Mä oon ihan hirvee ihminen :/

[Tyttö naapurin]

Mä en tiiä mikä mua vaivaa, mutta oon viime aikoina ollu niin pinna kireellä. Tänään viimeks räyhäsin äidilleni, kun sanoi jotain mikä ei mua miellyttänyt ja melkein häädin sen meiltä ulos...samoin riitelin miehen kanssa tyyliin ei-mistään.
En siis oo oma itseni, jotain raskaushormooneja tässä nyt jyllää. Mut voiko ne todella tehä näin kiukkuseks? Kun yleensä muut naiset loppuraskaudessa on tosi säyseitä ja seesteisiä. Mä oon ku pahimmista painajaisista repästy pirttihirmu, just sellanen mitä oon ajatellu et MUSTA ei ikinä tule semmoista :ashamed:

 

[-Jonttu-]

Kyllä mulla ainakin hormonit aiheuttaa kiukunpuuskia, vaikken ole koskaan ollut raskaana.

Älytöntä, miten huomaa että mikä tahansa miehen sanoma saattaa ärsyttää ihan perkuleesti, vaikkei olisi mitään järjellistä syytä.

 

[Vernalis]

Täällä kanssa yksi loppuraskauden hirviö Saan kanssa ihan hirveitä raivareita ihan tyhjästä.. Eli et ole ainut.

 

[Lentokala]

Kuopusta odottaessa mä olin ihan hirveä. En todellakaan tunnistanut ees itseäni :ashamed:
Esim. mun vanhempien luona päivällisellä suutuin faijapuolelle niin et heitin sitä ruokalautasella.
Miehelle olin niin kamala ja itkin koko ajan ( normisti en itke ollenkaan! ) et kumma ettei se lähtenyt muualle bunkkaamaan raskauden ajaksi.
Mutsi väittää, et kuopuksen atooppinen iho ja itkuisuus johtu tosta mun hermokimppuilusta.
Tiedä häntä.

 

[Tyttö naapurin]

Tarkemmin ajateltuani, taisin olla kyllä samanlainen viime raskaudessakin... Sitä vaan ei muista. Onneks tää on pian ohi! On kivaa taas olla vaihteeks oma itsensä.
Ja on lohdullista kuulla, etten oo ainoo hirviö

 

[BridgetJones]

Mä olin kanssa kakkosen odotusaikana mahahirviö... Potkasin mm.miehen kaks kertaa pellolle ja sanoin asioita joita kasun vieläkin... :snotty: Äidin kanssa oli välit poikki puoli raskautta, vaikka yleensä ollaan paljon yhteyksissä...

Mutta nöy vöriis! Onneksi se on ohi menevää aikaa ja sen jälkeen voidaan luovia läpi synnytyksen jälkeisen hormoonimyrskyn... :xmas:

Ei mutta tosissaan. Paljon voimia! Ja muista käyttää ne hyvät hetket hyväksesi kertomalla miehelle ja muille asian osaisille mistä on kyse ja ettet ehkä tarkoita nyt kaikkea mitä suustasi päästät! =)

 

[Ennallaan]

Sama juttu täällä. Uhkasin jopa tappaa ihmisiä..

 

[Tyttö naapurin]

Mä olin kanssa kakkosen odotusaikana mahahirviö... Potkasin mm.miehen kaks kertaa pellolle ja sanoin asioita joita kasun vieläkin... :snotty: Äidin kanssa oli välit poikki puoli raskautta, vaikka yleensä ollaan paljon yhteyksissä...

Mutta nöy vöriis! Onneksi se on ohi menevää aikaa ja sen jälkeen voidaan luovia läpi synnytyksen jälkeisen hormoonimyrskyn... :xmas:

Ei mutta tosissaan. Paljon voimia! Ja muista käyttää ne hyvät hetket hyväksesi kertomalla miehelle ja muilla asian osaisille mistä on kyse ja ettet ehkä tarkoita nyt kaikkea mitä suustasi päästät! =)

Tänks Mullei se synnytyksen jälkeinen aika ollu ainakaan viime raskaudessa niin paha, olin paljon paremmalla tuulella kyllä jo silloin. Onneks.
Oon kyllä läheisilleni "hyvinä hetkinä" pahoitellut käytöstäni ja hyvin ne on jaksanu mua ymmärtää =) Ei se varmaan ihan helppoa ole, vaikka kuin olis raskaana, on se silti inhottavaa muille jos käyttäytyy jatkvasti hirviömäisesti.

 

[Tyttö naapurin]

Sama juttu täällä. Uhkasin jopa tappaa ihmisiä..

Hui! Mä oon ajatellu sitä vaan mielessäni ohimennen :xmas:

 

[Nueva]

Tuota.... mä en ole edes raskaana ja silti välillä muutun hirviöksi.... :ashamed: Ihan pikkujutuista. :snotty: Kiitänkö kierukkaa?

 

[Tyttö naapurin]

Tuota.... mä en ole edes raskaana ja silti välillä muutun hirviöksi.... :ashamed: Ihan pikkujutuista. :snotty: Kiitänkö kierukkaa?

Ei se oo paha, jos välillä muuttuu hirviöksi =) Kierukkahan voi olla syyllinen, mut jos sitä ei olis, sit ne ois pillerit, PMS tai whatever...