiusaajat ja aikuiset = opet, jotka ovat sen sallineet.
Käy juttelemassa työterveyslääkärillä ja sano haluavasi terapiaan. Lääkärillä voit käydä useamminkin kerran, että tajuaa sinun haluavan ja tarvitsevan terapiaa. Lääkäri tekee diagnoosin ja sinä etsit terapeutin, joita voit katsoa Kelan sivuilta. Ja kun olet käynyt terapiassa psykiatri kirjoittaa Kelalle lausunnon psykoterapian tarpeesta. Jos hän ei suostu kirjoittamaan lausuntoa käy yksityisellä psykiatrilla.
Vaatii tosi paljon omaa aktiivisuutta, että saa apua, mutta muista et ole yksin. terapeutin löytyminen ja koko terapia vaatii pitkäjännitteisyyttä ja aikaa, mutta sitä kautta saat itsetuntosi takaisin.
On kamalaa, kuinka paljon koulukiusaaminen voi vaikuttaa ihmisen elämään. Siihen pitäisi puuttua koulussa heti, eikä hyssytellä Kiva-koulu-juttuja.
Sinulla on työpaikka. Työkaverisi ajattelevat ehkä, että haluat olla rauhassa ja eivät siksi puhu sinulle. Jos ihminen on hiljaa, hänen luullaan usein haluavan olla yksin ja se hölisevä tyyppi otetaan aina mukaan ja muistetaan. Ala tervehtiä työkavereitasi töihin tullessa ja huikkaat moit lähtiessäsi. Jatka sinnikkäästi, niin varmasti sinulle vastataan. Kahvitunnilla ja ruokatunnilla mene muiden kanssa samaan pöytään istumaan. Voit vaikka kommentoida ilmaa: ihanaa kun aurinko paistaa, se piristää. Tai kunpa kohta lämpenis ilmat, niin tarkenisi t-paidalla ulkona.
Ei siis mitään suurta tarvitse sanoa. Toiset ihmiset on hiljaisempia ja arkoja, mutta heillä on usein hyviä ajatuksia. Perjantaina töissä voit sanoa että on mukava päästä vapaalle ja levätä/ käydä elokuvissa/ ulkoilla mitä nyt yleensä vkl teet.
Älä lannistu, ja hae itsellesi apua. Suosittelen terapiaa ja nimenomaan koulutuksen saanutta terapeuttia. Hyvää kesän odotusta sinulle!

 

[hii]

Ikävän pitkät seuraukset kiusaamisella usein on. Koulukiusaamisen seurauksia tutkittiin 40 vuotta – tulokset murheelliset - Koulukiusaaminen - Elämä - Helsingin Sanomat

...mutta on paljon asioita joita voi tehdä itsekin esim. kun ja jos huomaa kärsivänsä huonosta itsetunnosta.

 

[Zzzzzzzxxxxxx]

Oon käynyt vuosia juttelemassa sairaanhoitajalle mutta siitä ei ole ollut apua. Huonompaan suuntaan vaan mennyt. Terapiaa en ole saanut koska katsotaan etten ole tarpeeksi hyväkuntoinen siihen.... Mitä nyt sitten tarkoitetaankaan. Tuntuu että voimat hupenee kohta ja ei jaksa hakea apua enää tai käydä juttelemassa. Kun ei se ole auttanut. Kiusaamiseni on täysin sivuutettu kokonaan ja siitä ei puhuta. Terapiaa siis en saa nyt ja saanko koskaan. Täällä ei saa aikoja yksityiselle psykiatrille lausuntoa varten. Ei ole varaa maksaa koko terapiaa itse.

 

[napakasti kiinni]

On todettukin että riippuvainen persoonallisuushäiriö ei välttämättä "jutteluterapiasta", siis sellaisesta myötätuntoisesta päännyökyttämisestä koskaan mitään hyödykään - kuten nyt näkyy tuostakin että vuosia sitä voi tosiaan jutella sairaanhoitajalle ja homma menee vain huonommaksi. Se päännyökyttely kun tekee oloa hetkellisesti paremmaksi, mutta samalla suistaa vain syvempään kuiluun, koska ei anna mitään todellisia eväitä oman elämänhallinnan parantamiseen.

