Mä oon kai sitten tyhmä, mutta en ymmärrä miten koira voi karata.

["Vieras"]

Siis ymmärrän kyllä sen, että voi lähteä omille teilleen HETKEKSI, mutta en sitä ettei se palaa takaisin. Meillä on aina ollut koiria, joista kai jokainen on karkureissuja tehnyt mutta ovat palanneet tunnin sisällä takaisin kotiin. Yksikään ei ole lähtenyt minnekään pitkille reissuille eikä ollut yön yli poissa. Tämä nykyinenkin jos lähtee, niin ilmestyy oven taakse haukkumaan kun haluaa päästä sisälle. Sen karkureissut kestää enintään sen tunnin tai puolitoista.

Onko nää kauas karkaavat ja kotiin palaamattomat karkulaiset sitten jotenkin epätavallisen arkoja vai mikä siinä on, etteivät halua takaisin "kotipesään", jossa on lämmintä ja ruokaa tarjolla? Vai onko mulle vaan sattunut poikkeuksellisia koiria, jotka käyttäytyvät jotenkin epätyypilliseen tapaan palaamalla aina takaisin kotiin?

 

[Rähinä-Reetta]

Kyllä koira tunnissa kerkiää pitkällekin. Matkan varrella voi sattua mitä vaan, voi säikähtää jotain tmv. Koirallehan voi melko pian tapahtua sellainen "villiintyminen" kun se on omilla teillään. Joku varmaan voi selittää paremmin.

Meidän luupäitä ei voi pitää vapaana molempia yhtäaikaa. Jos on vaan toinen mukana niin sitä voi pitää irrallaan, ei karkaa, mutta yhdessä ne voi lähteä liukkaastikin. Ei tarvitse kuin minuutiksi kiinnittää huomio muualle niin ne on poissa eikä tule huutelemalla takaisin. Niinpä tekaistiin semmoiset 250m riista-aitaa talon ympärille. Koirissa on eroja. Ei meilläkään entiset olleet tuollaisia karkulaisia, oli opittava ihan uuteen noiden kanssa.

 

[Big Bang Theory]

riippuu rodustakin. Meidän labbisnartut nyt ei karkaisi millään. Ovat niin ihmisläheisiä ja riippuvaisia sekä miellyttämisenhaluisia otuksia. Enemmän metsästysviettiset koirat taas voi karata helpostikin useiksi päiviksi.

 

[no tuota]

Huhhuijaa, ihan sama kuin miettis kuinka lapsi voi eksyä, eiks se muka halua takaisin kotiin....

 

[narikka83]

ajokoira katoaa ku pieru saharaan nuorempi jäpti tekisvarmaan raivosan revittely kierroksen ja tulsi kotia joskus ? vanhempi jäpti ottas hatkat mettästyskoiria kaikki. ajokoiran sais ehkä kiinni kovalla houkuttelulla ja maanittelulla, mutta ei kesken ajon jos vaikka jussan jostaki löytäs.

 

[Rähinä-Reetta]

Kerran hilpasivat järven toiselle puolelle tuntemattoman pariskunnan mökille. Siellä ne pötkötteli tyyriinä pihakeinulla tämän isännän jalkojen juuressa kun mentiin hakemaan pois... Onneksi olivat koiraystävällistä väkeä.
Sellasia p*rkeleitä nuo on... Ihmisen parhaat kaverit...

Nuilla oli semmoinen tyyli että toinen houkutteli toista. Jolkutti vähän matkaa ja katteli sitten perään että lähteekö kaveri mukaan, jos ei ollut lähdössä niin palasi takaisin vähän matkaa ja sitten taas sama uudelleen.

 

["vieras"]

No meidän koiralla on niin valtava linnunmetsästysvietti,että jos pääsee ajaan ni ei vähään aikaan kyllä kotona näy. Aina on kyllä kotio palannu mut jos pääsee karkaan ni takuulla lähtee.

 

[ansarikukka]

Riippuu koirasta, oma kääpiömäyräkoira ei kyllä lähde pihaa kauemmas ja veikkaan että jos lähtisi niin ei enää löytäisi takaisin. Vanhempien ajokoira taas häippäsee ennen kuin ehtii kissaa sanoa ja lähtee omille teilleen useaksikin vuorokaudeksi.

