mä olen aivan sekaisin

[ihmisraunio]

ja mistään ei tule mitään. on niin paljon ongelmia ettei niitä voi edes selvittää...
mä en tiedä mitä mä haluan tai mitä mun pitäis tehdä... oksettaa kaikki vaan..

 

[Sangria]

Yksi asia kerrallaan vaan eteenpäin, kyl se siitä toivottavasti.

 

["a.p"]

mutta mistä mä tiedän teenkö hyviä vai huonoja päätöksiä?? Mulla ei oo varaa enää tehdä huonoja päätöksiä/virheitä.

 

[Sangria]

Tee niinkuin tuntuu oikealta ehkä helpommin sanottu kuin tehty kyllä...tsemppiä!

 

[vier]

Ei kai niiden päätöksen lopputulemia lopullisesti tiedäkään kuin vasta tulevaisuudessa. Mut mulla tuntuu isompien päätösten osalta monesti "sisuksissa", mikä se oikea suunta on. Tai siis kun en esim. mieti sitä, mikä mun velvollisuus olis, mitä mun kuuluisi päättää tai mitä muut ihmiset haluisi mun päättävän, ja keskityn vaan miettimään, mitä itse oikeasti haluaisin asian suhteen tehdä, niin silloin harvemmin menee vikaan. En tiedä oliko tästä mitään apuav.

 

["mä"]

Ymmärrän sua ap. Musta tuntuu ihan samalta ja tekis mieli vaan kaivaa kuoppa ja mennä sinne piiloon kaikelta..
Se tässä on just pahinta, kun ei itsekään tiedä mitä haluaa..

 

["a.p"]

Ei kai niiden päätöksen lopputulemia lopullisesti tiedäkään kuin vasta tulevaisuudessa. Mut mulla tuntuu isompien päätösten osalta monesti "sisuksissa", mikä se oikea suunta on. Tai siis kun en esim. mieti sitä, mikä mun velvollisuus olis, mitä mun kuuluisi päättää tai mitä muut ihmiset haluisi mun päättävän, ja keskityn vaan miettimään, mitä itse oikeasti haluaisin asian suhteen tehdä, niin silloin harvemmin menee vikaan. En tiedä oliko tästä mitään apuav.

yleensä mä tiedän juuri miten teen ja tavallaan intuitio kertoo mulle oikean suunnan... Mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen totaalisen hukassa enkä osaa tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen...

 

[Sangria]

Jos tilanne on totaalisen toivoton, niin onko mahdollista puhua jollekin ulkopuoliselle asiasta esim. Ystävä tai ehkä terapeutilla joka voisi auttaa oikean suunnan näyttämisessä?

 

["a.p"]

Ystäviä minulla ei ole. En tiedä pääseekö terapeutille jos ei oletettavasti ole mitään psyykkistä sairautta.

 

[mnjaa]

no mikä sulla sitten on tilanne, jos ei ole varaa huonoihin ratkaisuihin? aika harvoin tilanne taitaa oikeasti olla noin huono, ja kysymys on enemmänkin paniikista.

 

["a.p"]

esimerkkinä jos otan eron miehestäni ei ole takaisin tulemista, virhe jonka kanssa en pystyis elämään mikäli se osoittautuisi virhe päätökseksi.

 

["a.p"]

up

 

[mnjaa]

no miksi lähteä, ja miksi jäädä? oletko muidenkin päätösten suhteen yhtä saamaton? enkä nyt tarkoita että eroja pitäisi ottaa naps vain.

mutta eikö monesti ole kysymys siitä, että jos eron pohtiminen on yhtä umpikujantunnetta, niin pieni tuumaustauko voisi tehdä hyvää. siis että päätät että kuukauteen tms et asiaa mieti yhtään? katsot sen jälkeen, miltä sitten tuntuu. ihminen tekee miettimistyötä tietämättäänkin joka tapauksessa, ja usein se tietoinen vatvominen vain haittaa päätöksen muotoutumista.