Mä oon äärettömän lapsellinen ja typerä näitten ajatusteni kanssa!!! (Kummiudesta)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sissi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sissi

Vieras
Nimittäin tiedän kyllä, kuinka vaikeaa kummien valitseminen voi olla.
(Ja se voi olla myös äärimmäisen helppoa, jos tietää tarkalleen ketä lähipiiristään haluaa lapselle kummiksi ja ketä ei...) Ja tiedän, että ei ketään voi niin sanotusti pakottaa tai painostaa pyytämään juuri minua ja miestäni lapselleen kummiksi.

Minua jokseenkin häiritsee se, että mieheni ainoa sisar sai ensimmäisen lapsensa jokin aika sitten, eikä meitä huolittu kummeiksi. Siis ei edes miestäni. Sen sijaan miehen sisaren miehen ainoa veli pyydettiin kummiksi, samoin 6 muuta henkilöä. Näistä henkilöistä muutama on sellainen "hyvän päivän tuttu". Ok, mitäs se meille kuuluu ketä muut lapsensa kummeiksi valitsevat.

Mutta mua kismittää, että kelpaamme kyllä lahja-automaateiksi, mutta muutoin lapsen elämään osallistuminen on vähän niin ja näin. Ja minä hölmö olen paaponut lasta lahjoilla ja läsnäololla ymmärtämättä, että minua käytetään lähinnä hyväksi. Äh, en osaa selittää asiaani. Toivottavasti joku ymmärsi pointtini? (Tai sitten ajatusmaailmani on TODELLA kieroutunut. Tiedän siis, että on "lapsellista" ja tökeröä puhua tällaisista tuntemuksista ääneen, mutta sen lisäksi että harmittaa ettemme kelvanneet kummeiksi, minua häiritsee koko homma.) Ääh, odotan kommenttejanne.
 
Niin ja en kyllä aio lasta unohtaa nyt tämän vuoksi, jos joku takertuu siihen.
Kirjoitin tuossa tuon yhden kohdan ainakin hieman väärinymmärrettävästi.
Eli en sinällään ole "turhaan" paaponut lasta, pidän lapsista - olinpa niiden kummi tai en, harvalle olen. ;)
 
No josko he aattelivat että olette muutenkin lapsen elämässä, kokevat että teihin voi luottaa..että ne muut pidetään liki kummiudella ja te olette sitä muuta läheistä perhettä?
 
Osan ajatuksistasi ymmärrän. Minäkään en päässyt ainoan sisarukseni ainoan lapsen kummiksi vaikka kummiksi pääsi ainoa toisen vanhemman sisarus ja moni muu. Se loukkasi silloin ja vieläkin se tuntuu vähän pahalta. Mutta olen ajatellut että voin olla lapselle läheinen vaikken kummi olekkaan. Nyt lapsi vaan asuu niin kaukana että suhde on pakostakin etäinen. : (
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ajattelisin että tämä henkilö ei pyytänyt teitä kummeiksi koska olette lapsen elämässä muutenkin mukana, koska miehesi on lähisukulainen.

Mutta miksi juuri meidät/mies jätettiin kummiuden ulkopuolelle, vaikka on ainoa sisarus? Kun lapsen isän ainoa veli kuitenkin huolittiin kummiksi.

Minulla on sellainen olo (eikä varmaan turhaan), että meitä tai minua ei vaan haluta heidän elämäänsä tai niin tärkeään rooliin kuin kummin rooli. Mutta meiltä kuitenkin automaattisesti odotetaan lahjoja ja muuta muistamista.

Toki läheinen voi olla ilman kummiuttakin. Kuten sanottu, olen monenkin lapsen kanssa läheinen vaikken heidän kumminsa olekaan. Mutta silti, tämä tilanne vain häiritsee jotenkin. Tuntuu pahalta, että meitä ikään kuin vähätellään. Tunteeni voivat olla tosiaan jotenkin "kiellettyjä" ja hölmöjä, mutta...
 
Mä taas olen pyytänyt kummeiksi ihmisiä joiden tiedän olevan mun elämässä myöhemminkin, eikä mun tarvi niitä ihmisiä sitoa lähelle minkään kummiuden voimalla.