 

[feger]

No joku säikäyttää pahanpäiväisesti kesken kaiken, ei sen muuta tarvitse olla.

Toiset koirat ovat itsenäisempiä, pärjäävät omillaan ja toisilla on onnettomat vaistot tjt. Koirissa on ihan yhtälailla eroja mitä ihmisissäkin on, toisilla on enemmän itsenäisyyttä ja toiset ei voi metriä kauemmas mennä laumastaan.

Omista koirista sen verran, että tuo nuorempi eksytettiin kanakoiran toimesta kerran metsään ja kesti tovi, ennen kun tuli huhuilujen suuntaan. Se on sellainen mammanpoika, että yleensä pysyy visusti näköetäisyydellä. Tuli aika nolostuneena takaisin ja pysytteli loppulenkin ajan aika lähellä meitä

Mutta itse pidän huolen komennoin, että koirat pysyvät näkyvillä, kun koskaan ei tiedä mitä siellä näkökentän ulkopuolella on...

 

["..."]

Riippuu paljon rodusta ja onko koiraa pennusta asti opetettu olemaan vapaana. Valitettavasti täällä Suomessa suhtaudutaan liian tiukasti koirien vapaana olemiseen, ja sitten se musti karkaa samantien kun portti ekan kerran jää auki. Käykää esim. Barcelonassa ihailemassa niitä koiria, jotka ovat kuin omistajansa mieli ILMAN sitä talutushihnaa. Ei siellä kukaan rähise ja suurkaupungin ruuhkissakin koiria pidetään aina vapaana.

 

["..."]

[QUOTE="...";27819240]Riippuu paljon rodusta ja onko koiraa pennusta asti opetettu olemaan vapaana. Valitettavasti täällä Suomessa suhtaudutaan liian tiukasti koirien vapaana olemiseen, ja sitten se musti karkaa samantien kun portti ekan kerran jää auki. Käykää esim. Barcelonassa ihailemassa niitä koiria, jotka ovat kuin omistajansa mieli ILMAN sitä talutushihnaa. Ei siellä kukaan rähise ja suurkaupungin ruuhkissakin koiria pidetään aina vapaana.[/QUOTE]

Piti vielä lisätä etten ikumaailmassa ottaisi mitään ajo-/metsästyskoiraa itselleni, ellen ala metsästämään. Se on ihan koirien rääkkäystä jos se ei pääse toteuttamaan vaistojaan.

Itsellä kokemusta seurakoirista ja palveluskoirista (chihu ja dobermanni), eikä yksikään koiristani karkaa vaikka pihamme ei ole edes aidattu.

 

[Aamuäree]

No meillä on niitä metsästyskoiria- ja vahvanviettisiä.

Raivostuttavia otuksia, nopeita ja ketteriä. Lähtevät jos sille päälle sattuvat, ei auta vaikka kuinka huutaa ja uhoaa perään.

Lienee turha mainita, että ovat myös ns 'yhden miehen koiria'


Mutta jotkut koirat ikäänkuin 'eksyvät' ja helposti jäävät karkuteille, ei ne kaikki sellaisia ole, että osaisivat tulla takaisin. Sitten jos joku vielä ottaa talteen ja hoitaa, voivat jäädä ja 'muuttaa' toiseen laumaan. Koira saattaa myös villiintyä aika nopeasti.

 

[Blue]

[QUOTE="Vieras";27819088]Siis ymmärrän kyllä sen, että voi lähteä omille teilleen HETKEKSI, mutta en sitä ettei se palaa takaisin. Meillä on aina ollut koiria, joista kai jokainen on karkureissuja tehnyt mutta ovat palanneet tunnin sisällä takaisin kotiin. Yksikään ei ole lähtenyt minnekään pitkille reissuille eikä ollut yön yli poissa. Tämä nykyinenkin jos lähtee, niin ilmestyy oven taakse haukkumaan kun haluaa päästä sisälle. Sen karkureissut kestää enintään sen tunnin tai puolitoista.

