Mä taidan olla ihan lepsu..

[Fleur de la Cour]

kasvattaja.. Olin tässä seurakunnan kasvatusasioiden johtokunnan kokouksessa kun olen sellaiseenkin heikolla hetkellä varajäseneksi lupautunut ja hämmästyin miten kunnon kristityt ihmiset ovat oikeastaan aika julmia kasvatusajatuksissaan. Lapsen pitää sitä tätä ja tuota ja totella pitää, rajat pitää olla, säännöt tulee aikuiselta ja se on jämpti! Mietin sen jälkeen oikeen kuinka monta kertaa päivässä mä kysyn lapseltani lauseen 'Mitä sä haluaisit?' ja taidan kysyä sen aika monta kertaa. Ja aina hellyn siihen lempeimpään vaihtoehtoon, ja oikeastaan pitää myöntää, että huomioni saa kunhan sanoo 'Äiti mua pelottaa'. Eikä se silti tarkoita etteikö meillä olis sääntöjä, ruokaa pitää syödä, mieluiten terveellistä ruokaa, nukkuma-ajoista en tingi eli valvoa ei saa, harrastuksiin suhtaudutaan niin että jos jotain aloittaa niin siitä pitää kiinni ja läksyt ovat lapsen työtä ne pitää tehdä kunnolla. Mutta siis jokaiselle säännölle pitää mun mielestä olla perusteltu syy, että mulla vanhempana on sitä lupa vaatia. En ole vanhempana mikään yksinvaltias ja diktaattori vaan yksi osa yritystä nimeltä perhe. Mutta sen verran terveessä firmassa haluan olla, että jokaisella saa olla myös parannusehdotuksia asioihin ja niitä kuunnellaan. Mä en tiedä millaisen kuvan äidistä lapseni mahtaa isona muodostaa, mutten halua ainakaan että hän ajattelee että sääntöjä noudatettiin vain siksi että äiti niin halusi ja suuttui jos näin ei tapahtunut.

 

[Nadia]

kasvattaja.. Olin tässä seurakunnan kasvatusasioiden johtokunnan kokouksessa kun olen sellaiseenkin heikolla hetkellä varajäseneksi lupautunut ja hämmästyin miten kunnon kristityt ihmiset ovat oikeastaan aika julmia kasvatusajatuksissaan. Lapsen pitää sitä tätä ja tuota ja totella pitää, rajat pitää olla, säännöt tulee aikuiselta ja se on jämpti! Mietin sen jälkeen oikeen kuinka monta kertaa päivässä mä kysyn lapseltani lauseen 'Mitä sä haluaisit?' ja taidan kysyä sen aika monta kertaa. Ja aina hellyn siihen lempeimpään vaihtoehtoon, ja oikeastaan pitää myöntää, että huomioni saa kunhan sanoo 'Äiti mua pelottaa'. Eikä se silti tarkoita etteikö meillä olis sääntöjä, ruokaa pitää syödä, mieluiten terveellistä ruokaa, nukkuma-ajoista en tingi eli valvoa ei saa, harrastuksiin suhtaudutaan niin että jos jotain aloittaa niin siitä pitää kiinni ja läksyt ovat lapsen työtä ne pitää tehdä kunnolla. Mutta siis jokaiselle säännölle pitää mun mielestä olla perusteltu syy, että mulla vanhempana on sitä lupa vaatia. En ole vanhempana mikään yksinvaltias ja diktaattori vaan yksi osa yritystä nimeltä perhe. Mutta sen verran terveessä firmassa haluan olla, että jokaisella saa olla myös parannusehdotuksia asioihin ja niitä kuunnellaan. Mä en tiedä millaisen kuvan äidistä lapseni mahtaa isona muodostaa, mutten halua ainakan että hän ajattelee että sääntöjä noudatettiin vain siksi että äiti niin halusi ja suuttui jos näin ei tapahtunut.

Meillä on ongelmia juuri siksi, koska itse ajattelen samanlailla, kun sinä.
Mutta... Mies on juuri toi yksinvaltias! :kieh:

 

[Tyyris Tyllerö]

"mutten halua ainakan että hän ajattelee että sääntöjä noudatettiin vain siksi että äiti niin halusi ja suuttui jos näin ei tapahtunut."

