Toggle sidebar

Mä olen niin ylpeä itsestäni vaikka sydän meinaa pysähtyä paniikista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Mä menen helmikuun alusta töihin,kotona olen ollut 3.5 vuotta.

Kertokaa mulle käytännön vinkkejä miten siitä 2desta ekasta viikosta selviää ennen kun asiar alkaa menemään rutiinilla!
Mua "ahdistaa" seuraavat asiat:

-Lasten herättäminen aamuisin.Tänäänkin herättiin vasta 9ltä,ni pitäskö harjotella tota heräämistä jo etukäteen.Tarha aamuina herätys on 6-6.30

-Meidän koira...Kärsii eroahdistuksesta!Koko sen ajan kun olen ollut lasten kanssa kotona se on ollut tommonen (olin siis ennen synnytystä n3kk sairaslomalla,eli oltiin koiran kanssa kaksin päivät ku en mä missään päässyt/jaksanut käydä),pissaa sisälle,haukkuu,kun valmistaudutaan lähtemään esim kauppaan,pihalle se menee silminnähden "paniikkiin" :(
Mitä mä teen ettei naapurisopu mene?Meillä on sitruunapanta,olisko se hyvä?Meillä se ei aikasemmin toiminut pitkän turkin takia mut jos sitä vähän trimmais?

Ai joo,otsikkoon viellä selvennystä:Olen siis ylpeä itsestäni ja mun miehestä että oli mahdollisuus olla kotona näin pitkään...Se vaati multa työntekoa viikonloppuisin ja mieheltä pidempiä päiviä sillontällön,mutta oli kaiken sen arvoista eikä tarvinnut elää kädestä suuhun vaan pystyttiin nauttimaan muustakin kun kynttilän valosta ;)

Olis kiva jos kertoisitte vaikka teidän "arjen" alotuksesta vaikkei vinkkejä oliskaan antaa...
 
Lasten herätys: Alat nyt pikkuhiljaa muuttamaan rytmiä, aikaisemmin nukkumaan, aikaisemmin ylös koko sakki.

Koira: Netti lienee täynnä ohjeita eroahdistuksen hoitoon. Alat vaan kunnolla tekemään työtä tämänkin asian suhteen.

Sulla on vielä pari viikkoa aikaa, tsemppiä!
 
Kannattaisko koirallekin hommata hoitopaikka?

Ehdottomasti kannattaa hilata rytmiä aikaisempaan. Toki se vaihtuu kertarytinälläkin, mutta helpompi on lapsille ja itsellesi mennä virkeinä eka hoitopäivään. Lapsille jotain siirtymäkamaa mukaan, perhekuvaa, tuttua lelua tms. Valmistaudu sairasteluihin, suunnitelma B aina takataskussa.
 
Koiran kanssa kannattaa harjoitella yksinjäämistä. Yritä lähteä ulos ihan pieniksi hetkiksi tekemättä lähdöstä numeroa, toisin sanoen takki vaan niskaan ja pihalle, ja tule nopeasti takaisin kun koira on hiljaa. Pikkuhiljaa sitten pidennät poissa olemaasi aikaa. Muista olla rauhallinen kun tulet sisälle, älä rupea riehuttamaan koiraa, vaan koita käyttäytyä siten, ettei poislähteminen ja palaaminen ole isokaan juttu. Tsemppiä, kyllä se siitä kunhan viitsit nähdä vaivaa koiran yksinoloharjoitusten eteen :)
 
[QUOTE="viiraska";25364881]Kannattaisko koirallekin hommata hoitopaikka?

Ehdottomasti kannattaa hilata rytmiä aikaisempaan. Toki se vaihtuu kertarytinälläkin, mutta helpompi on lapsille ja itsellesi mennä virkeinä eka hoitopäivään. Lapsille jotain siirtymäkamaa mukaan, perhekuvaa, tuttua lelua tms. Valmistaudu sairasteluihin, suunnitelma B aina takataskussa.[/QUOTE]

Koiran hoitopaikka ei ole vaihtoehto :(
Ei ole ketään kenelle sen laittais hoitoon...Eikä se pidemmän päälle ratkaisisi ongelmaa vaan siirtäisi sitä!

Mitenköhän sitä saa itsensä lietsottua näin isoon ahdinkoon ns.normi asioista... :D :D
 
Onko sinun ja miehesi työaika sama? Meillä elämää on helpottanut tosi paljon se, että minulla on vuorotyö (aamu- ja iltavuoroja) ja miehelläni liukuva työaika. Silloin kun minulla on aamuvuoro, mies vie pojan ja minä haen, jos taas minulla on iltavuoro, minä vien ja mies hakee. Viemiset ja hakemiset eivät tunnun niin raskailta, kun sen hoitaa joka päivä vain yhteen suuntaan. Poika viedään aamuisin klo 9 hoitoon, joten hän saa nukkua klo 8 saakka. Viikonloppuaamuisinkaan ei tarvitse herätä niin aikaisin lapsen kanssa, kun hän on tottunut nukkumaan vähintään klo 8 asti:)
 
luopuisin koirasta kokonaan. olen katellu tuttavaperheen elämää kun piti ottaa koira kiireisen lapsiperheelämän keskellä ja sitten jaksoivat vissiin hoitaa sen vuoden ja antoivat koiran pois. Noilla kuuden aamuherätyksillä ja jos tulette kotiin vasta töitten jälkeen 16 aikaan niin sehän on kärsimystä koiralla olla yksin ja joutua tekemään tarpeensa sisälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja safas:
luopuisin koirasta kokonaan. olen katellu tuttavaperheen elämää kun piti ottaa koira kiireisen lapsiperheelämän keskellä ja sitten jaksoivat vissiin hoitaa sen vuoden ja antoivat koiran pois. Noilla kuuden aamuherätyksillä ja jos tulette kotiin vasta töitten jälkeen 16 aikaan niin sehän on kärsimystä koiralla olla yksin ja joutua tekemään tarpeensa sisälle.
Click to expand...

Mä en luovu mun koirasta,piste!
Se on jo 10 vuotias eli se tuli jo kauan ennen lapsia.
Ja se on kyllä tottunutkin olemaan yksin sillon kun olin töissä mut nyt se on mennyt takapakkia kun olen ollut kotona.Eikä se tee sisälle sen takia et sillä olis hätä vaan siksi että se on yksin kotona!
 
Herätys muuttuu aikaisemmaksi. Pidä huoli siitä, ettei teillä höösätä ja hosuta aamutouhujen kanssa, vaan aamupala syödään rauhassa. Herätys niin aikaisin, että tämä onnistuu. Jos heti aamusta on ruvettava syömään, pesemään ja pukemaan kiireellä, ei päivästä mahda mukava tulla. Illalla oh hyvä laittaa vaatteet valmiiksi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa