Mä olen koko ajan kamalan vihainen...

["vihainen"]

Mun miehelle.

Rakennusprojekti teki siitä itsekeskeisen, tunnekylmän ja "juntin".
Se ei oma-aloitteisesti / pyydettäessä / käskettäessä osallistu kotihommiin, vie mua syömään tai leffaan, lähde mun kans lenkille, auta mua missään jne.

Nyt olen hautonut kohta vuoden eroa ja tyhmänä täällä junnannut että jos kuitenkin vielä...... Vaikka järki sanoo et kyl tää nyt oli tässä.

Ensin tein kaikkeni, sit aloin tavallaan mielistellä miestä, sit aloin suunnilleen rukoilla siltä et huomais mut ja nyt huomaan, et mä oon sille vaan vihanen. Koko ajan. Puhun tiuskimalla ja se ärsyttää mua ihan jumalattomasti.

Saisinpa mä pian asunnon, vihaan tätä vihan tunnetta ja haluan päästä oman elämän alkuun pian!

 

[dvas]

Meillä pyörii kanssa raksaprojekti tällä hetkellä. Meitä siis 2 + 3 + koira, mies rakentaa työnsä ohessa kotiamme. Mä olen asiat ajatellut jotenkin niin, etten miestä juuri edes vaivaa kotihommilla. Se kuitenkin työnsä jälkeen viettää lähes kaiken vapaa-aikansa raksalla - tekee uutta kotia perheellemme. Mä olen myös reilut puoli vuotta pyörittänyt arkea käytännössä yksin täällä kotona. Mulla olisi helpompaa, jos olisin "vaan" kotona, mutta mä myös opiskelen tällä hetkellä, joten hommansa siinäkin. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei juuri ole, mutta itselläni ainakin se oli tiedossa jo siinä kohtaa, kun rakentamista suunnittelimme.

Välillä olen tosi väsynyt ja niin on mieskin (silloin tiuskimme toisillemme), mutta olemme ajatelleet niin, että tämä on väliaikaista. Mä en välttämättä rakentamisvaiheessa eroaisi, se on kuitenkin eräänlainen "poikkeustila" monille parisuhteessa eläville. Tsemppiä! :hug:

 

[Vinkuiita]

Meilläkin talonrakennus käynnissä. Mies rakentaa työn ohessa, itse käyn täyspäiväisesti töissä. Meillä on yksi lapsi, toinen masussa

Raksa-aika ei oo mun mielestä "normaalitila". Miehellä pyörii päässä tuhat ja yksi asiaa, onpa siinä rakentamisessa omat murheensakin.. Välillä tuntuu, ettei enää paukut riitä kun ei ole ollenkaan yhteistä aikaa. Mutta se helpottaa, jos ajattelee tämänkin elämänvaiheen olevan vaan väliaikainen!
Saat varmasti miehesi "takaisin", kun talonne on valmis

 

[FreeFall]

Rakentaminen stressaa. Onneksi on keväällä ohi tää koko projekti..Mut sinuna odottaisin että olette eläneet uudessa talossa hetken, antaisit elämän tasaantua ja palata uomiinsa.

Vähän sama kuin uuden vauvan kanssa, kyllähän siinäkin parisuhde rakoilee monella. Mutta ajan kanssa se sit helpottaa. Yleensä.

 

[kasvun paikka]

jos suitsisit sitä vihaa vähäsen. ei pidä mieskään sinusta tällä hetkellä, koska et tue vaan kampitat. vastamäessä myös, muistatkos.

molemmille peili käteen

 

["vihainen"]

me ollaan siis jo kaksi vuotta asuttu valmiissa talossa, alotusviesti oli ehkä siltä osin vähän epäselvä.

raksa-aikana mä tein kaiken toki kotona töiden päälle kun mies rakensi.
ja se vaihde jäi päälle. nyt hän on ns.kantanut kortensa kekoon ja tehnyt kaiken kun talo on valmis, ei laita enää rikkaa ristiin.

ja mä en jaksa enää, oon kokeillu kaikki keinot puhumisesta lapsellisiin "en pese sun pyykkejä enkä tee sulle ruokia"- juttuihin. ei mikään tehoo. ja mä oon katkeroitunu ja vihanen.

