Mä en pysty elämään mun miehen kanssa enää, en kestä tota...

[vieras myös]

mullakin aika negatiivinen mies, tässä esimerkki eilisistä "keskusteluista"
yritin soittaa parille kaverille, kumipikaan ei vastannut puhelimeen ja sanoin miehelle:
kukaan ei vastaa puhelimeen mies: ei kai kukaan pidä kesällä kännykkää
oltiin lähdössä liikenteeseen, venelellä ja kysyin: onkohan siellä sellanen ilma että tarvitaan pitkiä housuja ( kun tuuli ika paljon ) mies: mä ainakin otan uikkarit mukaan
minä: mahtaakohan olla isot aallot kun tuulee noin paljon,
mies: nii'i, se on aika kiikkerä ( vene )

eli ihan sama mitä sanon niin mies vastaa tosi vittumaisesti takaisin tai sitten lyttää mun jutun täysin, ei ole mukava puhua tollasen ihmisen kanssa ja siski me ei oikeastaan puhellakaan mitään keskenään, en vaan jaksa kuunnella

Häh? Ei kai tuollaisia vastauksia voi riidan haastamisena pitää? Enemmänkin sellaisia "kuulen sinut mutten osaa sanoa sinulle vastausta" -kommentteja mieheltäsi. Normaalia keskustelua minusta, olisiko hänen pitänyt sanoa sitten miksei juuri kyseinen ystäväsi vastaa tänään? Vai olla myötätuntoinen, "voi-voi, kamalaa.."?

 

[noo]

mullakin aika negatiivinen mies, tässä esimerkki eilisistä "keskusteluista"
yritin soittaa parille kaverille, kumipikaan ei vastannut puhelimeen ja sanoin miehelle:
kukaan ei vastaa puhelimeen mies: ei kai kukaan pidä kesällä kännykkää
oltiin lähdössä liikenteeseen, venelellä ja kysyin: onkohan siellä sellanen ilma että tarvitaan pitkiä housuja ( kun tuuli ika paljon ) mies: mä ainakin otan uikkarit mukaan
minä: mahtaakohan olla isot aallot kun tuulee noin paljon,
mies: nii'i, se on aika kiikkerä ( vene )

eli ihan sama mitä sanon niin mies vastaa tosi vittumaisesti takaisin tai sitten lyttää mun jutun täysin, ei ole mukava puhua tollasen ihmisen kanssa ja siski me ei oikeastaan puhellakaan mitään keskenään, en vaan jaksa kuunnella

Häh? Ei kai tuollaisia vastauksia voi riidan haastamisena pitää? Enemmänkin sellaisia "kuulen sinut mutten osaa sanoa sinulle vastausta" -kommentteja mieheltäsi. Normaalia keskustelua minusta, olisiko hänen pitänyt sanoa sitten miksei juuri kyseinen ystäväsi vastaa tänään? Vai olla myötätuntoinen, "voi-voi, kamalaa.."?

no myötätunnottumuus tuosta kyllä vähän paistaa.

 

[vieras]

ja muutaman psykoterapeutin lausunnot asiasta ovat myös.kaksi vuotta kävi keskustelemassa,ennekuin ensimmäinen lääkäri kertoi olevansa narsistisen persoon.häiriön kannalla.nämä veijarit kun osaavat viedä niin lääkäriä,poliisia kuin mitä muuta tahoa tahansa.osaavat esiintyä erittäin vilpittömästi,sydämellisesti yms.ja sen kuoren taakse näkeminen vaatii taitavaltakin lekurilta aikaa.alunperin hakeutui hoitoon alkoholisminsa takia,joka ei sitten ollutkaan se perimmäinen syy - vaan enemmänkin tässä tapauksessa alkoholismi juonsi juurensa näistä muista käytös yms.pään sisällä olevista ongelmista.Lääkärinsä halusi tavata minut kahden kesken diagnoosisnsa teon jälkeen, ja oma tarinani tämän miehen rinnalla eletystä elämästä vahvisti lääkärin kantaa.

