Mä luovutan just nyt

[Ihan sama]

Hyväksyn sen, että mun elämä ei tule tästä koskaan muuttumaan. Mä en tule koskaan olemaan onnellisempi, en koskaan saavuttamaan mitään mun haaveita, en tule koskaan pääsemään mun murheistani eroon.
Mä siis hyväksyn sen, että mun elämä jatkuu tämmöisenä hamaan tulevaan. Hyväksyn itseni lihavana, yksinäisenä, ihmisenä joka ei koskaan saa tietää miltä tuntuu kun joku rakastaa. Hyväksyn sen, että ex ei tule jättämään mua ikinä rauhaan, enkä mä koskaan selviä veloistani.

Miks mä jaksaisin enää yrittää, taistella ja laittaa vastaan kun mikään ei muutu eikä tule muuttumaan? Mä olen väsyttänyt itseni tyystin tässä typerässä vastavirtaan uimisessa. Enää en jaksa. Antaa olla. vieköön virta mukanaan, ja olkoon tää mun elämä just tätä kun se nytkin on. Ehkä mä sitten seuraavassa elämässä saan olla onnellinen ja iloinen, elää helppoa elämää ja olla autuaan tietämätön katkeruudesta, vihasta ja kyyneleistä. Ehkä.

 

[SweetZoeJane]

Mistä sä tiedät ettei mikään voi muuttua :attn: ?

 

[Ihan sama]

Mistä sä tiedät ettei mikään voi muuttua :attn: ?

Mä oon niin helvetin monta vuotta yrittänyt saada muutosta aikaan. Ja mitään ei ole tapahtunut. Kaikki on ollut ihan turhaa. Siitä mä tiedän. Tää on tarkoitettu mun elämäksi, pakko vaan hyväksyä se.

 

[veera]

Mulla on välillä samanlaisia tuntemuksia, ja voivat jatkua aika kauankin.
Mutta kuitenkin huomaan että piru perkele, mä en luovuta.
Aina on löytynyt joku keino millä saa ihtensä ryvettyä paskalammikon reunalle..
Ja vaikka kuinka molskahtaa takas, niin kömmin uudestaan kiukkusena..
Eka antanut virran viedä, ja sitte räpiköinyt periksi antamatta (ehkä jopa huomaamattaan) takas pinnalle.
Sitä se on; mun elämä.

 

[utelias]

Mitä asioita et siis saa muutettua? Se mies? Veloista pääsy?
Ole positiivinen silti, ajattele kaikkea hyvää mitä sulla on.
Niin mäkin oon jaksanu vaikka tuntuu h........ä. Välillä