 

[FreeFall]

Ahaa, 2 vuotta jo siis mennyt..

No sinuna ottaisin asian esille, kertoisin kaiken mitä ajattelen ja mies tehköön ratkaisunsa. Joko elämä parantuu tai sitten lusikat jakoon. Tuskin se miehelläkään helppoa on, elää alati kiukkuisen naisen kanssa..en mä kukkia tois jos mulle koko ajan vaan huudettais.

 

["fiina"]

Jos oot koittanu puhua ja kaikki keinot käyttäny, sano miehellesi suoraan, että et jaksa enää. että jos mies ei edes halua enää yrittää, se on ero, ja tee selväksi se myös itsellesi. Onko teillä esim taloudellisia vaikeuksia, jotain muuta isoa vastuuta miehen harteilla?

 

["vihainen"]

Ahaa, 2 vuotta jo siis mennyt..

No sinuna ottaisin asian esille, kertoisin kaiken mitä ajattelen ja mies tehköön ratkaisunsa. Joko elämä parantuu tai sitten lusikat jakoon. Tuskin se miehelläkään helppoa on, elää alati kiukkuisen naisen kanssa..en mä kukkia tois jos mulle koko ajan vaan huudettais.

en mä näitä kahta vuotta huutanut ole... nyt viime kuukausina olen tajunnut, että kun olen kaikkeni tehnyt eikä se ole riittänyt, eikä toinen ole tullut piiruakaan vastaan, on tehnyt mut vain vihaiseksi.

rakennusaikana en todellakaan natissut enkä nitissyt, en vaatinut asioita, autoin minkä pystyin ja kaikki ok. ja siihen mies sitten tottui, eikä suostu tekemään mitään kotona tai mitään mun kanssa. joten eläköön sitten itsekseen... tuntuu, että tunteet on kuolemassa kun on yksin tehnyt töitä parisuhteen eteen yli vuoden. mä oon niin poikki ja loppu.
ja kuten sanoin, niin ollaan puhuttu ja olen koittanut vaikka mitä keinoja.

 

[kasvun paikka]

[QUOTE="vihainen";25368583]me ollaan siis jo kaksi vuotta asuttu valmiissa talossa, alotusviesti oli ehkä siltä osin vähän epäselvä.

raksa-aikana mä tein kaiken toki kotona töiden päälle kun mies rakensi.
ja se vaihde jäi päälle. nyt hän on ns.kantanut kortensa kekoon ja tehnyt kaiken kun talo on valmis, ei laita enää rikkaa ristiin.

ja mä en jaksa enää, oon kokeillu kaikki keinot puhumisesta lapsellisiin "en pese sun pyykkejä enkä tee sulle ruokia"- juttuihin. ei mikään tehoo. ja mä oon katkeroitunu ja vihanen.[/QUOTE]

mitäs lapsellista siinä on? kerro toki. vaikuttaa siltä, ettet ole miettinyt kovin syvälle asioita?

 

["vihainen"]

nimimerkki "kasvun paikka" en nyt ihan ymmärtänyt viestiäsi..?

 

[kasvun paikka]

[QUOTE="vihainen";25368734]nimimerkki "kasvun paikka" en nyt ihan ymmärtänyt viestiäsi..?[/QUOTE]

Siis tarkoitin kysyä, että mitä lapsellista siinä on, jos ilmoitat että jos sun tarpeet ja pyynnöt ei merkkaa mitään niin sitten peset vain oman pyykkisi. Että jos toinen ei noudata omaa osaansa yhteistyö- ja avunantosopimuksesta, niin sinäkin rikot sitä sitten.

Miksi tuommoinen teko tuntuu sinusta lapselliselta? Nimittäin monestihan semmoiseen ryhdytään kiukuspäissään eli lapsellisuuden tilassa, mutta sen voi tehdä myös ihan tosissaan ja aikuisesti?

