H
hivenenhullu
Vieras
tää uhma muuttuu vaan pahemmaksi koko ajan, mikään ei tunnu tehoavan, ei positiivinen palaute,ei negatiivinen palaute, ei sylit,halit,torut,palkinnot,jäähyt..
hermothan tässä menee... huutoa ja itkua vaan, kun koittaa selvittää että mikä on, mikä harmittaa niin ei puhu, ei vaan suostu vastaamaan.. mitään ei tee ohjeiden mukaan, kieltoja ei usko..
siis toki on välillä ihana, suloinen,hauska jne. mutta tää muu osa onkin sitten kamalaa..
öisin herää itkemään, oli kauhukohtauksia (tai ainakin sellaisilta vaikutti) mutta itkee siis liki joka yö, puolenyön ja yhden välillä.. lohdutonta liki hysteeristä itkua, ei kerro että mikä on.. sitten vaatiikin jo lisää haleja ja suukkoja, viereen pitäisi päästä, vettäkin haluaa.. kun en tiedä mikä on oikeasti todellista itkua ja mikä on uhma pompottelua...
kaikki menee aina taisteluksi, eikä usko mitä sanon, ei kyllä taida edes kuunnella aina..
mitä mä teen.. täällä kotona alkaa hermot kiristyä, toisaalta soimaan itseäni kun käyn töissä (ollut paljon lyhyitä vuoroja nyt) että johtuuko siitä, koitan järkeillä että on uhmaikää, kuuluu asiaan.. mutat sitten mietin onko kuitenkin vihdoin ja viimein iskenyt eroahdistus (ei ole ollut aiemmin) vai onko jokin fyysinen vika, sattuuko, onko se kipeä.. kun en tiedä..
välillä ajattelen että olen liian hölläkätin en, välillä taas ajattelen että olen liian tiukka, soimaan itseäni että annan varmaan liian vähän huomiota, mutat sitten taas toisaalta en..
käyn taistelua että annanko huutaa yöllä, kyllä se varmaan kyllästyy, mutta hylkään idean kun jos sillä onkin oikeasti hätä.. kun ei se kerro.. koitetaan puhua, kysellä, antaa sanoja joilla vois kertoa mikä on.. mutta ei..
voisko jossain olla käyttöohjekirja tollaselle liki 3v pojalle?
ainakin vauvakuumeet karisee tässä viimeistään..
hermothan tässä menee... huutoa ja itkua vaan, kun koittaa selvittää että mikä on, mikä harmittaa niin ei puhu, ei vaan suostu vastaamaan.. mitään ei tee ohjeiden mukaan, kieltoja ei usko..
siis toki on välillä ihana, suloinen,hauska jne. mutta tää muu osa onkin sitten kamalaa..
öisin herää itkemään, oli kauhukohtauksia (tai ainakin sellaisilta vaikutti) mutta itkee siis liki joka yö, puolenyön ja yhden välillä.. lohdutonta liki hysteeristä itkua, ei kerro että mikä on.. sitten vaatiikin jo lisää haleja ja suukkoja, viereen pitäisi päästä, vettäkin haluaa.. kun en tiedä mikä on oikeasti todellista itkua ja mikä on uhma pompottelua...
kaikki menee aina taisteluksi, eikä usko mitä sanon, ei kyllä taida edes kuunnella aina..
mitä mä teen.. täällä kotona alkaa hermot kiristyä, toisaalta soimaan itseäni kun käyn töissä (ollut paljon lyhyitä vuoroja nyt) että johtuuko siitä, koitan järkeillä että on uhmaikää, kuuluu asiaan.. mutat sitten mietin onko kuitenkin vihdoin ja viimein iskenyt eroahdistus (ei ole ollut aiemmin) vai onko jokin fyysinen vika, sattuuko, onko se kipeä.. kun en tiedä..
välillä ajattelen että olen liian hölläkätin en, välillä taas ajattelen että olen liian tiukka, soimaan itseäni että annan varmaan liian vähän huomiota, mutat sitten taas toisaalta en..
käyn taistelua että annanko huutaa yöllä, kyllä se varmaan kyllästyy, mutta hylkään idean kun jos sillä onkin oikeasti hätä.. kun ei se kerro.. koitetaan puhua, kysellä, antaa sanoja joilla vois kertoa mikä on.. mutta ei..
voisko jossain olla käyttöohjekirja tollaselle liki 3v pojalle?
ainakin vauvakuumeet karisee tässä viimeistään..