Mulla on pari kaveria joilla kummi onkin sitten ollu joku venhempien ryyppykaveri joskus vuonna kivi... ja nyt näillä kavereilla ei ole minkään laista sidettä kummeihinsa kun on joskus kännipäissä välit katkottu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jospa ne tekee vielä lapsia ja halusivat säästää teidän toisen lapsen sukulaiskummeiksi...

Niin, tiedä sitten. Voihan asia olla niinkin. :)
Tuntuu vain hassulta, että pyysivät paria puolituttua meidän sijasta. Että ikään kuin me olisimme sitten niitä viimeisiä vaihtoehtoja - jos niitäkään sitten tuleville lapsille, kun ekallekin lapselle haalittiin mahdollisimman paljon kummeja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No jospa ne tekee vielä lapsia ja halusivat säästää teidän toisen lapsen sukulaiskummeiksi...

Tämä tuli kanssa minullekkin mieleen. Olette niin arvokkaita ja läheisiä, että teihin voi luottaa ja odottaa aikoja toisia.
 
ymmärrän kyllä! mutta tosiasia voi olla juuri se, että teidät halutaan seuraavan lapsen kummeiksi =) muuten jos ekalle vaaville valitaan ne "kaikki parhaat" jää seuraavalle/seuraaville lapsille vaan väkisin keksittyjä kummeja.. jokaiselle lapselleen toivoisi varmasti jonkun melko läheisien kummiksi, ettei kaikki olisi sitten naapurin saunakaverin koiranulkoiluttajan siskon miehen tädin lapsuudenkavereita :laugh:

Eikä sun ajattelutapa ole ollenkaan lapsellinen ja "itserakas" noin ne kaikki muutkin ajattelee, osa vaan ei kehtaa myöntää sitä edes anonyymisti täällä :saint:
 
Eiköhän niillä ole toinen lapsi suunnitteilla ja teidät on "varattu" sen kummeiksi. Aika tylyä olisi, että ainoat tädit ja sedät olisi esikoisen kummeja ja toinen jäisi ilman. samoja kummeja kun ei ole tapana valita.
 
Me ollaan ainakin mieheni kanssa päätetty jo aikaa sitten, että ei pyydetä sukulaisia kummeiksi, koska he ovat (ainakin toivottavasti) muutenkin läheisessä suhteessa lapseen. Kummeiksi pyydetään ystäviä.

Kummin valinta ei tosiaan kyllä aina ole helppoa. Meille syntyy esikoinen lähiviikkoina ja hiukan vielä kahden vaiheilla ollaan, ketä aiotaan pyytää..

Hyvää viikonloppua kaikille!! =0)
 
Ymmärrän ap ajatuksesi.

Itselleni tulee kyllä myös mieleen se, että aikovat saada vielä lapsia ja haluavat seuraavallekin lapselle lähisuvusta kummit.

Me emme tajunneet säästää seuraavalle lapsellemme lähisuvun kummeja (sisaruksiamme siis) ja vähän harmitti, kunnes aloin miettimään, että ilkeisköhän pyytää toiselle lapselle samat kummit...
 
aika hassua, että lapsella on 6 kummia - siis 6 henkilöä eli 3 pariskuntaa..? Sitten se ei kuulosta niin pahalta.

No jaa, oma kokemukseni:

Me pyydettiin ensimmäisen lapsemme kummiksi miehen siskoa, vaikka hän on kummi miehen edellisen liiton lapselle, mutta ajattelimme, että ei kait se haittaa, kun lapsi asuu äidillään jne..
Miehellä kun on edell. liitosta kaksi lasta, joista toiselle täti on myös kummitäti, ja meillä on 2 yhteistä, joista vanhemmalle täti on myös kummitäti.

No, minua häiritsee, ettei tämä meidän lapsi ole mitenkään ns. erityisasemassa, vaikka on kummilapsi. Hän ostaa kaikille lapsille lahjat juouluna ja synttäreillä, Erityisasemassa on kummilapsi A, joka saa näyttävimmät ja kalliit lahjat, ja minusta se on väärin.

Jos olisin tajunnut, olisin etsinyt kummin kaveripiiristä.

OLisin itse aikoinaan halunnut olla kummina mutta olen kummiksi "vääränlainen". Ihmiset etsivät tietynlaisia henkilöitä kummeiksi.
No, sitten pääsin kummiksi kaverin lapselle, olin kovasti sitä odottanut.
Olin rivistössä kuin täytteenä. Olin ulkopuolinen sielä juhlissa ja siinä rivistössä. Minun edelle tärkeämpänä kummina meni ystävä/sukulaispariskunta, joka ei kuulunut kirkkoon mutta oli epävirallinen kummi, minä ilmeisesti paikkasin sitten olemalla listassa virallinen nimi..

