Mä oon niiin väsyny olemaan jatkuvasti huolissani noista tenavista.

[HippuTAR]

Nyt tolla 4 vuotiaalla on pituuskasvus ja näös häikkää, justiin se oli sairaalas pari päivää ku ihan normi flunssas meni henki niin ahtaalle. Teinin koulunkäynti tuottaa päänvaivaa. Huolestuttaa jo sekin ku toi pienin ei ala tuottaa sanoja... ja senkin pituus ja päänkäyrä oli laskusuunnas, joskaan ei nyt mitenkään merkittävästi.
Ja tosiaan justiin oltiin koko porukka flunssas ja taas minä ja toi 10v. ollaan tulos kipeeksi ja sitte saa taas pelätä jos tolle 4 vuotiaallekin tulee flunssa niin meneekö taas hengitys huonoksi.

Sori sekava teksti mutta just nyt tuntuuettei vaan jaksaisi koko ajan huolehtia.

Pitäis siivotakkin ja leipoa huomiseksi mutta ei yhtään huvita.

 

["vieras"]

Voimia.
Monta lasta sulla siis on?

Oon minäkin puhki ja poikki, tosi paljon huolta näistä lapsista on ja aina jollain on jtn...

 

[moona81]

:hug:

 

[HippuTAR]

4 lasta.

No just se ku aina on jollain jotain. Isompaa tai pienempää. Ja sitte jos sattuuki olla sellanen kausi ettei mitään isompaa murehdittavaa oo niin sitte ne on jatkuvasti kipeenä tai ittellä on jotain terveyshuolia.

Ton tokan synnyttyä ja pari kolme vuotta sen jälkeen luulin ettäse tulee olemaan se josta joutuu aina olemaan huolissaan mutta siitä vähiten on huolta ollu ton alun jälkeen. Syntyi siis pienipainoisena, vuoden ikäisenä todettiin vesipää ja 6 vuotiaana diagnosoitiin kehitysvamma. Selkä leikkaus silleon tulossa muutaman vuoden päästä. Mutta siitä ei tarvi silleen olla huolissaan koska noi sen ongelmat on ihan selkeitä.

 

[HippuTAR]

Ja pieniähän nää mureet on esim. syöpään verrattuna. Mutta nyt vaan on sellanen aamu ku tuntuu ettei jaksais, johtuu varmaan siitä ku yöllä mietin tota kasvun hidastumista ja mistä mahtais johtua. Eiköhän se tästä taas iloksi muutu...

Onhan noista paljon iloakin ja mitäpä mäkään ilman lapsia tekisin, tylsää olis ainakin.

 

["vieras"]

Todella paljon voimia ja jaksamista.
Taitaa sulla olla eriluokan ongelmat kuin minulla ja minä vaan ruikutan.
Meillä myös nuorimmalla (5lasta meillä) painon kanssa ongelmaa ja puheen viivästymisiä usealla, sitten vielä sairauksia päälle kolmella lapsella... jne.. huoh, eiköhän tämä tästä.

 

[Maine Coon/]

:hug: Voimia jaksamiseen.Meillä 5(6) lasta, joista 2 jo aikuisia ja kolmaskin jo 17v.Nuorimmat piakkoin 13v ja 6v.Tiedän tuon tunteen kun kaikki tuntuu kasaantuvan ja tulevan ikään kuin rytinällä samaan syssyyn.Sitten jos omassa perheessä kaikki menee mutkattomasti, niin sitten jollakin läheisellä on jtn, mikä saa huolestumaan.Minä vielä osittain huolehdin äidistäni, kun olen lähin omainen.Sisareni asuu 600km päässä.Mutta sellaista se elämä on.Aina niitä voimia kuitenkin jostain putkahtaa esiin silloinkin kun tuntuu että mites tässä nyt jaksaa

 

[hippotalamus]

En edes ymmärrä mikä saa ihmisen tekemään 4lasta, NELJÄ. miks?

mulla on kaksi ja täyty ysanoa että jos olisin ollut fiksu niitä olis vaan yksi!
jos näit olis 4,niin mä olisin lataamossa.. ei pää kestäis millään.. miten jollain kestää :O

 

[suskijaperhe]

voimahali HippuTAR *rutistaa*, kyl sä jaksat, sä oot vahva.. mä joskus jostain luin, että erityislapsia annetaan vain erityisen hyville vanhemmille, ja uskon sen olevan totta.. omalla esikoisella, nyt 13v, diagnosoitiin laaja-alainen kehitysviive nelivuotiaana, kouluunmenoa lykättiin vuodella, ja normaalis koulus on ollu, mutta nyt yläasteelle siirryttäes haetaan paikkaa pienryhmään ku poika ite toivo sitä et ku ei ehi oppii niin nopeesti.. pieni tää mun ongelma sun ongelmiin verrattuna

 

["ffff"]

mä joskus jostain luin, että erityislapsia annetaan vain erityisen hyville vanhemmille, ja uskon sen olevan totta..

Et ole tosissasi.