Mä valitettavasti sorrun ihan liian usein tuohon :ashamed:

Pitäs petrata ihan reilusti. En halua olla lapsille kaveri, vaan vanhempi, joka joutuu myös asettamaan rajoja jne. Mutta myönnän, että väsymyksen hetkellä tulee oltua ajoittain jopa kohtuuton.

Kiitos herättelevästä kirjoituksesta :flower:

 

[mä]

No ethän sä sit huono kasvattaja ole......

Kyllä meilläkin on tietyt säännöt joita noudatetaan. mutta en myöskään anna periks lapsen oikuille eikä lapsi saa aina sitä mitä haluaa (esim pelata koko ajan tai ruuaks sitä mitä hän haluaa). Mutta annan vaihtoehtoja että saa itse valita. ja kyllä kysyn lapselta että mitä hän haluais tehdä jne.....

 

[keppälerttu]

Meillä on kanssa käytössä tuo tapa, et lapsilla on mahdollisuus (oikeus?velvollisuus?) päättää asioistaan melko pitkälle.Toki pakollisiakin asioita elämässä on, mut esim mitä ruokaa syödään on jokapäivä (lähes) lapsien päätettävissä..ja ei, meillä ei syödä pizzaa tai hampurilaisia, eilenkin meinas tulla tappelu kun tein ranskalaisia, ja vain yksi lapsista niitä tykkää syödä B)

Mä en usko, et lapsen nujertamisella tiukkoihin sääntöihin saa toivottua tulosta, vaan pienestä asti kun oppivat päättämään omista asioistaan, ei se muiden painostus ja määräily esim murrosiässä ole niin suuressa mittakaavassa, kun lapsi on oppinut ajattelemaan itse, ja tekemään päätöksiä omalta kannaltaan.

Tässä just yks päivä mietin, et noinko vaikutus näkyy jo tuon Neidinkin kanssa, kun sen kavereilla on "pakko kotonaoloa 2 tuntia päivässä" josta kaveri sit kiukuttelee, kun taas meillä halutaan olla kotona.Pakko ja tiukka kuri, ei välttämättä ole se paras, tai ainakaan meille se ei sovi..

(meniköhän nyt jo vähän aiheen ohi, voi olla, mut mitäs siitä )

 

[Fleur de la Cour]

Meillä on kanssa käytössä tuo tapa, et lapsilla on mahdollisuus (oikeus?velvollisuus?) päättää asioistaan melko pitkälle.Toki pakollisiakin asioita elämässä on, mut esim mitä ruokaa syödään on jokapäivä (lähes) lapsien päätettävissä..ja ei, meillä ei syödä pizzaa tai hampurilaisia, eilenkin meinas tulla tappelu kun tein ranskalaisia, ja vain yksi lapsista niitä tykkää syödä B)

Mä en usko, et lapsen nujertamisella tiukkoihin sääntöihin saa toivottua tulosta, vaan pienestä asti kun oppivat päättämään omista asioistaan, ei se muiden painostus ja määräily esim murrosiässä ole niin suuressa mittakaavassa, kun lapsi on oppinut ajattelemaan itse, ja tekemään päätöksiä omalta kannaltaan.

Tässä just yks päivä mietin, et noinko vaikutus näkyy jo tuon Neidinkin kanssa, kun sen kavereilla on "pakko kotonaoloa 2 tuntia päivässä" josta kaveri sit kiukuttelee, kun taas meillä halutaan olla kotona.Pakko ja tiukka kuri, ei välttämättä ole se paras, tai ainakaan meille se ei sovi..

(meniköhän nyt jo vähän aiheen ohi, voi olla, mut mitäs siitä )

Tällaisella tavalla kasvatetut lapset käyttäytyvät tietysti hiukan eri tavalla yhteiskunnassa kun sen palvelujen piiriin sitten menevät, yhteiskuntakin on erilainen kuin se oli 30 vuotta sitten, ja nyt sitten vanhat kasvatusasioidn johtokunnan ihmiset siunailevat kuinka ennen oli paremmin. Avasin sanaista arkkuani kyllä sen verran että pyysin ottamaan huomioon, että tuollainen on aikuisen ihmisen psykologisia tarpeita, että antiikin ajoilta saakka on olemassa kirjoituksia joissa vanhemmat ihmiset siunailevat kuinka nuoret ovat rappiolla ainoastaan siksi että nuorilla on tulevaisuuteen erilainen näkökanta! jos maailma muuttuu niin miksi toisten pitää pullikoida koko ajan sitä vastaan, muutos ei aina voi olla phasta ja jos muutokselle ei mitään voi niin eikö ole parasta ottaa siitä se kaikki hyvä irti?

