Mä oon niin loppu tuon 4v9kk pojan kanssa :(

["apuva"]

Siis se on niin vaikea että mä en oikeasti jaksa kohta enää!
Ei usko mitään, toistaa vaan ärsyttävällä äänellä mitä sanon eikä usko. Ruokapöydässä yhtä pelleilyä ja pyörimistä, kokoajan riehuu ja huutaa.
Lähtötilanttet ihan hirveitä, sanon että nyt puet, ei usko, sitten kun huudan lähtee kiljuen yläkertaan karkuun. Haen hänet ja ei pue. Lähdetään ulos muiden kanssa jo, huutaa ja riehuu mutta ei pue. Tulen hakemaan taas sisältä, alkaa parhaimmillaan rerpiä pois jos jotain oli pukenut ja samaala karjuu kun hinaaja. Äiti on paska ja vittu ja tyhmä vaikka mitä.
Ja siis aina ja kaikki tilanteet menee näin.
Oon niin loppu ton lapsen kanssa! Nytkin päätä koskee ja ollut ihan hirveä viikonloppu. Ei tee mieli lähteä mihkään kun joka paikassa käytös kamalaa, ei usko mitään ja parhaimmillaan alkaa purra ja raapia minua.
Minulla on kaksi muutakin lastaja yh olen, pitäisikö tähän jo hakea jotain apua vai onko tää vaan tälläista??? Niin loppu...

 

["aap"]

ja siis vien kyllä arestiin, missä on ihan hirveän työn takana saada kestämään.. viskoo kaikki kamat mitä lähelläkään on jne.. Onko muilla tällaista tuon ikäisten kanssa?

 

["vieras"]

Tiedän yhden tuolla tavalla käyttäytyvän 7-vuotiaan. Hänellä asperger. Muuten ei oikein kokemusta tuon ikäisistä lapsista, niin en oikein osaa sanoa onko ihan normaaliakin.

 

["kolmen pojan äiti"]

Huh, tsemppiä! Meillä on välillä yhden pojan kanssa samanlaista - ja on melkein samanikäinenkin!

Meillä auttaa huomioiminen: saattaa oikeasti kelliä sylissä päivän aikana monta tuntia, jos vain saa tilaisuuden! Pelaa muistipelejä, noppapelejä tai lähde luistelemaan kahdestaan jne. Se on 4-vuotiaalle suuri ilo!

Ollaan otettu tähdet käyttöön. Just noista sun kuvailemista tilanteista saa tähden, kun menee hyvin. Tämä "vaikea" poika on hyvin onnellinen, kun saa tähtiä. Muilla sisaruksilla tähtiä kertyy kovaa tahtia, mutta tämä yksi saa niitä hitaammin - siksi tein eri vaihtoehdot: voi kerätä paljon tähtiä ja saa isomman palkinnon, mutta voi myös kerätä vain 5 ja saa lakupötkön. Hän on niin onnellinen, kun ne 5 tähteä on saatu kokoon.

Tiukat säännöt: Jäähy 4 minuuttia silloin kun tappelua, puremista tai raapimista ym tapahtuu. Hän on niin iso, että käykää kahdestaa säännöt läpi. Hyvin selkeät kiellot ja muista toteuttaa rangaistus aina ja heti.

 

["vieras"]

Juuri meinasin kysyä, että onko isää kuvioissa, mutta viestin lopussa se tulikin ilmi. Usein poikalapset tottelee jostain syystä paremmin jos on jämäkkä mies pitämässä kuria.

Sanoisin kuitenkin, että nyt tosi tiukasti alat noudattaa antamiasia sääntöjä!!! Muista aina rangaistukset, että jotain tehoa onkin! Jäähypenkki, leluja jäähylle, ei kavereiden tapaamista ym jos käyttäytyy huonosti ja vastapuolena, että jos käyttäytyy hyvin niin saa jotain kivaa ekstraa!!!

