S
Sissi
Vieras
Nimittäin tiedän kyllä, kuinka vaikeaa kummien valitseminen voi olla.
(Ja se voi olla myös äärimmäisen helppoa, jos tietää tarkalleen ketä lähipiiristään haluaa lapselle kummiksi ja ketä ei...) Ja tiedän, että ei ketään voi niin sanotusti pakottaa tai painostaa pyytämään juuri minua ja miestäni lapselleen kummiksi.
Minua jokseenkin häiritsee se, että mieheni ainoa sisar sai ensimmäisen lapsensa jokin aika sitten, eikä meitä huolittu kummeiksi. Siis ei edes miestäni. Sen sijaan miehen sisaren miehen ainoa veli pyydettiin kummiksi, samoin 6 muuta henkilöä. Näistä henkilöistä muutama on sellainen "hyvän päivän tuttu". Ok, mitäs se meille kuuluu ketä muut lapsensa kummeiksi valitsevat.
Mutta mua kismittää, että kelpaamme kyllä lahja-automaateiksi, mutta muutoin lapsen elämään osallistuminen on vähän niin ja näin. Ja minä hölmö olen paaponut lasta lahjoilla ja läsnäololla ymmärtämättä, että minua käytetään lähinnä hyväksi. Äh, en osaa selittää asiaani. Toivottavasti joku ymmärsi pointtini? (Tai sitten ajatusmaailmani on TODELLA kieroutunut. Tiedän siis, että on "lapsellista" ja tökeröä puhua tällaisista tuntemuksista ääneen, mutta sen lisäksi että harmittaa ettemme kelvanneet kummeiksi, minua häiritsee koko homma.) Ääh, odotan kommenttejanne.
(Ja se voi olla myös äärimmäisen helppoa, jos tietää tarkalleen ketä lähipiiristään haluaa lapselle kummiksi ja ketä ei...) Ja tiedän, että ei ketään voi niin sanotusti pakottaa tai painostaa pyytämään juuri minua ja miestäni lapselleen kummiksi.
Minua jokseenkin häiritsee se, että mieheni ainoa sisar sai ensimmäisen lapsensa jokin aika sitten, eikä meitä huolittu kummeiksi. Siis ei edes miestäni. Sen sijaan miehen sisaren miehen ainoa veli pyydettiin kummiksi, samoin 6 muuta henkilöä. Näistä henkilöistä muutama on sellainen "hyvän päivän tuttu". Ok, mitäs se meille kuuluu ketä muut lapsensa kummeiksi valitsevat.
Mutta mua kismittää, että kelpaamme kyllä lahja-automaateiksi, mutta muutoin lapsen elämään osallistuminen on vähän niin ja näin. Ja minä hölmö olen paaponut lasta lahjoilla ja läsnäololla ymmärtämättä, että minua käytetään lähinnä hyväksi. Äh, en osaa selittää asiaani. Toivottavasti joku ymmärsi pointtini? (Tai sitten ajatusmaailmani on TODELLA kieroutunut. Tiedän siis, että on "lapsellista" ja tökeröä puhua tällaisista tuntemuksista ääneen, mutta sen lisäksi että harmittaa ettemme kelvanneet kummeiksi, minua häiritsee koko homma.) Ääh, odotan kommenttejanne.