Vauvasta, vanhemmista ja kummeista räpsittiin kovasti kuvia. Kun vihdoinkin sain vauvan syliini, kaveri sekä sukulaiset katosi kuin yhteisestä äänettömästä sopimuksesta. Yhtään kuvaa ei otettu minusta ja vauvasta. Se tuntui tosi pahalta.
He käyttäytyivät moukkamaisesti.

Sittemmin kaveri muutti toiselle puolen suomea ja minä lähettelin kahdesti vuodessa postissa lahjan. EN koskaan saanut kiitosta, en koskaan tiennyt oliko lahja mieleinen. Tiesin että paketti tuli perille, kun lähetystunnusta seuraamalla tiesin milloin paketti on postista noudettu. Se haettiin aina lähes viimeisenä mahdollisena hetkenä, etteivät takaisin lähettäneet.
tekstareihin, kyselyihin lahjatoiveista, en saanut koskaan vastausta.

Keran laitoin kummilapselle kirjeen. En saanut mitään vastausta, en edes tekstaria, en korttia. En mitään.
Taisin olla typerä, ajattelin.

Kun lapsi täytti 10 v, laitoin 10 e ja karkkipussin. Ja siinä se, päätn että nyt loppuu. Kun ei kiinnosta heitäkään.
Kummilapsi täyttää tänä vuonna 12 v.
Iän muistan kun sukulaislapsi on samana vuonna syntynyt. Muuten varmaan olisin unohtanut.
 
Minä kans ajattelen sillan, että kun koetaan, että lapsi on muutenkin läheinen ap kirjoittajalle, niin mitä siihen kummiutta sekoittaan. Kun taas muut halutaan "sitoa" jollain lailla lapseen.

Itsekään en pyytänyt parasta kaveriani, siis siskoani, kummiksi, koska tiedän hänen muutenkin olevan erittäin läsnä elämässämme. Muut sisarukseni ovat lasteni kummeja.
 
Kyllä me ainakin säästettiin.. Eli ikäjärjestyksessä alotettiin sisaruksista, esikoiselle kummaltakin vanhimmat sisarukset jne. Toiveissa oli että saadaan lisää lapsia joille riittäisi myös kummeja.. Ja niin saatiinkin..
 
Just tällaisten vääntöjen takia me päätettiin olla valitsematta lapsillemme kummeja. Onneksi ei kuuluta kirkkoon, joten voitiin välttää kummien valinta. Itse en myöskään jaksaisi ryhtyä kenenkään haltijakummiksi, eipä tosin ole kukaan kysynytkään.
 
Tuolla lapsella on seitsemän kummia. :whistle:
Kaksi pariskuntaa, 3 "yksittäistä" ihmistä.

Emme ole järin läheisiä miehen siskon ja tämän miehen kanssa, niin en usko että kyseessä on ajatus, että olisimme muutenkin tekemisissä ja läheisiä lapsen kanssa. Toisaalta ymmärrän, että koska emme ole niin läheisiä, niin sen vuoksi meitä ei pyydetty kummeiksikaan. Kuitenkin ne puolitutut kummeina herättävät kysymyksiä: eiväthän hekään ole läheisiä.

Niin tai näin, harmittaa se olettamus, että olemme joka tapauksessa lahja-automaatteja, vaikka meitä ei kummeiksi haluttu (eli ei tavallaan uskottu niin tärkeää tehtävää - vaikka kummius olisi kuinka yliarvostettua...).

Mietinkin, että eikö meillä ole lupa olla ostamatta lahjoja? Onko meidän pakko muistaa lasta syntymäpäivänä tai muutoin? (HUOM. En siis aio alkaa lapselliseksi ja ikään kuin pistää lasta kärsimään tämän vuoksi. Mutta esimerkiksi nyt kun vauva on noin pieni, ei hän ymmärrä lahjojen päälle.) Ja eivät he kerro vauvan kuulumisia meille tai anna "tilaisuutta" osallistua lapsen elämään. Yritin aikani, mutta oli aika nihkeä vastaanotto heidän suunnaltaan. :/
 

Yhteistyössä