 

[höh]

mullakin aika negatiivinen mies, tässä esimerkki eilisistä "keskusteluista"
yritin soittaa parille kaverille, kumipikaan ei vastannut puhelimeen ja sanoin miehelle:
kukaan ei vastaa puhelimeen mies: ei kai kukaan pidä kesällä kännykkää
oltiin lähdössä liikenteeseen, venelellä ja kysyin: onkohan siellä sellanen ilma että tarvitaan pitkiä housuja ( kun tuuli ika paljon ) mies: mä ainakin otan uikkarit mukaan
minä: mahtaakohan olla isot aallot kun tuulee noin paljon,
mies: nii'i, se on aika kiikkerä ( vene )

eli ihan sama mitä sanon niin mies vastaa tosi vittumaisesti takaisin tai sitten lyttää mun jutun täysin, ei ole mukava puhua tollasen ihmisen kanssa ja siski me ei oikeastaan puhellakaan mitään keskenään, en vaan jaksa kuunnella

Häh? Ei kai tuollaisia vastauksia voi riidan haastamisena pitää? Enemmänkin sellaisia "kuulen sinut mutten osaa sanoa sinulle vastausta" -kommentteja mieheltäsi. Normaalia keskustelua minusta, olisiko hänen pitänyt sanoa sitten miksei juuri kyseinen ystäväsi vastaa tänään? Vai olla myötätuntoinen, "voi-voi, kamalaa.."?

no myötätunnottumuus tuosta kyllä vähän paistaa.

en mä pidä niitä riidan haastamisena vaan sellaisena vastauksina etten jaksa sille mitään puhella kun vastailee aina niin että ei paljoa kiinnosta sun puheet jne.

 

[höh]

jatkan vielä,

ehdottelin muutamapäivä sitten kylään menoa JONNEKIN, ei vastausta, sitten ehdottelin lasten kummeille kylään, mies: ei ne ole kotona, minä: toislle kummeille, mies: ei ne ole kotona, se mies on varmaan töissä ja tulee vasta illalla, minä: kaveri pariskunnalle? mies: ei ne jaksa nyt kun tulee sieltä mökiltä, eli ihan sama mitä ehdotan, sanon, puhun, kerron niin saan tosi tökeröitä vastuaksia ja mun sanimistn lyttäämistä tai muuten vaan jonkun vastauksen mistä huomaa ettei yhtään voisi vähempää kiinnostaa, mukavaa :/

 

[ap luki narsismista]

Narsistien uhrien tuki-sivustolta löysin seuraavaa, joka pätee meidän elämään tosi hyvin:

"Jatkuva varuillaan olo, narsistin lukeminen, tulkitseminen sekä omien sanomisten varominen rasittaa uhria. Monet uhrit ovat kuvanneet kärsivänsä kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja saavansa siitä vatsakipuja, vatsan toiminnan häiriöitä, unettomuutta, päänsärkyä, ahdistusta, lihaskipuja, rytmihäiriötuntemuksia, oksentelua ja masennusta. Parisuhteessa uhri joutuu myös monessa tapauksessa olemaan välikappaleena narsistin ja lasten välillä, eikä voi ahdistavassa ilmapiirissä toteuttaa vanhemmuuttaan haluamallaan tavalla. Ilmapiiri vaihtelee kotona yleensä laidasta toiseen narsistin ollessa läsnä tai poissa. Uhrit (myös lapset) yleensä kokevat olonsa turvalliseksi ja rentoutuneeksi ainoastaan silloin, kun narsisti ei ole läsnä.

Jotkut uhrit ovat pyrkineet pitämään nollatoleranssilinjaa narsistin huonon käytöksen suhteen. Ongelmana on usein kuitenkin se, että he joutuvat elämään jatkuvassa puolustusasemassa tai luomaan ikään kuin äiti-lapsi suhteen asettaessaan narsistille rajoja. Tällöin uhri joutuu myös ottamaan etäisyyttä narsistiin ja menettää vähäisenkin läheisyyden rippeet. Suurin osa uhreista reagoi alistumalla narsistin mielivaltaan välttääkseen riidan ja saadakseen kodin ilmapiirin pysymään edes jotenkin siedettävällä tasolla."

Mutta narsistin kuvailussa oli paljon sellaista mitä en miehessäni tunnistanut. Ehkä miehelläni on siis narsistisia piirteitä mutta ei niin paljon, että saisi diagnoosin. Mä koen itse, etten ole enää se ihminen, joka olin kun aloimme seurustella. Olen nykyään paljon vaisumpi, värittömämpi ja lannistunut, iloton, mikään ei naurata enää. Miehen ollessa poissa kotoa fiilis on eri. Mies vaan ei koskaan lähde mihinkään ettei vastavuoroisesti tarvitse päästää minua.

 

[ap]

Nostan vielä.

 

[Nilli]

Miksi kaikki on nykyään narsisteja? Eikö pelkkiä kusipäitä ole enää olemassa? Onko se uhrin asema siinä se, mikä kiehtoo? Että ei tarvitse itse ajatella omia tekoja ja päätöksiään tai ottaa niistä vastuuta vaan voi heittäytyä uhriksi ja huudella ystävälauman nyökytellessä, että mutta kun mä olin uhri! En minä sille mitään voi eikä minulla ole osaa eikä arpaa! Minä oon uhri!