S
Saanko lakata olemasta?
Vieras
Kaikki kaatuu päälle. En jaksa enää.
Olen yh, opiskelen, lapsia on tarpeeksi. Ei ole rahaa, velat on järkyttävät, niin suuret etten niitä saa koskaan maksettua pois. Velkaannuin edellisen suhteen aikana, kun elin väkivaltaisen, alistavan ja julman miehen kanssa. Nyt ne sitten maksaa korkoa, luottotiedot on menneet, enkä koskaan pysty viettämään normaalielämää.
Yksi lapsista oireilee. Puhuu itsensä tappamisesta ja ikää on vasta 7. Isä ei halua tavata, mutta jatkaa kyllä minun kiusaamistani ja uhkailua. Mun koulu menee penkin alle, kun on pakko olla kotona hoitamassa sairastuneita lapsia. Nytkin ollaan kohta kolme viikkoa oltu kuumeessa ja flunssassa. Minä samoin. Taas nousee kuume, paha olla, väsyttää.
En jaksa itseänikään. Itsetunto on nollassa, tarviiko sanoakaan että parisuhdetta ei ole. En vaan saa ketään normaalia, sekopäät kiinnostuu musta ja mä en jaksa niitä enää.
Kämppä on ihan sekaisin. En vaan jaksa siivota. Ja jos jaksan, on asunto taas puolen tunnin sisällä yhtä sekaisin -kiitos lasten. Lapsia en saa tottelemaan, en vaan jaksa komentaa enää. Olkoon.
Ei tässä varmaan edes puolet kaikesta mikä painaa. Mua itkettää, on niin paha olla. Mun koko elämä on epäonnistunut samoin kuin mä ite.
Olen yh, opiskelen, lapsia on tarpeeksi. Ei ole rahaa, velat on järkyttävät, niin suuret etten niitä saa koskaan maksettua pois. Velkaannuin edellisen suhteen aikana, kun elin väkivaltaisen, alistavan ja julman miehen kanssa. Nyt ne sitten maksaa korkoa, luottotiedot on menneet, enkä koskaan pysty viettämään normaalielämää.
Yksi lapsista oireilee. Puhuu itsensä tappamisesta ja ikää on vasta 7. Isä ei halua tavata, mutta jatkaa kyllä minun kiusaamistani ja uhkailua. Mun koulu menee penkin alle, kun on pakko olla kotona hoitamassa sairastuneita lapsia. Nytkin ollaan kohta kolme viikkoa oltu kuumeessa ja flunssassa. Minä samoin. Taas nousee kuume, paha olla, väsyttää.
En jaksa itseänikään. Itsetunto on nollassa, tarviiko sanoakaan että parisuhdetta ei ole. En vaan saa ketään normaalia, sekopäät kiinnostuu musta ja mä en jaksa niitä enää.
Kämppä on ihan sekaisin. En vaan jaksa siivota. Ja jos jaksan, on asunto taas puolen tunnin sisällä yhtä sekaisin -kiitos lasten. Lapsia en saa tottelemaan, en vaan jaksa komentaa enää. Olkoon.
Ei tässä varmaan edes puolet kaikesta mikä painaa. Mua itkettää, on niin paha olla. Mun koko elämä on epäonnistunut samoin kuin mä ite.