 

[keppälerttu]

muista et sä SAAT olla väsynyt, sä SAAT heittää hanskat tiskiin ja sanoa et ..TTU mä mitään siivoa, sä SAAT itkeä ja maata sängyssä märehtimässä elämän kurjuutta.
mut muista myös et sit sä nouset taas, ja vaikka kuinka tuntuu et kaikki kaatuu päälle, ni jostain se voima rämpiä eteenpäin aina löytyy. :hug:

muista iloita pienistä asioista, älä murehdi jos on imuroimatta, nauti auringonpaisteesta ja alkavasta kesästä.

 

["anniina"]

[QUOTE="ffff";28456693]Et ole tosissasi.[/QUOTE]

Peesaa tätä. Vain surkeimmat vanhemmat saa erityislapsia.

 

[Birgitte]

Meinasin, että vain käväisen palstalla samalla, kun teen työ- ja opiskelujuttuja koneella, mutta pakkohan tässä oli kirjautua, kun luin aloituksesi.

Kuulehan, joskus kaikille tulee sellainen olo, että maa murenee stressin alla, mutta niin se vieläkin meitä kantaa. Yritä löytää joku nurkkaus, johon voit vetäytyä ihan itseksesi ja hengitä hetki ihan rauhassa, yritä tyhjentää ajatukset kaikista huolista. Se on jännä juttu, miten paljon asioita huomaa, kun herkeää murehtimasta. Yhtäkkiä talon tuoksut voimistuvat, sydämen lyönnit tuntuvat ihon läpi, voi kuulla oman hengityksensä ja tuntea painonsa lattiaa vasten... se on sellaista arjen meditaatiota, kun menee hetkeksi piiloon itsensä kanssa ja tyhjentää ajatukset ihan täysin. Kun hetken on ollut ajattelematta yhtään mitään, paine hellittää. Sitä voi taas astua elämää eteenpäin yksi hetki kerrallaan. Säästyt paljolta, kun et itke tulevia etukäteen. Keskity täysin tähän yhteen hetkeen ja hoida se kunnialla. Kyllä te tästä vaikeasta vaiheesta selviätte ja lapsetkin kasvavat ja oppivat pitämään huolta itsestään.

Iso hali sinulle ja perheellesi, ja tsemppiä :hug:

 

[keppälerttu]

ja toi voimanlähde muuten löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Mä löysin sen jäähallista.melkein kolme tuntia paikassa jossa ei ehtinyt murehtia, ajatukset oli vain ja ainoastaan siinä pelissä, mieletön voimavara, kun oli saanut päänsä nollattua.

koita etsiä itsellesi samanlainen paikka :heart:

 

[Birgitte harmaana]

ja toi voimanlähde muuten löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Mä löysin sen jäähallista.melkein kolme tuntia paikassa jossa ei ehtinyt murehtia, ajatukset oli vain ja ainoastaan siinä pelissä, mieletön voimavara, kun oli saanut päänsä nollattua.

koita etsiä itsellesi samanlainen paikka :heart:

Minulla se on saunan lattialla. Sinne käperryn lauteitten alle nyhjöttämään. Kai se ulkopuolisesta voisi näyttää vähän typerältä, mutta tuntuu kuin omaan pesään käpertyisi. Kaikilla pitäisi olla joku paikka, johon paeta.

 

[HippuTAR]

Kiitos!

Kyllä mä jaksan. Joskus vain helpottaa valittaa ja tänne on helppo valittaa ku ei aina viitti läheisten niskaan kaikkea kaataa.

Ja tosiaan monilla muilla on paljon rankempaa. Ja eipä noita voi oikeen vertailla ku toiset jaksaa enemmän ku toiset.

Mä joskus murehdin äitille et kuinka mä selviän sitte ku se kuolee, siis henkisesti, niin äiti sanoi että "kyllä sä selviät koska mä oon sut kasvattanu." Ja mä tajusin sillä hetkellä että se on totta. Äiti on tehny paljon virheitä mutta silti se kasvatti meidät vahvaksi.

Mä en tosiaan oo mitenkään erityisen hyvä vanhempi mutta ihan kelvollinen kumminkin. Ton "erityislapsen" kans tosiaan vähiten huolta on. Just oli palautekeskustelu sen open kans ja poika on kuulemma luokan suosituin oppilas ja muutenkin kiltti ja ahkera ja oppiva ja vaikka mitä. Kotona tosin on vähän eri maata mutta mitäs siitä, kai sitä jossain täytyy vähän huonomminkin käyttäytyä. Eikä sillä oo pitkään aikaan ollu mitään terveysongelmaakaan noitten selkeesti tiedossa ja hoidossa olevien lisäksi.

 

[CP-vammaisen äiti]

Meinasin, että vain käväisen palstalla samalla, kun teen työ- ja opiskelujuttuja koneella, mutta pakkohan tässä oli kirjautua, kun luin aloituksesi.

