Toggle sidebar

Mä en voi uskoa tätä!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "allukka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"allukka"

Vieras
Mä olen saanut uuden työpaikan ja opiskelupaikan. Me päätettiiin yhdessä tuumin miehen kanssa lapsiluvun olevan tässä ja se tuntui kummastakin hyvältä. Vihdoinkin talous menisi tasapainoon eikä koko ajan tarttis pihistellä. Lapset kasvavat koko ajan ja kaikki käy helpommaksi siltä osin. Mun ei enää tarvitse kökkiä kotona lasten kanssa vaan voin itsekin tienata rahaa. Tuntui niin helpottavalta kun luulin että tuo hankala vaihe olisi jo pikkuhiljaa väistymässä takavasemmalle... Voitaisiin alkaa suunnittelee sitä talon rakentamista. Meillä on hyvä auto johon mahdutaan just sopivasti kaikki. Ei enää vauvan kanniskelua keskellä yötä...

Mutta minähän olenkin raskaana kaikesta ehkäisystä huolimatta. Tänään sain tietää. Sama ralli alkaa taas uudestaan.

Mä en todellakaan haluais olla raskaana :( Mutta minkäs teet kun kusi on jo housussa.
 
Semmoista se elämä on.
Palstan mielipiteistä huolimatta oikeassa elämässä sulla on kaks vaihtoehtoa, abortti tai lapsen pitäminen. Adoptio tuskin tulee kyseeseen teidän elämäntilanteessanne.
Yksinkertaista. Elämää.
 
Mä en voi aborttia tehdä enkä pystyisi lasta antamaan pois. Viaton se on. Mulla on vaan niin paska fiilis nyt enkä todellakaan pysty olemaan iloinen tästä raskaudesta :'(
 
Tämä on aika karusti sanottu, mutta niin olet säkin viaton. Jos kerran käytitte ehkäsyä ja silti tulit raskaaksi. Tietysti ite päätät, mutta miksi synnyttää lasta jota ei halua.
 
Hirvittävän vaikea tilanne, voimahali sulle. Meillä on neljä lasta pienellä ikäerolla. Enempää ei tule ja samat fiilikset kun sulla. Oon alkanu käymään keikkatöissä, taloudellinen tilanne on parantunut ja vauva-ajat on taakse jäänyttä. Se olisi katastrofi jos alkaisin odottamaan. En pystyisi tekemään aborttia, mutta en todellakaan jaksaisi aloittaa kaikkea alusta. Ihan hirvittävästi voimia sulle!
 
Elämä on. Valitettavasti.
Joko teet abortin ja jos et pysty niin sitten teillä on kolmas lapsi ja joudut lykkäämään omia kodin ulkopuolisia suunnitelmia muutomilla vuosilla.
aivan taatusti on ahdistava tilanne enkä ihmettele hetkeäkään ettet voi nauttia raskaudesta (ainakaan vielä).
 
[QUOTE="minna";24211870]Hirvittävän vaikea tilanne, voimahali sulle. Meillä on neljä lasta pienellä ikäerolla. Enempää ei tule ja samat fiilikset kun sulla. Oon alkanu käymään keikkatöissä, taloudellinen tilanne on parantunut ja vauva-ajat on taakse jäänyttä. Se olisi katastrofi jos alkaisin odottamaan. En pystyisi tekemään aborttia, mutta en todellakaan jaksaisi aloittaa kaikkea alusta. Ihan hirvittävästi voimia sulle![/QUOTE]

No meillä on "vaan" kaksi lasta, mutta sopivasti meille kuitenkin. Nyt on kyllä niin sellanen olo että tää on ihan kauhee katastrofi! Mä en jaksais enää hoitaa vauvoja... :(
 
Abortti on oikeasti yksi ihan mahdollinen ratkaisu. Minäkään en haluaisi lisää lapsia, en jaksaisi enää uutta kantaa, enkä hoitaa/valvoa öitä. Meillä on näissä tarpeeksi mitä on ja heistä pyrin pitämään huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Tsemppiä!
 
[QUOTE="allukka";24211898]No meillä on "vaan" kaksi lasta, mutta sopivasti meille kuitenkin. Nyt on kyllä niin sellanen olo että tää on ihan kauhee katastrofi! Mä en jaksais enää hoitaa vauvoja... :([/QUOTE]

Toivotko että saisit täältä "siunauksen" abortille? No multa saat sen ainakin. Kun susta kerran tuntuu että et halua sitä lasta ja nyt on elämä just sellasta mitä haluat sen olevan.
 
