Mä olen niin väsynyt!

[!!!!]

Mä olen niin, niin väsynyt! Mä haluaisin kaatua sänkyyn jo nukkumaan! Mä olen koko viikon kerännyt marjoja ja sieniä myyntiin, muun ajan ollut lasten kanssa. Omaa aikaa ei ole ollut taas yhtään! Mä olen jopa 9 jälkeen illalla mennyt keräilemään noita marjoja ja kerännyt puoleen yöhön saakka! Koska meillä on taloudellisesti TOSI tiukkaa ja olen saanut noita myytyä niin saadaan lasten kanssa kauan haluttu huvipuistoreissu tehtyä. No mies on auttanut, sekin on kerännyt ja siivonnut niitä. (Ei tosin kerännyt ihan yhtä innokkaasti mutta kuitenkin.) Nyt sitten mies oli perjantain ja tän illan taas omissa menoissa ja harrastuksissa. Mä kun koitin aamupäivästä ehdotella kirpparille menoa niin HÄNTÄ EI KIINNOSTA! JA MUA EI VITTU HUVITA ENÄÄ YHTÄÄN KUN EI OO EDES OLLUT HETKEÄ OMAA AIKAA TÄLLÄ VIIKOLLA!!!

(Anteeksi avautuminen. Lapset vielä riehuu sängyissä ja mun oli pakko purkaa tää olo johonkin muuhun kun niihin.)

 

[Eedla]

:hug:

 

[PoolopaitainenBensaletku]

Istahdappa nyt hetkeksi ja hengitä syvään. Sitten käyt antaa viimeiset varoitukset naperoille ja keität sumpit. Sitten sovit miehen kanssa, että huomenna ja ylihuomenna tarvitset omaa aikaa. Järjestäkööt hoitajan lapsille, jos itse on jossain menoissa . Kaikkea hyvää sulle :flower: !

 

["aloittaja"]

Istahdappa nyt hetkeksi ja hengitä syvään. Sitten käyt antaa viimeiset varoitukset naperoille ja keität sumpit. Sitten sovit miehen kanssa, että huomenna ja ylihuomenna tarvitset omaa aikaa. Järjestäkööt hoitajan lapsille, jos itse on jossain menoissa . Kaikkea hyvää sulle :flower: !

Sen takia mä hetkeks tähän tulinkin. Rauhottumaan. Viimeinen varoitus on annettu mutta vuoden ikäinen on ihan eri mieltä minun kanssani nyt tästä nukkumisesta. Huomenna aionkin mennä vähän tuulettumaan päivällä. Mutta ärsyttää se tässä että monesti eli aina tämä menee tähän. Minun pitää saada hermoromahdus ennen kuin sitä omaa aikaa löytyy. Jos mä sanon miehelle et haluan mennä yksin/yhdessä jonnekkin niin se alkaa heti puhaltelemaan ja muuta. Vetoaa myös usein omiin menoihinsa sanoilla "En mä nyt voi mitään näille harrastuksille". Siis mä en ymmärrä sitä miksi aina pitää ns. tapella siitä että minä pääsen johonkin? Miten ihmeessä minä saan tuon miehen kalloon mahtumaan että PARISUHTEESSA otetaan kumpikin huomioon ja tehdään kompromisseja? Ja ei, minä en noin vain voi lähteä minnekkään aina. Meillä on 1 auto ja asutaan todella maalla joten auto on monesti miehellä. Ja vaikka mulla olisi auto alla niin olisi kiva mennä ilman lapsia. Mun mies on ihana ja kultainen isä mutta jotenkin sillä on ihan hukassa tää parisuhteessa oleminen edelleen vaikka jo todella monta vuotta ollaan oltu yhdessä. Kertokaa mulle jos teidän ajatukset toimii paremmin että millä lauseilla minä saan sen päähän mahtumaan (pysyvästi) että joskus minunkin pitää päästä jonnekkin ja ilman että hän alkaa heti tiuskimaan asiasta. Koska ei mua sen jälkeen huvita mennä minnekkään.
Kohta se ihana kakkakasa on kotona ja mä otan koiran ja lähden hikilenkille. Pakko on jotenkin saada paineet ulos kun kerta puhuminenkaan ei taas auta.