Kuulehan, joskus kaikille tulee sellainen olo, että maa murenee stressin alla, mutta niin se vieläkin meitä kantaa. Yritä löytää joku nurkkaus, johon voit vetäytyä ihan itseksesi ja hengitä hetki ihan rauhassa, yritä tyhjentää ajatukset kaikista huolista. Se on jännä juttu, miten paljon asioita huomaa, kun herkeää murehtimasta. Yhtäkkiä talon tuoksut voimistuvat, sydämen lyönnit tuntuvat ihon läpi, voi kuulla oman hengityksensä ja tuntea painonsa lattiaa vasten... se on sellaista arjen meditaatiota, kun menee hetkeksi piiloon itsensä kanssa ja tyhjentää ajatukset ihan täysin. Kun hetken on ollut ajattelematta yhtään mitään, paine hellittää. Sitä voi taas astua elämää eteenpäin yksi hetki kerrallaan. Säästyt paljolta, kun et itke tulevia etukäteen. Keskity täysin tähän yhteen hetkeen ja hoida se kunnialla. Kyllä te tästä vaikeasta vaiheesta selviätte ja lapsetkin kasvavat ja oppivat pitämään huolta itsestään.

Iso hali sinulle ja perheellesi, ja tsemppiä :hug:

Itku tuli Tänään on täälläkin ollut paha päivä.

 

[Maine Coon/]

Itku tuli Tänään on täälläkin ollut paha päivä.

:hug:

 

["vieras"]

Tsemppiä.
Unohda turha siivoaminen, huomenna on äitienpäivä. Mulla on vaan yksi lapsi, nyt olen tosi väsynyt enkä aio tehdä mitään tään asunnon siivouksen suhteen.

 

[HippuTAR]

Mulle siivoaminen on sellanen pakopaikka. Alottaminen vaan on hankalaa mutta alotin jo. Siis sellanen ku siivoaa oikein kunnolla että hiki virtaa ja jälkeenpäin ku joka paikka kiiltää (hetken ) niin tulee hyvä olo. Eikä enää sitte jaksa murehtia niin paljo. Ja pakko on kakku ainaki leipoa muuten noi tenavat on naama myrtsinä.

Cp- vammaisen äiti: iso :hug:.

 

[äljknöljkk]

[QUOTE="anniina";28456707]Peesaa tätä. Vain surkeimmat vanhemmat saa erityislapsia.[/QUOTE]

Mun mielestä tällaiset kommentit on todella asiattomia. Iloitkaa terveistä lapsistanne, niin me erityislasten äiditkin tehdään aina kun vaan jaksetaan

 

[virus]

:hug: ja tsemppiä!

Mulla myös 4 lasta,kaikki terveitä ja pitäis oppia siitä olemaan kiitollinen.Jotenkin aina stressaan jostain,vaikka kaikki oikeastaan hyvin..

 

["Vieras"]

Lämmin ja iso halaus!!! <3
Tiedän niin ton tunteen.... :/ Valitettavasti!! Meillä myös 4 lasta ja löytyy pitkäaikaissairauksia... Joskus on kyllä niin väsynyt, että ei oikein tahtoisi jaksaa yhtään mitään!! Ja sen kyllä sitten huomaa... Oon yrittänyt siinä kohtaa antaa itselleni hetken luvan hengähtää. Mutta usein minäkin tartun siivouspuuhiin, koska saa jotenkin purettua sitä pahaa oloa siihen hommaansa. Välillä tuorhauttaa, välillä tuntuu olo epätoivoiselta, välillä ajattelee "ei kai taas...", miksi tää ei koskaan lopu jne.
Meillä on ollut koulun kanssa tosi suuria ongelmia, kun kuulin, että koulussa hometta.... Yksi lapsista jouduttiin siirtämään toiseen kouluun tämän takia (myös kotiopetus on testattuna). Yksi lapsista sinnittelee tämän kevään ja sitten vaihtuu hänellä koulu. Aivan järkyttäviä tautikierteitä!! Lapseni, joka joutui koulua vaihtamaan kesken lukukauden, niin nyt lääkäri suositteli psykologin luona käyntiä. Eikä ole yhtään huono ajatus! Täytyy vähän tätä koko juttua purkaa. Hänellä on reuma, vaikea hoitoinen astma, laajat ruoka-aineallergiat, siitepölyallergiat. Tällä hetkellä protestoi sillä, että piilottelee lääkkeitään, kun ei haluaisi ottaa, kun kenenkään muun ei tartte.
Tiedän myös itse, että eipä tämä ole verrattavissa mitenkään syöpäsairaiden lasten perheiden vaikeuksiin, mutta joskus tulee liikaa vaan!! Määräänsä enempää ei jaksa. Sitten kun saa vielä puolitutuilta ihmisiltä kommentteja, että miten voit olla vaan kotona ja jos et saa öisin nukuttua, niin päivisin onneksi saat huilata... Huoh... Joskus vaan kävelen näistä tilanteista pois, kun en jaksa kuunnella.
Meille on myös tuttua tuo sairaalaelämä, valitettavasti. Sitä on useampi vuosi eletty. Ja edelleen lääkäri ym. reissut ovat meidän arkea.
Kovasti toivon ap:lle jaksamista!!! Minuutti tai tunti kerrallaan eteenpäin, niin mikään päivä ei tunnu liian hankalalta!!

 

["hmm"]

onko kotonanne outo haju, hometta?