Perheneuvola on muuten hyvä, sinne voi varailla aikaa myös! Tsempit!

 

[Tír na nÓg]

Jaa-a. Ei oma lapsi sentään noin käyttäydy, mutta kun pistää hanttiin niin huutaminen nyt ei ainakaan auta.
Parhaaksi keinoksi olen havainnut saada lapsen itse miettimään "jaa haluanko lähteä ulos?" ja ratkaista miten sinne päästään "täytyy sitten pukea päälle".

Jos automaattisesti isken vaatteet eteen ja käsken pukeutumaan niin ei varmasti sitä tee, vaikkei kuitenkaan ala riehumaan.

 

["aap"]

Oon välillä miettinyt että onko tuolla joku adhd vai mitä. Varmaan huomenna johonkin soitettava, ei oo lapsille hyväksi kun olen niin loppu ja puhki tuon pojan kanssa. Jos poika ei ole paikalla joskus niin kahden muun lapsen kanssa on niin ihanaa ja rauhallista vaikka pienempi vielä alle 2v.. tuo poika sata kertaa hankalampi.
Mutta toisaalta mietin että teenkö mä vaan jotain väärin.
Kuitenkaan nuo muut lapset ei ole tuollaisia. Tuntuu tosi usein että en pidä koko lapsesta ja sitten iskee tosi huono omatunto, kun eihän noin saisi tuntea omasta lapsesta

 

["venla"]

No meillä myös tuon 5v:n kanssa on saanut vääntää ihan uuvuksiin saakka. Meillä homma on toiminut kuitenkin ja arki saatu sujumaan. Osittain varmaan sen ansiosta, että olen melkoinen tiukkis monessa asiassa (meidän lapsi tuntuu tarvitsevan sellaista äitiä)ja jaksan varmaan ärsyttävyyteen asti olla johdonmukainen ja pysyä sanojeni takana. Meillä on alusta asti tehty myös selväksi, että meitä vanhempia ei haukuta millään nimillä. Meillä jo "tyhmittelystä" pääsee omaan huoneeseensa miettimään käytöstään ja odotan anteeksipyynnön mietintöjen jälkeen. Ruokapöydässä annan huonosta käytöksestä yhden varoituksen ja jos pöllöily jatkuu, herra joutuu pois pöydästä ja ruokailu päättyy hänen osltaan siihen.

 

["aap"]

Ja tiedän että huutaminen ei ole hyväksi, mutta tulee ihan liikaa hänelle kyllä huudettua, jotenkin oikein tietää miten saa äidin pinnan katkeamaan ja näin tekeekin sitten kokoajan ja joka asiassa.
Isällään on viikonlopun kerran kahdessa viikossa.

 

[Tír na nÓg]

[QUOTE="aap";27952800]Ja tiedän että huutaminen ei ole hyväksi, mutta tulee ihan liikaa hänelle kyllä huudettua, jotenkin oikein tietää miten saa äidin pinnan katkeamaan ja näin tekeekin sitten kokoajan ja joka asiassa.
Isällään on viikonlopun kerran kahdessa viikossa.[/QUOTE]

Ymmärrän sen kyllä ja on tuttua. Lapselle hämmentävintä on kun muuttaa omaa käytöstään ja tapaa reagoida asioihin. Täytyy ihan etukäteen miettiä miten toimit kun tapahtuu ensimmäinen katastrofi, mitä sanot kun pelleily jatkuu ja mitä teet kun pinna meinaa katketa. Johdonmukaisuutta ja joka kerta toimii samalla kaavalla.

Miten lapsi käyttäytyy isänsä kanssa? Onko siellä päässä ongelmia? Vaikka olettekin eronneet niin toivottavasti saat isältä tukea tuohon, mistä ikinä lapsen käytösongelmat johtuukaan.

 

["kolmen pojan äiti"]

Me olemme myös eronneet, ja 4-vuotias käyttäytyy juuri samalla tavalla . Kirjoitin tuossa aiemmin jo meidän keinoista. Hyvän huomion antaminen on yksi tosi tärkeä juttu. Lisäksi ihan perusasiat kuntoon eli ulkoilua 2-3 h päivässä, riittävän usein ruokaa ja 10h unta.

Meillä sentään isän kanssa sujuu kasvatusasiat hyvin, joten yhteisesti tehdään työtä tuon eteen. Huomaan, että meidän 4-vuotias on todella herkkä sille, miten minä reagoin häneen. Jos olen leppoisalla tuulella, mopo ei karkaa käsistä. Oma jaksaminen ja loputon kärsivällisyys ja jämptiys on kai ne perusavut... voimia sulle! Jotta jaksaisit paremmin, olisiko mahdollista, että isä olisi lapsen kanssa enemmän?

 

["Zzz"]

Onko päivähoidossa ja jos on niin miten siellä sujuu ruokailu-ja pukemistilanteet?

 

[Unelmavaimo]

Ap, onko lapsesi päiväkodissa tai käykö kerhossa? Jos kyllä, niin siellä yleensä huomataan, jos on AS- tai ADHD-lapsi.

Suosittelen, että soitat vaikka neuvolaan ja pyydät rohkeasti sieltä apua. Ei ole kenenkään etu, jos olet väsynyt.

Voimia.

 

["aap"]

Se saattaa hyvinkin olla että poika alkaa entistä hankalammaksi kun huomaa että olen kireällä päällä, nyt kun miettii..
Isältä kysyin juuri joku aika sitten miten siellä käyttäytyy ja kuulemma ihan ok, ei heillä ole suurempia ongelmia. Ja poika uskoo ja kunnioittaakin miehiä hyvin, sen olen huomannut.
Mun tarttee siis vaan kasvattaa pinnaa, olla johdonmukaisempi ja viettää enempi aikaa pojan kanssa. Nuo on kyllä hirmu hyviä neuvoja, mitä ei itse vaan edes näe siinä kaiken keskellä.

 

[JonTriplet]

Meinas tulla itku kun tämän luin. Meidän poika täyttää ensi viikolla 5v ja meillä on just tommosta ja myös minä olen aivan loppu. Mikään ei yhtään mikään toimi.

 

["aap"]

Poika oli pk:ssa ja siellä oli paljonkin ongelmia, piti pitää palaveria ja erityislastentarhanopettaja oli seuraamassa poikaa ym. Nyt syksystä ollut ryhmiksessä ja sieltä eivät ole infonneet minkäänlaisista ongelmista, olen pari kertaa kysynytkin. Ehkä siis tuollainen pienryhmä sopii hänelle paremmin. Mutta kotona ongelmat jatkuu.

 

["aap"]

Meinas tulla itku kun tämän luin. Meidän poika täyttää ensi viikolla 5v ja meillä on just tommosta ja myös minä olen aivan loppu. Mikään ei yhtään mikään toimi.

Oletko koskaan ajatellut että olisi jotain ongelmaa pojalla? Onko teillä muita lapsia?

 

[JonTriplet]

Hänellä on kaksosveli jolla tuollaista käytöstä ei ole. Itseasiassa olen ajatellut ja tähän liittyen olemme menossa neuvolan kautta neurologille 2 kk päästä.

 

[¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨]

Mitä jos poika on todella huomionkipeä ja huonolla käytösellä hakee vain sitä huomiota?
Jos siitä viidestä tarrasta poika saisi ihan oman hetken äidin kanssa, vaikka tehdä palapeliä kahdestaan tai mitä hyvänsä mikä kiinnostaa?
Ymmärrän kyllä tilanteesi, ei ole helppoa revetä monelle, etenkään jos on yh.
Olen vain huomannut että jotkut lapset puuhastelee pitkiä aikoja tyytyväisenä yksin ja toiset haluaa huomiota lähes nonstoppina.

 

["aap"]

Mitä jos poika on todella huomionkipeä ja huonolla käytösellä hakee vain sitä huomiota?
Jos siitä viidestä tarrasta poika saisi ihan oman hetken äidin kanssa, vaikka tehdä palapeliä kahdestaan tai mitä hyvänsä mikä kiinnostaa?
Ymmärrän kyllä tilanteesi, ei ole helppoa revetä monelle, etenkään jos on yh.
Olen vain huomannut että jotkut lapset puuhastelee pitkiä aikoja tyytyväisenä yksin ja toiset haluaa huomiota lähes nonstoppina.

Tää on muuten tosi hyvä neuvo, kiitos
Voi tosiaan olla huomion hakemistakin, mistä sen tietää..
Mutta taida silti jotain apuja kysellä, jos voitaisi vaikka tutkia että onko ihan vaan normaali mutta hankalaluonteinen poika vai olisko jotain muutakin.

 

[¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨]

^^^ Ole hyvä ^^^

Me saatiin tämä neuvo juurikin perheneuvolasta

 

[kärttyäiti minäkin]

vaikea siinä varmaan on yksinään yrittää muuttaa systeemejä johdonmukaisiksi, kun on jo voimat vähissä, eli apua tarvittaisiin. ja ainakin itselle on niin tärkeää saada hengähdystaukoa että ehtii rauhassa miettiä mikä tällä kertaa meni pieleen. ja kun kotona on kaksi aikuista, niin lasta saa tarkkaillakin välillä rauhassa, että miten tuo käyttäytyy muiden kanssa.

Kahdestaan jos vain täytyy riidellä lapsen kanssa, niin on hirveän vaikea muistaa että lapsen ongelmat eivät ole hänen ominaisuuksiaan vaan vuorovaikutushistorian tuotetta. Ja omaa toimintaa on vaikea nähdä objektiivisesti.

Tuo on ehkä hyväkin asia, että riiteleminen keskittyy syömiseen ja pukemiseen, koska niissä voi kertakaikkiaan näyttää lapselle mitä tapahtuu jos ei kukaan ryntää peittelemään virhevalintoja. Kerrotaan etukäteen että nyt kun mennään pöytään, niin säännöt on nämä ja tosiaan toista varoitusta ei tule vaan sitten jää syömättä. Eikä sitten mitään nälkäpalaa oteta. Ja kun ollaan lähdössä ulos, varataan mukavasti aikaa lähtemiseen, kerrotaan että nyt on x minuuttia aikaa ja sitten lähdetään, ja että jos vaatteet eivät ole päällä silloin niin niitä saa pukea sitten ulkona.

Mutta tämä sääntöpuoli ja johdonmukaisuus ei riitä, ellei kasvattaja löydä rauhallisuuttaan. Silloin kun kurinpitotekniikka on hallussa, ei ole mitään tarvetta maanitella, painostaa tai narista. Ystävälliseen sävyyn jutellaan ihan muita ruokapöydässä että huomio menee pois riidantarpeesta, ja ystävällisesti ilmoitetaan että nyt mennään ja vaatteet on muovipussissa oven ulkopuolella jo. Mutta jos teillä on pitkään ollut välit kireät, niin voit nauhoittaa kännykällä omaa puhettasi ja luultavasti huomaat, että sävysi on halveksiva ja epätoivoinen ja kireä ja heikko vuoronperään tai jopa yhtaikaa. Silloin jokaisella sanallasi syöt pienen palan hänen itsetunnostaan.

