Mä en vaan osaa olla kiroilematta ja käyttämättä vähän ronskia kieltä vaikka on lapsia paikalla...

[tiutau]

Miten te suhtaudutte jos teillä on ystävätär joka käyttää sanastoa jota ette soisi lapsenne oppivan?

Oma lapseni on puolivuotias ja pitäisi kai tässä alkaa miettiä sanastoaan, ja tajuan nyt että ehkä lapselliset kaverini ovat jo aiemmin jotenkin kärsineet sanastostani.

En kiroile pahasti mutta perse, hitto, pirulainen, perhana, helkkari jne kuuluvat kyllä sanastooni.

Missä menee raja? Mitä saa sanoa ja mitä ei? Ja paljonko pitää pidätellä kun on lapsia läsnä?

 

[svieras]

Kyllä mä kiroilen kuin merimies... Hyvä äiti mä silti koen olevani enkä ota hirveetä stressiä muutamasta ärräpäästä. Välillä mä yritän sellaista, että joka kirosanasta pitää maksaa (esikoinen pitää huolta, että todella maksan!)... Mut sit se taas unohtuu jossain vaiheessa ja palaan entiseen

 

[vieras]

Minä en kotona kiroile, panostan oikeen siihen. Mies kirroo, mutta sen v-alkusen on siistiny pois.

 

[Tukka Tötteröllä]

tää on varmaan ikuisuuskysymys meilläkin. Mä vaan joskus lipsautan jotain kamalaa suustani, tavallisesti Voi Vi**u :ashamed: Mun nyt mä olen koettanut itteeni tsempata että en päästelis mitään tuhmuuksia suustani, katsotaan kuin kauan "uuden" opettelu vie. Tsemppiä!

 

[suhtaudun melko huonosti]

Minä en kyllä pidä siitä että kiroillaan holtittomasti kun on pieniä lapsia paikalla.
Mun mielestä on muutenkin kyseenalaista jos ei aikuinen ihminen osaa itseään ilmaista ilman jatkuvaa "tehosanojen" käyttöä - inflaatio siinä käy sanojen tehossa ja minusta antaa vain typerän kuvan ihmisestä ja kertoo huonosta itseilmaisusta ja köyhästä sanavarastosta.

 

[vieras]

Et varmaan ole hyvä äiti jos kiroilet kun merimies , mene itseesi törkimys.

 

[ap]

Et varmaan ole hyvä äiti jos kiroilet kun merimies , mene itseesi törkimys.

Ehkä olenkin merimies - ja äiti! Meriäiti! Ärimeiti! Ärriäiti!

 

[svieras]

Et varmaan ole hyvä äiti jos kiroilet kun merimies , mene itseesi törkimys.

Joo yksittäinen juttuhan jostakusta tekee hyvän tai huonon äidin Kukaan kun ei ole täydellinen, kaikissa meissä on vikansa

 

[vierailija]

minä en kiroile lasten kuullen, meillä 1,5v matkii mun puheita enkä halua sen laukovan vieraiden kuullen. hävettäs

 

[Isla]

Ei ei ei kiroilua lasten kuullen! Eikä kyllä muutenkaan, antaa ihmisestä tosi sivistymättömän kuvan, jos joka toisessa lauseessa vilahtaa kirosana

 

[Aamuäree]

Kyllä mä kiroilen kuin merimies... Hyvä äiti mä silti koen olevani enkä ota hirveetä stressiä muutamasta ärräpäästä. Välillä mä yritän sellaista, että joka kirosanasta pitää maksaa (esikoinen pitää huolta, että todella maksan!)... Mut sit se taas unohtuu jossain vaiheessa ja palaan entiseen

Haa! Klooni!

Mä kans. Välistä mä oikein ihmettelen ettei mun lapseni sentään kiroa. Onneks :ashamed:


Mutta en mä kovin julkisesti, ja jos joskus livahtaa semmonen kun on muita paikalla ja vallankin lapsia niin kyllä mä heti pyydän anteeksi huonoa käytöstäni.
Mutta jos kotosalla menee joku pieleen niin se kyllä kuuluu.

Ja on se nyp perrrr***`)(/&% jos mä siks vain olisin huono äiti |O B) :ashamed: :snotty:

 

[vieras]

Vaikka meil mies kirookin, niin ei todellakaan joka lausessa, ei edes joka päivä. Joten turha kenekään tulla puhumaan sivistymättömästä....

 

[svieras]

Ei ei ei kiroilua lasten kuullen! Eikä kyllä muutenkaan, antaa ihmisestä tosi sivistymättömän kuvan, jos joka toisessa lauseessa vilahtaa kirosana

No en minäkään nyt joka toisessa lauseessa kiroile. Mut just jos ketuttaa jokin tai loukkaan itteni niin en mä siinä vaiheessa pysty nielemään kiukkuani ja laukomaan suustani mitään muuta kuin sammakoita

 

[qwer]

Multa kyllä lipsahtaa useinkin kaikenlaista, mutta onneksi lapsi ei ole oppinut samoille tavoille. Joskus kolmevuotiaana hoki välillä ***kelettä ja ***tanaa, mutta se oli ohimenevää.