Joku haastava, hiukan suututtavakin kognitiivispainotteinen lyhytterapia joka alkaa istunnosta yksi ja päättyy sovitusti istuntoon 9, voisi olla parempi. Tarvitsisit terapeutin joka hahmottaa ongelmasi, antaa tehtävät ja pakottaa ja haastaa sinut vastuuseen omista tunteistasi tässä hetkessä, ei hakemaan aina vastuunkantajaa jostain menneisyydestä. Olisi hyvä jos vaikka vähän riitelisit terapeuttisi kanssa.

Semmoista tuossa tarvitaan. Lohdullista tosin on, että nuo ongelmat usein paranevat iän myötä itsestään - jos onnistut välttelemään niitä mukamas-terapeutteja (päännyökyttelijöitä).

 

[Joffrey Baratheonin hiukset]

Ymmärrän. Olen itse hyvin samanluonteinen, kuin sinä. En tosin osaa auttaa mitä voisit asialle tehdä, kun en itsekään osaa ylläpitää ihmissuhteita.

 

[Zzzzzzxxxxxx]

Musta tuntuu etten enää jaksa tuota "terapiaa" en jaksa kohta elää enää näiden muistojen ja tämän häpeän kanssa.

 

["Apua"]

Sanot siellä terapiassa todella painokkaasti että olo huononee. Tai tulosta kirjoittamasi viestit jos et jaksa puhua? Sano että tarvit apua? Mene työterveyslääkärille, valita ensin työstressistä (vaikkei sitä olisi) ja avaa sitten menneisyyttä. Tee mitä vain että saat apua. Ala myös moikkailemaan niitä työkavereita tai mitä vaan vaikka tuntuisi vaikealta. Ota tavoitteeksi esim puhua yhdelle ihmiselle päivässä, sitten vähän enemmän. Siitä se lähtee. Elä luovuta kun olet selvinnyt jo näin kauan!!

 

[ilaria]

Eli työpaikkakiusattu siten ettei minulle jutella mitään. Ei pyydetä mihinkään. En osaa itse luoda kontakteja toisiin ja olen arka. Tämä on koulukiusaamisen seurauksena tullut.

Tässä kohtaa sinun täytyisi itsekin alkaa rohkaistumaan. En välttämättä uskoisi tämän olevan mitään työpaikkakiusaamista, mutta ei työpaikka myöskään ole se paikka, jossa väen vängällä yritetään saada kontaktia ihmiseen, joka ei itse anna minkäänlaista vastakaikua/ole koskaan aloitteellinen. Varmasti sinullekin alettaisiin juttelemaan, jos uskaltaisit rohkaista mielesi ja osallistua vaikka kahvipöytäkeskusteluun. Myös sinä voit olla aloitteellinen ja pyytää muita seuraasi. Toki ymmärrän, että kynnys on iso, mutta sitä varten suosittelisin minäkin juttelemista ensin työterveydenhuollossa ja että pyytäisit lähetettä eteenpäin.

 

[napakasti kiinni]

Lopeta se "terapia". Jos löydät kotikaupungistasi ammattitaitoisen kognitiivisen terapeutin, voisit hakea tosiaan jonkun napakan lyhytterapian.

Voisit myös vain yksinkertaisesti olla ilman sitä päännyökyttelijää jonkun aikaa.

 

[Zzzzzzzxxxxxxx]

Voiko sinne jutteluun jättää menemättä? Kun olen joskus unohtanut niin on uhkaillen soitelleet takaisin. Kun ei huvita mennä enää lätisemään mitään. Terapiaa haluaisin mielummin.

 

[napakasti kiinni]

Voiko sinne jutteluun jättää menemättä? Kun olen joskus unohtanut niin on uhkaillen soitelleet takaisin. Kun ei huvita mennä enää lätisemään mitään. Terapiaa haluaisin mielummin.

Kyllä voit vaatia tapaamisen yksikön lääkärin kanssa ja kertoa että tämä ns. terapia vain näyttää pahentavan tilannettasi eikä vie asioita millään tavalla eteenpäin. Voit tarkistaa sairaanhoitajasi mahdolliset terapiapätevyydet (jos niitä yleensä on) ja kysyä onko tutkimuksia että juuri tuontapainen lässytys auttaa sinun diagnoosisi saaneita henkilöitä. Voit pyytää että psykiatri tekisi esim. suosituksen kognitiiviseen yksilöpsykoterapiaan kelan kustantamana. Kerro että haluat oikeasti parantua ja löytää uusia tapoja nähdä asiat, eikä tämä lässytys nyt auta.

Ohjat omiin käsiin.