Mä haluisin olla rohkea ja osata syöksyä asioihin ilman sen kummempia miettimisiä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rohkea rokan syö,minä en
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rohkea rokan syö,minä en

Vieras
Mutta ei.Mä haluisin olla rohkea ja mennä jutteleen tuntemattomille ja tutustua uusiin ihmisiin mut ei.Haluisin uskaltaa mennä juttelee miehille muutenkin kuin pienessä sievässä,mut ei pelkään pakkeja.Haluisin vaihtaa maisemaa,mutta ei,muutos pelottaa. Jostain tarvis saada nyt rohkeutta ja uskallusta! Missä niitä myydään?!
 
Mä heittäydyin kerran, mitään ajattelematta. Annoin tunteen viedä ja järjen vikistä. Se oli mahtavaa. Tiesin että se loppuu, elin kuin viimeistä päivää, ajattelin että syteen tai saveen, haluan kokea tän.
Haluaisin tehdä sen taas, panokset vaan vielä kovemmat kuin viimeksi. Ei kestä kantti. Pelkään että menetän elämäni tilaisuuden tän takia.
 
Mä heittäydyin kerran, mitään ajattelematta. Annoin tunteen viedä ja järjen vikistä. Se oli mahtavaa. Tiesin että se loppuu, elin kuin viimeistä päivää, ajattelin että syteen tai saveen, haluan kokea tän.
Haluaisin tehdä sen taas, panokset vaan vielä kovemmat kuin viimeksi. Ei kestä kantti. Pelkään että menetän elämäni tilaisuuden tän takia.

Mä en uskalla heittäytyä mihinkään kun pelkään et lopputulos on katastrofi ja mä satutan itteni tavalla tai toisella. Ei mulla ennen ollu tälläsiä tunteita et pitäs uskaltaa jotain ,nää on tullu nyt eron jälkeen. Kaikki hokee et nyt sulla on tilaisuus mennä ja tehdä ihan mitä vaan ja nyt kannattaa elää täysillä ni mulle tulee paniikki et pitääkö nyt tosiaan ruveta elämään noin.Ja kun en mä sit kuitenkaan saa aikaseks heittäytyä mitään vaikka kuinka ajattelen et nyt,nyt mä teen sen ja sen.
Elämä lipuu ohi ja mä vaan jossittelen mutta kun ei mulla ole rohkeutta...
 
Ap, jos olet eronnut vähän aikaa sitten, niin nuo tuntemukset on varmasti ihan luonnollisia. Ottaa aikansa päästä erosta yli. Aika tekee tehtävänsä, uskoisin, ja jossain vaiheessa olet taas valmis :). Ei se suinpäin syöksyminenkään oikeasti mikään upea asia aina ole, vaan on hyvä osata olla yksin ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rohkea rokan syö:
Mä en uskalla heittäytyä mihinkään kun pelkään et lopputulos on katastrofi ja mä satutan itteni tavalla tai toisella. Ei mulla ennen ollu tälläsiä tunteita et pitäs uskaltaa jotain ,nää on tullu nyt eron jälkeen. Kaikki hokee et nyt sulla on tilaisuus mennä ja tehdä ihan mitä vaan ja nyt kannattaa elää täysillä ni mulle tulee paniikki et pitääkö nyt tosiaan ruveta elämään noin.Ja kun en mä sit kuitenkaan saa aikaseks heittäytyä mitään vaikka kuinka ajattelen et nyt,nyt mä teen sen ja sen.
Elämä lipuu ohi ja mä vaan jossittelen mutta kun ei mulla ole rohkeutta...
SE TILANNE ja SE HETKI ja SE HENKILÖ kun tulee eteen niin sä unohdat nuo ajatukset. Älä yritä väkisin, se ei kannata. Anna itsellesi mahdollisuus mut älä hosu.
 
Ap, jos olet eronnut vähän aikaa sitten, niin nuo tuntemukset on varmasti ihan luonnollisia. Ottaa aikansa päästä erosta yli. Aika tekee tehtävänsä, uskoisin, ja jossain vaiheessa olet taas valmis :). Ei se suinpäin syöksyminenkään oikeasti mikään upea asia aina ole, vaan on hyvä osata olla yksin ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan.

Joulunpyhinä tulee 6kk erosta....
Kai se osaksi voi siitä sitten johtua mutta silti mä kaipaan sitä rohkeutta ja uskallusta lisää.
 

Yhteistyössä