[QUOTE="allukka";24211898]No meillä on "vaan" kaksi lasta, mutta sopivasti meille kuitenkin. Nyt on kyllä niin sellanen olo että tää on ihan kauhee katastrofi! Mä en jaksais enää hoitaa vauvoja... :([/QUOTE]

Niin, ei sillä lukumäärällä ole merkitystä jos on kuitenkin ajatus, ettei enempää haluaisi. Ja kun sitä on ajatuksissaan siirtynyt eteenpäin elämässään, on tuo todella vaikeaa. Juttele miehesi kanssa asiasta ja tukekaa toistenne ajatuksia.
 
En halua täältä siunausta abortille koska en aio sitä tehdä. Kunhan puran pahaa oloni tänne.

Mies ei kuulostanu kauheen innokkaalta puhelimessa. Me jutellaan jahka se tulee kotiin...
 
elko tutulta kuulostaa. Mä tosin en ollut vielä päässyt noin pitkälle, koska käsissä oli 5kk ikäinen vauva, mutta lisää ei pitänyt tulla vuosiin, jos koskaan, mutta nin vaan testi meni ja näytti positiivista.

Eikä siinä asiassa ollut mitään muuta positiivista kuin se testitikku...mä näin raskauden hyvinkin negatiivisena asiana, eikä mieskään innosta hyppinyt kattoon, vaikkei ottanut asiaa niin raskaasti kuin mitä minä.

Mutta koska pulla oli jo uunissa, ei siinä tosiaan muu auttanut kuin oppia elämään asian kanssa ja hyväksyä se tosiasia, että meille tulee 3. lapsi ja nipin napin vuoden ikäero. Helppoa se hyväksyminen ei ollut, mutta tässä sitä nyt ollaan...jaloissa pyörii 3 ipanaa, joista yhtäkään en antaisi pois. Tämä meidän kolmonen on äidin sydänkäpynen ja nyt naurattaa ne negatiiviset tunteet ja itsesääliin vajoaminen, mitä tämän lapsen raskauden kohdalla aikoinaan koin. Ne oli ihan turhia. Tämä likka kuului meille ja juuri siihen hetkeen, kun hän tulostaan ilmoitti :)

Tokihan äiti aina rakasta lastaan, mutta pakko silti sanoa, että päivääkään en antaisi pois ja elämä olisi paljon tylsempää ilman tätä lasta :)
 
Nopeasti se aika lopulta taas menee uudenkin pienen kanssa ja ehdit vielä iloita monesta asiasta hänenkin kanssaan. Turhat huolet pois nyt vaan :) Myöhemmin mietit, mikä onni oli hänetkin saada. Tietenkin, jos talous on äärimmäisen tiukalla jo nyt, on tilanne kinkkisempi, mutta ymmärsin, että ihan epätoivoista ei olisi.
 
  • Tykkää
Reactions: niiiiskuneiti ja chef
[QUOTE="allukka";24211950]Mä en pysty tekemään aborttia, koska se on mielestäni todella väärin, jos teen sen vain oman mukavuuteni tähden.

Tää on ihan kamala umpikuja.[/QUOTE]

Kyllä se vielä iloksi muuttuu.. Itsellä on kanssa "pilleri vauva" mahassa (LA elokuussa) ja ensimmäiset 3-4kk olin sitä mieltä että tämä on ihan totaalinen katastrofi, kun itsellä on opiskelut kesken ja oli sovittu että mies menee opiskelemaan syksyllä, yksi isommista lapsista aloittaa koulun jne. jne... Sitten ultrien jälkeen alkoi pikkuhiljaa tuo ahdistus helpottaa ja pikkuhiljaa aloin olla onnellinen tästä raskaudesta :)
Tsemppiä ja jaksamista teille sinne ja luota siihen että elämä kantaa :)
 
Voit antaa itsellesi sen verran periksi, että laitat kolmannen lapsen aikaisin päivähoitoon. Järjestät muutenkin elämän helppohoitoisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi kodista lähtien. Näin haitta opiskeluille ja työlle ei ole niin suuri.
 
On sen lapsen vaan todellakin tarkoitus syntyä, kun ehkäisyistä huolimatta haluaa syntyä maailmaan. Itse olin aikoinani samassa tilanteessa sun kanssasi, mutta ehkäisy oli huonommalla tolalla kuin teillä. Abortti ei ollut mulle vaihtoehto, joten oli pakko alkaa totuttelemaan ajatukseen kolmilapsisesta perheestä.
Nyt kuopus on 10v ja aivan ihana poika :heart: Rakkauteni häntä kohtaan tuntuu olevan jotenkin erityistä... kaikkia kolmea rakastan yhtä paljon, mutta kuopusta on jotenkin helpoin rakastaa.
 
Koita ajatella, että tämä lapsi on tarkoitettu juuri teille ja sen piti saada alkunsa koska halusi niin kovasti tulla maailmaan että voitti kaikki esteetkin.:) Tulet kuitenkin rakastamaan sitä lasta ihan samalla tavalla kuin kahta ensimmäistäkin.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa