mä havahduin tähän tilanteeseen TÄNÄÄN enkä ymmärrä miten tää on mennyt tähän.

["sokea"]

mutta mun mieshän elää aivan omaa elämäänsä.
en tajua missä sumussa oon eläny, jotenki vaan painanu tota arkee kauheella höyryllä eteenpäin enkä oo itsekään pysähtynyt ajattelemaan.
nää pyhät katkaisi sen arjen pyörittämisen ja jotenkin tajusin yhtäkkiä kristallinkirkkaasti, että eihän meillä ole enää mitään muuta yhteistä kun osoite....
no joo, aika radikaalisti sanottu, mutta tuli sellainen yhtäkkinen "hetkinen!".

tossa kun kummallakin oli monta päivää vapaata, niin tajusin et mies meni kokoajan menojaan, ei kyselly eikä välttämättä ees ilmotellu ja mikä pahinta (?) en minäkään herran perään kysellyt.. ei tervehditty toisiamme kun tultiin ovissa vastaan eikä kysytty miten menee, missä olit, mihin meet...

tajusin asian kun aloin sunnuntaina tekemään aamupalaa -mies häipy kesken mun kokkailuiden kaverinsa kanssa kahville. söin yksin aamupalan.

tein ruokaa (ihan peruspäivä, ei juhlita pääsiäistä eikä ollu sukulointeja) ja soitin miehelle tasan et ruoka on valmista, johon se vastas et on jo syöny. mä en ees kysyny missä se on ja missä se on syöny..

ja tää sama on jatkunu, eilisen pyöri kaverinsa kanssa tossa meidän pihassa tekemässä remppahommia ja kun menin siihen, niin tunnelma vaivaantu heti....

näitä esimerkkejä olis tältäkin päivältä varmaan viis.

kävin lääkärissä kun kaaduin eilen ja mulla on saattanu nivelsiteet mennä oikeesta nilkasta. kysyin mieheltä et vietkö mut huomena röntgeniin? johon se vastas että "etkö sä voi ite sinne ajaa?!" ja äänensävy sellanen, et voi....v..... sanoin, et kai mä jonkun kyydin saan, johon mies et kai hän sit kuskaa.

KAMALAA havahtua tällaiseen!!!!!! oon tajunnu niin paljon asioita nyt et pää leviää. tajusin yhtäkkiä et mun mies oli vasta VIIDES henkilö joka kuuli mun vakinaistamisesta alkuvuodesta, ei vaan tullu kerrottua.

mä oon ihan mykistyny ja pöyristyny ja järkyttyny.

koska tää on tähän menny???!!!!

 

["vieras"]

en osaa sanoa oikein mitään fiksua, joten olen hiljaa ja annan virtuaalihalin *hug*

 

["vieras"]

no sillee hyvä et teillä ei ilmeisesti oo lapsia? mut joko miehen kans pitkä keskustelu ja asioiden uudelleen rakennusta tai sit jompi kumpi saa ruveta varmaan pakkaan laukkujaa...

 

["hui"]

Oiskohan aika istahtaa ja jutella missä mennään.
Matka pois arjen kiireistä kaksin voisi kans avata niitä keskusteluja.
Mutta kamala tilanne, kun huomaa asioitten olevan noin : /
Siis oikeesti, ettekö te puhu niinkö mistään? Jotenkin kaverimeiningille kuulostaa..

 

[näkö palautui]

Äkkiä pois tuosta suhteesta tai sitten teette asialle jotain.
itse pääsin JUURI TUOLLAISESTA suhteesta ja tuota kesti 5vuotta. 2 ekaa meni ok

 

["sokea"]

kyllä mä jotenkin uskon, että puhuminen auttaa.. tai haluan uskoa, mutta en tuudittaudu siihen.
ajattelin viikonlopulle sellaista iltaa et puhelimet äänettömälle, sauna päälle, hyvää ruokaa eikä kiirettä kummallakaan mihinkään ja sit PUHUTAAN.

mulla on lapsi edellisestä suhteesta, mutta on jo 10v ja viettää iltoja ja viikonloppuja isällään tossa ihan lähellä paljon, meillä on tosi avoimet välit exän kanssa lapsen asioista. yhteisiä lapsia ei (onneksi?) ole.

 

["vieras"]

Kuulostaa kyllä aika karulta. Onkohan tuosta enää paluuta parempaan...? Kun ei kuulosta teillä olevan edes kiinnostusta toiseen, toisen asioihin, ei välittämistä, ei huolenpitoa, ei mitään...muuta kuin se sama osoite, kuten itse sanoitkin. Itse varmasti haluaisin tuollaisesta suhteesta pois, koska siitä tuskin mitään iloa tai hyötyä on kummallekaan.

 

["sokea"]

[QUOTE="vieras";23658851]Kuulostaa kyllä aika karulta. Onkohan tuosta enää paluuta parempaan...? Kun ei kuulosta teillä olevan edes kiinnostusta toiseen, toisen asioihin, ei välittämistä, ei huolenpitoa, ei mitään...muuta kuin se sama osoite, kuten itse sanoitkin. Itse varmasti haluaisin tuollaisesta suhteesta pois, koska siitä tuskin mitään iloa tai hyötyä on kummallekaan.[/QUOTE]

no kyllä mä ainakin yrittää haluan...
meillä on ollu tässä kaikkea kamalasti, opiskeluita, töitä, talon remppaamista... mennyt vaan niin sumussa että kumpikin ollu ihan tööt kaikki illat... ja unohtanut mitä vois olla.
tosin jos mies haluaa lähteä niin en mä tähän ruikuttaan jää, mutta kyllä mä haluan yrittää korjata asiat