Kun eikös kaikessa kanssaihmisten kasvattamisessa ole tarpeen se, että pääsee siitä äkäisen koiran asenteesta vähän kirkkaammille vesille. Ei sua uskota, ellet itse usko siihen mitä sanot.

 

["vihainen"]

aaa, tajusin pointtis.
no, tuo ei kuitenkaan toiminu.

mieskin sit pesi vaan omat pyykkinsä tai osti sitämukaa kalsareita ja sukkia kun ne loppu.

kun tein ruuat vaan mulle ja lapselle, niin mies kävi esim.hesessä.

en vaihtanut sänkyyn sen lakanoita, omani vaan, eikä haitannu sitä yhtään.

kaikki nää mun temput sai sen vaan nauramaan mulle ja kunnioittamaan mua vielä vähemmän. joten koin tilanteen lapselliseksi ja luovutin kun olin pari viikkoo jatkanut eikä mitään tulosta syntynyt.

mä olen asuntojonossa, mutta en kiireisenä, koska en halua muuttaa tuonne meidän kylän slummikerrostaloon missä on kaikki juopot yms, on niin levotonta seutua, et ennemmin odotan jotain rivaripätkää... ja kyttään yksityisiä markkinoita.

 

[kasvun paikka]

ehkei pari viikkoa riitä. onko se muutenkin ylikävelevää sorttia vai onko sut helppo nauraa nurin? Luulen kyllä, että jos joku yrittäis mun yrityksilleni nauraa parisuhteeessa niin sillä äkkiä korvat kuumottais.

Ymmärtääkö mies, että olet tosissasi? Yleensä nauru loppuu eroon tai edes sen todelliseen uhkaan kyllä. Tai viimeistään siihen, kun laastarisuhde oivaltaa osansa. Miksi miehesi kokee olevansa niin vahvoilla, että kehtaa suhtautua pilkallisesti, ihmettelen.

Ehkä mies meinasi, että rakentamalla huushollia hän on lunastanut paikkansa miehenä, ja sun pitäisi nyt joka päivä kiittää ja kumartaa. Mitäs jos selittäisit hänelle, että koet itse ihan samoin. Että rakennusajan uhrauksista pitäisi alkaa kuulua kiitosta ja arvonantoa - ja osallistumista. Vai kerääkö mies voimia seuraavaan remonttiin kasvattamalla lihasta sohvalla?

 

[PunaisenPuutalonÄiti]

Oletko sä keskustellut miehen kanssa kunnolla? Miten teidän keskinäinen kommunikointi yleensä onnistuu?

 

["madame"]

Meillä pyörii kanssa raksaprojekti tällä hetkellä. Meitä siis 2 + 3 + koira, mies rakentaa työnsä ohessa kotiamme. Mä olen asiat ajatellut jotenkin niin, etten miestä juuri edes vaivaa kotihommilla. Se kuitenkin työnsä jälkeen viettää lähes kaiken vapaa-aikansa raksalla - tekee uutta kotia perheellemme. Mä olen myös reilut puoli vuotta pyörittänyt arkea käytännössä yksin täällä kotona. Mulla olisi helpompaa, jos olisin "vaan" kotona, mutta mä myös opiskelen tällä hetkellä, joten hommansa siinäkin. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei juuri ole, mutta itselläni ainakin se oli tiedossa jo siinä kohtaa, kun rakentamista suunnittelimme.

Välillä olen tosi väsynyt ja niin on mieskin (silloin tiuskimme toisillemme), mutta olemme ajatelleet niin, että tämä on väliaikaista. Mä en välttämättä rakentamisvaiheessa eroaisi, se on kuitenkin eräänlainen "poikkeustila" monille parisuhteessa eläville. Tsemppiä! :hug:

No jos meillä joskus rakennetaan,niin se oon sitten mä ku rakennan ja mies saa hoitaa ipanat ja kodinhuollon,mulla on kai sit lupa olla vittumainen kun rakennanhan taloa(joka muuten on noista se leppoisampi homma) eli sopii.