Onko nää kauas karkaavat ja kotiin palaamattomat karkulaiset sitten jotenkin epätavallisen arkoja vai mikä siinä on, etteivät halua takaisin "kotipesään", jossa on lämmintä ja ruokaa tarjolla? Vai onko mulle vaan sattunut poikkeuksellisia koiria, jotka käyttäytyvät jotenkin epätyypilliseen tapaan palaamalla aina takaisin kotiin?[/QUOTE]

Siis mä en ymmärrä koiria jotka karkaavat ollenkaan! Meillä on ainakin niin tottelevaisia koiria että ne eivät lähde omille teilleen hetkeksikään.

 

["hmm"]

meillä molemmat koirat karannut uhmaikäisinä kerran, ovat siis olleet yksin pihassa, mikä ei ole kokonaan aidattu, ilmeisesti sitten mielenkiinto tutkimusmatkalle tai johonkin hajuun on saanut ne lähtemään, takaisin ovat tulleet molemmat alle tunnun sisällä. nuorempaa en ole vielä uskaltanut metsässä pitää vapaana, koska se on vielä niin honkkeli, että saattaisikin luppäisenä johonkin lähteä ja sulkea korvansa komennoille, ehkä sitten kun vielä tuosta vanhenee ja viisastuu. vanhempi koira mulla on aina vapaana, se ei lähde 10 metriä kauemmaksi minusta edes metsässä.

 

["näin meillä"]

Meillä on kaksi käyttökoiraa, jotka myös seurakoirina- ja perheenjäseninä. Erittäin riistaviettisiä ovat ja sillä saralla hommansa hyvin hoitaneet. Tästä huolimatta koiria voi kyllä irtikin pitää, muuta koko ajan on oltava näköyhteys koiraan ja pidettävä "sosiaalista liekaa" yllä eli koira on kutsuttava heti luokse, jos vähänkään viitettä siihen, että ottaa vainua.

 

[Zanizipp]

Meillä 2 laikaa. Nuorempaa uskaltaa pitää irti, tulee luokse heti kun kutsuu. Vanhempi ei tule kutsusta jos metsään päästää. Etsii niin kauan kunnes löytyy elukka jota haukkua. Jos ei löydy niin silloinkin tulee takaisin pitkin hampain ja juonittelemalla. Ainakin riistaviettiä löytyy jos ei muuta.

Vanhempi koira tekee syksyisin parhaimmillaan 30-40km lenkkejä elukoiden perässä. Eli ei sitä kannata enää takaisin samaan paikkaan odotella. Suosiolla pitää tutkaa kaulassa jos on pakko irti päästää.

Mun mielestä koiria on monenlaisia. Toiset lähtee ja toiset tulee kutsusta luokse.

 

[omalla vastuulla]

Mun koira jos lähtee omille teilleen nii senkö menköö, oma häpiä jos ei kotii osaa. Kerra eksy pahemman kerran, oli karussa päiväkausia, ei etitty. Naapuri sattui löytää ja toi lähemmäs, oli koira aika noloa kun kotiin kömpi

 

["vieras"]

Kerran hilpasivat järven toiselle puolelle tuntemattoman pariskunnan mökille. Siellä ne pötkötteli tyyriinä pihakeinulla tämän isännän jalkojen juuressa kun mentiin hakemaan pois... Onneksi olivat koiraystävällistä väkeä.
Sellasia p*rkeleitä nuo on... Ihmisen parhaat kaverit...

Nuilla oli semmoinen tyyli että toinen houkutteli toista. Jolkutti vähän matkaa ja katteli sitten perään että lähteekö kaveri mukaan, jos ei ollut lähdössä niin palasi takaisin vähän matkaa ja sitten taas sama uudelleen.

Kerran juhannuksena meidänkin mökille tuli järven toiselta puolen koira. Ei helevetti kun säikähin kun näin kaukaa sen, luulin sudeksi, mutta susikoiraksi se sitten osottautui.

Ei tullut heti mieleen et on koira kun mökkinaapureita on vaan järven toisella puolen. Onneksi oli naapurin numero, niin tuli sitten hakemaan karkulaisen.