Eli lapsi on aiheestakin vihainen. Syy ei silti ole sinun, koska olisit varmasti kasvattanut häntä taitavammin jos sinulla se taito olisi ollut. Sitä vain ei opeteta koulussa, vaikka pitäisi. Mutta vaikka opetettaisiin, niin oikeastaan ketään ei ole tarkoitettu pärjäämään lapsilauman kanssa ilman aikuista apua yksinään, koko ajan. Eikä pienen pojan ole tarkoitus joutua kokemaan, että hänen roolimallinsa lähtee perheestä ja hänen hämmennystään ja järkytystään ei kunnolla nähdä. Lapsi on paitsi onneton, myös enenevästi vihainen.

Väitän, ettei lasten järkytystä erotilanteessa noteerata koska meillä on kulttuurinen paine pitää noin epänormaalia asiaa ihan ok juttuna.

 

[Nellien]

[QUOTE="aap";27952738]ja siis vien kyllä arestiin, missä on ihan hirveän työn takana saada kestämään.. viskoo kaikki kamat mitä lähelläkään on jne.. Onko muilla tällaista tuon ikäisten kanssa?[/QUOTE]

juu ei nuorempien kanssa,mutta esikoisen kanssa oli tollasta ja kaikk isiirtymät edelleen haastavai(ei vaan etene), hänellä on adhd.. ja juuri hänen ollessa 5v ajattelin että ei tää voi olla normaalia, kun muilla näyttäs olevan pääsääntöisesti helppoa ja meillä mikään ei suju ei sitten mikään. jossain vaiheessa mietin että ihmiset on kyllä hulluja kun jotkut tekee aina vaan lapsia lisää vaikka niitten kanssa on niin vaikeaa, tunsin itseni todella huonoksi ihmiseksi,miten minä koen niin raskaana sen lapsi-arjen kun muut ei,ja osa väittää nauttivansa joka hetkestä.

no tuo adhd selittää aika paljon sitä miksi se arki tuntui raskaalta,koska se oli oikeasti sitä, paljon raskaampaa kuin todella monella muulla samanikäisen vanhemmalla.

diagnoosi siis auttoi,paitsi kouluun saaduissa tukitoimissa ja siinä ettei vanhempia syytetty turhaan ,niin myös siinä että sitä ei tuntenut itseään enään niin paskaksi kun ei nauttinutkaan joka hetkestä.. se tuntui siltä kuin raskas taakka olisi otettu harteilta, ongelmiin oli syy, ja lääkityksestä tul isuuri apu.

6v 9kk ikään asti koko hereillä oleva aika oli yhtä härdelliä,aina vaan menossa suuna päänä,ilman järkeä(paitsi kun oli toisen vanhemman kanssa kahdestaan kotona sit oli rauhallista,kunhan ei ollut siirtymiä), mutta sitten lapsi sai ekan medikinet pillerinsä, ja tämän alettua vaikuttaa, haki leluja laatiksota itse ja alotti leikin yksin,leikki 30min yhtämittaa yksikseen, tätä ei ollut tapahtunut koskaan ennen! aina vaati sen että aikuinen on mukana. oltiin miehen kanssa ihan monttu auki,tuijotettiin lasta ja todettiin että se osaa leikkiä ja vieläpä rauhassa.


hän on kohta 9v, hankalaa on edelleen jos ikäisiinsä vertaa, ja tarvii edelleen aikuista siirtymisssä(ei saa mitään aikaiseksi esimerkiksi kouluun lähdön suhteen),mutta kun vertaa parin vuoden takaiseen niin täähän on jo aika helppoa mutta edelleen jos lääke jää antamatta sen huomaa,ero on niin iso.

 

[nellien]

Ap, onko lapsesi päiväkodissa tai käykö kerhossa? Jos kyllä, niin siellä yleensä huomataan, jos on AS- tai ADHD-lapsi.

Suosittelen, että soitat vaikka neuvolaan ja pyydät rohkeasti sieltä apua. Ei ole kenenkään etu, jos olet väsynyt.

Voimia.

no ei huomata vaan tehään turhia ls-ilmoituksia kun epäillään että koti-oloissa on vikaa. tämä on mun kokemus asioista.