Mä niin luulin, että mä oon päässy tän kaiken yli...

[RobottiRuttunen]

En sitten olekaan. Mä niin on pelolla odottanut tätä hetkee ja nyt se sitten tapahtu.
Tätä ei varmaan kaikki ymmärrä, mutta toivottavasti joku edes. Nyt niin kaipais niitä lohdutuksia :'(
Lapseton pariskunta ollaan vaikka lasta on toivottu ja yritetty vaikka miten. Mutta ei ni ei....Nyt ollaankin adoptoimassa/sijaisperheeksi ryhtymässä.

Silti niin vaikealta tuntuu kun läheiset tulevat raskaaksi ja saavat vauvoja. Nyt sitten se "minun pahin pelkoni" tapahtui. Yksi läheisimmistä ja rakkaimmistani sukulaisistani on raskaana. En vain voi sille mitään, mutta se tuntuu niin pahalle. Vaikka kuinka olenkin iloinen tuosta, niin en silti osaa iloita. On vaan niin itkettäny koko ajan.... |O

Taas on se olo, että mä otan ja lähen..jätän tän kaiken taakse... :headwall:

 

[matamiko]

:hug: :hug: ymmärrän täysin tunteesi,nuo kävin itse läpi aikoinaan

 

[hulda]

Anteeksi vaan, mutta tuntuu oudolta, ettet voi olla onnellinen sen läheisen ihmisen onnesta. Nyt tsemppiä ja ryhdistäytymistä vaan ja onnea siihen adoptiotouhuun!

 

[Madicken04]

:hug:

 

[joo]

Tuttu tunne, tsemppiä!!!

 

[vieras]

Mikset voi vaan nauttia vapaasta lapsettomasta elämästä? Noi sun harrastuksetkin on sitä luokkaa, että lapsi vain haittaisi niitä.

 

[hiirimatto]

:hug:

 

[Kylkiluu]

:hug: :hug: Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu... Näinhän se menee niiden elämän pahimpien pettymysten kanssa, kärsimystä ja surua on takana vaikka kuinka ja kun sitä luulisi että siitä myrskystä selvittiin, käykin ilmi että ei se haava olekaan parantunut eikä välttämättä parane koskaan täysin Voimia sinulle!

 

[joo]

Anteeksi vaan, mutta tuntuu oudolta, ettet voi olla onnellinen sen läheisen ihmisen onnesta. Nyt tsemppiä ja ryhdistäytymistä vaan ja onnea siihen adoptiotouhuun!

No huh huh. Itsekin olen todellla katkera niille jotka raskautuvat. En pysty edes onnittelemaan heitä lapsen johdosta.

 

[Hisu]

Ikävä tilanne varmasti... ajan kanssa varmaan helpottaa. Älä kuitenkaan sulje tätä läheistäsi pois elämästäsi vaikka tuntuisi nyt vaikealta häntä tavata, menetät siten vain enemmän.

Varmasti teillekin se oma lapsi suodaan vaikka sitten adoption/sijaislapsen kautta, jos yhtään lohduttaa niin se lapsi tarvitsee teitä yhtä epätoivoisesti kuin te häntä.

Voimia!

 

[Madicken04]

Anteeksi vaan, mutta tuntuu oudolta, ettet voi olla onnellinen sen läheisen ihmisen onnesta. Nyt tsemppiä ja ryhdistäytymistä vaan ja onnea siihen adoptiotouhuun!

Minun mielestä siinä taas ei ole mitään outoa kun on kysymys asiasta mikä on itselleen todella kipeä paikka.

Se jos alkaa tyyliin toivoa raskaana oleville läheisille jotain pahaa kuulostaa jo huolestuttavalta. Mutta vaan se ettei pysty aidosti iloitsemaan mukana toisen onnesta kun itsellä on niin paha olo on minusta ihan ymmärrettävää.

Sitäpaitsi noita negatiivisia tunteita on terveellistä purkaa jossain, vaikka sitten täällä. Jos ryhdistäytyminen meinaa sitä että pitää vaan kaikki kipeät tunteet sisällään ja hymyilee pepsodent-hymyä muille ei se mikään hyvä neuvo ole.

 

[RobottiRuttunen]

Mikset voi vaan nauttia vapaasta lapsettomasta elämästä? Noi sun harrastuksetkin on sitä luokkaa, että lapsi vain haittaisi niitä.

No mielipiteitä on monia, joten en ees viitti kommentoida....

 

[joo]

Anteeksi vaan, mutta tuntuu oudolta, ettet voi olla onnellinen sen läheisen ihmisen onnesta. Nyt tsemppiä ja ryhdistäytymistä vaan ja onnea siihen adoptiotouhuun!

Minun mielestä siinä taas ei ole mitään outoa kun on kysymys asiasta mikä on itselleen todella kipeä paikka.

Se jos alkaa tyyliin toivoa raskaana oleville läheisille jotain pahaa kuulostaa jo huolestuttavalta. Mutta vaan se ettei pysty aidosti iloitsemaan mukana toisen onnesta kun itsellä on niin paha olo on minusta ihan ymmärrettävää.

No mä jopa toivon raskaana oleville pahaa...

 

[Fleur de la Cour]

Ymmärrän hyvinkin tunteesi. Aikoinaan koin myös samoin kun hyvä ystäväni tuli raskaaksi. Join puoli pulloa konjakkia ja itkin katkerasti. Enkä tietenkään sitä ikinä sanonut ystävälleni. Hänen vauvaansa menin katsomaan oikein iloisena ja pidin pikkuista sylissä ja olin oikeasti jo iloinen. Nykyään olen päässyt tuosta eroon, haava on umpeutunut kun aikaa on kulunut. Toki siihen jäi arpi, olen muodostanut omanlaisen identiteetin ja käsityksen ihmisten lisääntymisestä, mutten ole enää ystävilleni tai sukulaisilleni katkera.

