Mä oikeesti NIIN nostan hattua yh-äideille!

[Santtu81]

Komppaan kyllä ap:tä!! Mulla oli tarkoitus olla viikko yh elämää kun ukko työmatkalla maapallon toisellapuolen ja kotiin paluu siiryi nyt usealla päivällä... Onneksi ehti lentää keski-eurooppaan asti niin matkustaa sieltä nyt autolla ja laivalla muutaman päivän.

 

[vieras]

Kiitos ap! Kylläpä lämmitti mieltä! :`) Itse jäin 8v sitten yh:ksi kun odotin ensimmäistä lastani. Raskaus oli kaikkea muuta kuin ihanaa, minulla oli kaikki vaivat mitä vain kuvitella saattaa ja loppuen lopuksi lapsi syntyikin 2kk ennen laskettua aikaa. Olihan se rankkaa aikaa! Kuljin ensimmäiset kuukaudet kuin sumussa. Oli pakko jaksaa päivästä toiseen ja joskus nykyään ihmettelen kuinka selvisin siitä suht täysi päisenä. Mutta ei ollut vaihtoehtoja! Ei ollut sitä toista aikuista jakamassa sitä arkea. Ei ollut ketään kenelle antaa se itkevä lapsi joskus kannettavaksi kun sillä oli mahavaivoja tai tuli hampaita. Mutta niin minä vain jaksoin. Löysin itselleni kumppanin kun lapsi oli reilu vuoden ikäinen! En muista milloin lapseni lähti ryömimään, konttaamaan tai milloin tuli ensimmäiset hampaat. Mutta ne asiat ovat toisarvoisia verraten siihen, että me molemmat, sekä minä että poikani olemme selvinneet siitä ajasta. Ja nyt tiedän, että kun siitä selvisin, niin selviän mistä vain! Olen ylpeä nyt ekaluokkalaisesta pojastani, joka niin pienestä ihmeestä on kasvanut isoksi pojaksi. Meillä on aivan erityislaatuinen side, jota kukaan ei voi rikkoa! Ja kyllä se niin on että aika kultaa muistot! <3

 

[no ei sitten]

niin ja sit kun aattelee että on miehiä joiden pitäis ottaa lapset viikonlopuksi, ja sit tää äiti suunnittelee jotain omaa menoa, odottaa oikein että sais ees vähän omaa aikaa, ja sit nää ukot sanookin ettei otakkaan lapsia....mitä siinä teet, huokaat ja siirrät taas omaa aikaas johonkin tulavaisuuteen...

 

[Scarlett O Harava]

Tää on vaan elämää

Oletko sinä siis yh-äiti?

Majurista paljastuu uusia puolia... :wistle:

Niin, että Majuri ei olekaan piparin puutteessa vaan lekan. :xmas:

 

[yh-äiti]

Kiitos ap:lle <3 Ihanaa että joku arvostaa meitä säälittäviä yh-äitejä. Itse olen totaaliyhäri eli eksäni ei tapaa lastaan eli mulla ei ole 4v aikana ollut ainoatakaan vapaata viikonloppua... Jotenkin sitä vaan on pakko jaksaa, mutta olisi se kivaa, jos olisi toinen aikuinen jakamassa vastuuta tai edes joku jolle jutella...

 

[vieras]

Kaikki on suhteellista vissiin. Mä olen viikot yksin lasten kanssa ja meillä on arki erinomaisesti hallussa näin. Nyt mies jäi aikaistetulle isyyslomalle odotteleen vauvan syntymää ja mä kiipeän kohta seinille |O
Joka asiassa pitää ottaa mies huomioon ja hommat hoidetaankin eri tavalla. Älkää käsittäkö väärin, mun mies on todella ihana ja kultainen ja tekee kotona hommia että kyse ei ole siitä että makais vain sohvalla. Mutta mä olen niin rutinoitunut olemaan yksin tyttöjen kanssa että mä jo tänään uhkasin lähettää miehen takaisin töihin kun multa lähtee muuten järki. :ashamed: :snotty:

Ymmärrän hyvin, meilläkin menee paremmin päivät kun mies on töissä illalla sit on kiva kun joku leikkii lasten kans kun laitan iltapalaa ja lapsia nukkumaan, ja sit onkin kiva olla miehen kans kahden (tehdä erikseen omia juttuja, tai vaik vaan istua sohvalla ja jutella). Mutta nuo päivät jolloin "tehdään jotain kivaa koko perheenä" vaatii kyllä paljon enemmän kuin mun ja lasten keskinään oleminen

 

[vieras]

Ajattelen aivan samoin ap:n kanssa! Mun mies auttaa aika paljon kotona ja lapsen hoidossa ja pelkästään toisen läsnäolo arjessa auttaa paljon, en varmasti ikinä jaksais yksin.
Tosin kaikkeen varmasti sopeutuu ja jaksaa kun asennoituu siihen.
Mutta multa täys hatun nosto yksinhuoltajille

 

[yhäippä]

Mulla kaks lasta aina mukana, etenki ku oon viel kotiäiti... Joskus kyl kaipais sitä ett pääsis johonkin yksin, pääsis lenkille, jumppaan, leffaan mitä vaan. Ehkä sit joskus. Just tänään mietin, ett oishan moni juttu paljon helpompaa, jos ois kaksi vanhempaa. Roskikselle, pesutupaan, kauppaan vois mennä yksin, eikä aina raahata kahta pientä mukana.

Ja mun lapset ei todella oo mitään helppoja tapauksia

 

[sisar puoliQ]

nopeesti tähän tottuu. mulla ainakin helpompi nyt, kun ukko ei oo täällä ilmapiiriä pilaamassa. :xmas:

oon kyllä siitä onnellisessa asemassa, että on tukiverkkoa. ihan totaaliyh en siis ole. ja vilpittömästi nostankin hattua heille, jotka ovat! on noi vapaat kyllä sellanen henkkireikä ja akkujenlataus-hetki, etten varmaan ilman pärjäisi... :snotty:

 

[Rattaratta]

nääs kun ukko on jumissa ulkomailla ja mä joudun nyt suunnitteleen kaiken tuon lapsen ehdoilla, huoh, ja kyseessä viel ihana uhmis, niin kyllä jumaliste kun aattelee että joillain on AINA tällasta...en mää kyllä jaksais, oikeesti, :flower: teille kaikille arjen sankareille, te ootte vahvoja naisia!!!

SAMOIN! Täällä aivan sama tilanne. Miettinyt paljon kuinka itsellä kuitenkin on toinen (siis yleensä) jakamassa sitä arkea ja hoitovastuuta ja kuinka suuri apu siitä on. Nyt kun mies on poissa ja paluusta ei ole tietoa, on oma huumorintaju aika tiukoilla... Kaikki kunnia siis yh:lle!!!