ja sit jos joku opettaja nyt keksii kirjoittaa että kun niitä lapsia on yli 20 per koululuokka että ei voi kuunnella yksilön ideoita niin mä sanon, että hemmetti mulla on välillä yli 40 yksilöä hoidettavana ja minäkin joskus ehdin niitä kuuntelemaan, jopa aika useinkin vieläpä, vaikka sääntöjäkin silti pitää noudattaa. Kuuntelun arvostaminen ja mielivaltainen sääntöjen puute ei ole sama asia.

 

[äiti]

Valitettavasti olen huomannut, että juuri ne kunnon kristityt, kouluissa, päiväkodeissa ym. ovat niitä julmimpia kasvattajia. Olen itsekin kasvatus-hoitoalalla. Se on kyllä käsittämötöntä miten näin voi olla , mutta tämä on minun kokemukseni asiassa. Itselläni suurperhe ja koen olevani uskovainen myös, mutta tämä asia on mietityttänyt minuakin pitkään ja "mukava" että muutkin ovat huomanneet asia.

 

[mä]

Meillä on kanssa käytössä tuo tapa, et lapsilla on mahdollisuus (oikeus?velvollisuus?) päättää asioistaan melko pitkälle.Toki pakollisiakin asioita elämässä on, mut esim mitä ruokaa syödään on jokapäivä (lähes) lapsien päätettävissä..ja ei, meillä ei syödä pizzaa tai hampurilaisia, eilenkin meinas tulla tappelu kun tein ranskalaisia, ja vain yksi lapsista niitä tykkää syödä B)

Mä en usko, et lapsen nujertamisella tiukkoihin sääntöihin saa toivottua tulosta, vaan pienestä asti kun oppivat päättämään omista asioistaan, ei se muiden painostus ja määräily esim murrosiässä ole niin suuressa mittakaavassa, kun lapsi on oppinut ajattelemaan itse, ja tekemään päätöksiä omalta kannaltaan.

Tässä just yks päivä mietin, et noinko vaikutus näkyy jo tuon Neidinkin kanssa, kun sen kavereilla on "pakko kotonaoloa 2 tuntia päivässä" josta kaveri sit kiukuttelee, kun taas meillä halutaan olla kotona.Pakko ja tiukka kuri, ei välttämättä ole se paras, tai ainakaan meille se ei sovi..

(meniköhän nyt jo vähän aiheen ohi, voi olla, mut mitäs siitä )

No ei meillä aikanaan kotona ollu tiukkaa kuria ja ihan täys järkisiä ihmisiä on tullu... omilla aivoilla on pitäny ajatella, eikä koskaan huideltu pitkin kyliä niinkun kaverit teki..... ei mua huvittanu....

 

[Fleur de la Cour]

Valitettavasti olen huomannut, että juuri ne kunnon kristityt, kouluissa, päiväkodeissa ym. ovat niitä julmimpia kasvattajia. Olen itsekin kasvatus-hoitoalalla. Se on kyllä käsittämötöntä miten näin voi olla , mutta tämä on minun kokemukseni asiassa. Itselläni suurperhe ja koen olevani uskovainen myös, mutta tämä asia on mietityttänyt minuakin pitkään ja "mukava" että muutkin ovat huomanneet asia.

Mua hämmästyttää tuon asian absurdius. itse en ole kummoinenkaan kristitty enkä voi nimittää itseäni uskovaiseksi, mutta se ei tarkoita ettenkö usko johonkin suurempaan. Ja se että uskon johonkin suurempaan tuo mulle esim. käsitykseni moraalista ja empatiakykyä. joten minusta on hämmästyttävää kuinka joku tavallinen ihminen voi olettaa olevansa niin hyvä, että voi ylenttä itseään korkeammalle tasolle vain jonkun toimintansa perusteella. Että on hyvä ja parempi ja paras kun toimii noin. Mä en enää ainakaan uskalla ylentää itseäni mihinkään kun tiedän, että olen hyvin vajavainen ja epätäydellinen ja mun käsityksen mukaan tämä kuuluis kuulua myös kristilliseen ajatteluun. Mahdan olla kohta toivottua seuraa kokouksissa