 

[dosmi]

:hug:

 

[vieras]

Mikset voi vaan nauttia vapaasta lapsettomasta elämästä? Noi sun harrastuksetkin on sitä luokkaa, että lapsi vain haittaisi niitä.

No mielipiteitä on monia, joten en ees viitti kommentoida....

Joo, mä tiedän, että kommenttini on varmasti monen mielestä tökerö, MUTTA... Oletko koskaan ajatellut mitä menettäisit, jos sulla olisi lapsia? Elämä muuttuu noin 99 % vaikeammaksi, siis ihan kaikki. Lapsettomana sä saat olla ja mennä vailla huolen häivää, ei tarvitse joka hetki pelätä ja olla huolissaan saako se lapsi sikainfluenssan, uppoaako se järveen uintiretkellä, jääkö se rekan alle tullessaan futisharjotuksista jne jne.

 

[RobottiRuttunen]

Mä en toivo kenellekään pahaa ja ihan aidosti olen kyllä onnellinen heidän puolestaan. Mutta sitä vaipuu niin syvälle itse sääliin. Kun miettii, että miksi meille ei tuollaista onnea suoda? Miksi me ei saada kokea tuota kaikkea? Miksi me olleen ne jotka joudutaan kokemaan tämä kaikki? Meillä muutenkin on ollut tätä vastoinkäymistä lähes kaikessa, joten sitä tuntee itsensä välillä niin epäonnistuneeksi ihmiseksi.

 

[RobottiRuttunen]

Mikset voi vaan nauttia vapaasta lapsettomasta elämästä? Noi sun harrastuksetkin on sitä luokkaa, että lapsi vain haittaisi niitä.

Tähän vielä, että sen lapsen tilalle on keksittävä sitten jotain muuta; kuten ne harrastukset.

 

[Möppöläinen]

:hug: :hug:

 

[Kirspe]

:hug: :hug: :hug:

 

[haluaa pikkujalat tepastelemaan olkkariin]

Mikset voi vaan nauttia vapaasta lapsettomasta elämästä? Noi sun harrastuksetkin on sitä luokkaa, että lapsi vain haittaisi niitä.

No mielipiteitä on monia, joten en ees viitti kommentoida....

, MUTTA... Oletko koskaan ajatellut mitä menettäisit, jos sulla olisi lapsia? Elämä muuttuu noin 99 % vaikeammaksi, siis ihan kaikki. Lapsettomana sä saat olla ja mennä vailla huolen häivää, ei tarvitse joka hetki pelätä ja olla huolissaan saako se lapsi sikainfluenssan, uppoaako se järveen uintiretkellä, jääkö se rekan alle tullessaan futisharjotuksista jne jne.

Kyllä varmaan ap:ta helpottaa..no huhuh! entä jos ei ole minne mennä? jos on kotiihminen? Ja sieltä kotoa puuttuu se iloinen elämä mitä muut saa kokea jokapäivä? kyllä meidän lapsettomassa talossa ainakin on välillä NIIN kuoleman hiljaista

 

[Aamuäree]

Mä ymmärrän. Mulla oli kova vauvakuume joskus ja vaikkei sitä nyt mitenkään voi laittaa samalle viivalle sun tapauksen kanssa, niin silloin tuntui pahalle ja siltä että kaikki muut paitsi minä...

Toisille kovempi paikka kuin toisille.

Toivottavasti teidän adoptiohanke toteutuu ja kaikki menee hyvin

 

[lapseton no 987998]

En sitten olekaan. Mä niin on pelolla odottanut tätä hetkee ja nyt se sitten tapahtu.
Tätä ei varmaan kaikki ymmärrä, mutta toivottavasti joku edes. Nyt niin kaipais niitä lohdutuksia :'(
Lapseton pariskunta ollaan vaikka lasta on toivottu ja yritetty vaikka miten. Mutta ei ni ei....Nyt ollaankin adoptoimassa/sijaisperheeksi ryhtymässä.

Silti niin vaikealta tuntuu kun läheiset tulevat raskaaksi ja saavat vauvoja. Nyt sitten se "minun pahin pelkoni" tapahtui. Yksi läheisimmistä ja rakkaimmistani sukulaisistani on raskaana. En vain voi sille mitään, mutta se tuntuu niin pahalle. Vaikka kuinka olenkin iloinen tuosta, niin en silti osaa iloita. On vaan niin itkettäny koko ajan.... |O

Taas on se olo, että mä otan ja lähen..jätän tän kaiken taakse... :headwall:

tiedän tuon tunteen täysin! me ollaan vasta hoidoissa, mutta viimeisiä viedään ja tulevaisuudesta ei ole tietoa meidän hoitojen aikana on syntynyt ihan lähisukulaisille monia vauvoja, joita joutuu kohtaamaan harva se päivä. En tiedä milloin tämä helpottaa. Tuskin koskaan. Ja sijaisvanhempanakin varmasti jää katkeruus muita kohtaan, jotka saa itse kokea raskauden kaikkine kauheuksineen, synnytyksen tuskineen ja sen hetken kun on oman jälkeläisensä ensi kertaa saanut syliin. Mun mielestä saakin olla katkera!

 

[Saman kokeneena]

Mutta nyt äitinä :hug:

Ymmärrän täysin, tai siis ainakin kuvittelen ymmärtäväni.

Kertoisitko enemmän lapsettomuustaustaanne?

 

[eräs]

:hug: :hug: ymmärrän täysin tunteesi,nuo kävin itse läpi aikoinaan

Minäkin ymmärrän.