Mä ihmettelen sitä miten monilapsisissa perheissä sattuu jatkuvasti onnettomuuksia lapsille.

[minävaan]

Kyllä se taitaa olla aika lapsen luonteesta kiinni.. Meillä vanhin on melko rauhallinen, eikä pienenä juuri itseään kolhinut.. Kun taas nämä kaksi nuorempaa ovat olleet sellaisia kiipeilijöitä ja juoksijoita että koko ajan saa varoa.. Mitään suurempaa ei onneksi ikinä ole tapahtunut, muuta kun kuhmu päässä tai mustelmia, muttei sekään menoa haittaa.. Ja niimpä vaan tämä vanhinkin juuri kopuroi liukumäen portaissa, ja kolautti hampaansa melkein huulesta läpi.. mitenkäs tämänkin estät vaikka vieressä seisot?

 

[jaajaa]

Meillä on monta lasta, mutta haavereista 2/3 tapahtui silloin kun meillä oli vaan kaksi lasta. Syynä se, että esikoinen oli vauhtikalle, jolle ehti tapahtua jotain heti, kun selän käänsi. Jos vertaan nykytilannetta, niin ihan yhtä vähän haavereita sattuu esim. kaksilapsisissa perheissä kuin meilläkin.
Sen olen huomannut, että joissakin varsinkin yhden tai kahden lapsen perheissä lapsia vahditaan ja varoitellaan koko ajan. Jopa siinä määrin, että lapsi ei uskalla esim. kiivetä, laskeutua portaita, ajaa pyörällä tms. koska pelkää tai vanhempi pelkää hänen satuttavan itseään. Toisin sanoen vanhemman ylivarovaisuus hidastaa motorista kehitystä.
Tietysti vanhemman pitää valvoa lapsiaan, mutta yli-inhimillisyys on mahdotonta, jotain voi tapahtua juuri sillä hetkellä, kun käännyt hämmentämään puurokattilaa tai käyt wc:ssä, tai autat toista lasta.

 

[ninaTT]

Ei tää alotus muuta ansaitse ku vähän naurua.

 

[yhden äiti]

Niissä yksilapsisissa perheissä, kun ei ole edes sitä vähäistäkään riitapukari-kaveria sille yhdelle lapsukaiselle joten eipä kukaan ehdi esim hutkaista ohimennen pikkuautolla tms. joten joutuu se ainokainen itse muksimaan itseään jos haluaa mustelmia jne.

Ja lapsi tarvitsee hyvää kasvuun mustelmia.. Täh?