maailma on pieni -tarinoita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuha
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

kuha

Aktiivinen jäsen
15.01.2007
5 027
0
36
mä olen opiskellut ensin hämeenlinnassa ja sit tampereella. tampereella tutustuin yhteen mun luokkalaiseen tyttöön ja meistä tuli ihan parhaat ystävät. siinä sit selvis ajan myötä,et tää tyttö on alunperin hämeenlinnasta ja mä tiedän sen perheen hämeenlinnan kouluajoiltani. nyt sit olin mun yhden toisen ystävän kanssa viihteellä ja tuli puhetta sukulaisista ja se selvis että tää mun tampereen ystäväni on tämän toisen ystäväni serkku ja ovat myös hyvin läheisissä väleissä,ei vaan oo ikinä tullu puheeks :D
ja tää mun tampereen ystävä pyörii samoissa porukoissa mun lapsuudenystävän kanssa jota en ole nähnyt kymmeneen vuoteen ja tän mun ystävän kautta sit taas löydettiin toisemme.. :D
en tiedä saiko tosta mitään selvää,mut ihan itekseni täs hihittelen ku on niin outoo et tunnetaan kaikki toisemme ja toistemme kaverit jotain kautta :D
 
Sukulaisnainen (lääkäri) lähti vuodeksi vapaaehtoistöihin Intiaan jotakuinkin 15 vuotta sitten. Ensimmäinen ihminen, jonka tapasi Delhissä, oli hänen naapurin emäntä :D Intiassahan ei kovin monta miljoonaa ihmistä asustele... :whistle:
 
Asun maalla, kaukana sivistyksestä sellaisella pienellä aukiolla jossa on 6 taloa.
750 km päässä kotoa istun juna-asemalla kahvilla, ja pöytään istuu tuntematon nainen, ja aikamme juteltuamme, huomaamme, että hän on naapurini ystävä.Tiesi tarkalleen missä asun :-)
 
Kun asuin Turkissa, kuljin lähes joka päivä erään veneretkiä yms turisteille kauppaavan miehen ohi matkalla töihin. Vaihdettiin joskus muutama sana (tyyliin onpas kuuma päivä, turisteja on nyt aika paljon, jne) ja tervehdittiin kun kävelin siitä ohi, ei muuta.
Loppusyksystä palasin sitten Suomeen, ja ensitöikseni menin ruokaostoksille. Turun Kupittaan Citymarketin hedelmäosastolla olin nappaamassa muistaakseni appelsiineja, ja tämä samainen veneretkikauppias tavoitteli samaa hedelmää. Sanottiin molemmat "moi" (tai siis hello) , kunnes tajuttiin että what the hell... Vielä edellisenä päivänä tehtiin kumpainenkin töitä Turkissa, ja sitten jo oltiinkin ostamassa hedelmiä Kupittaan Cittarissa :D . Missään vaiheessa koko kesän aikana ei tullut puheeksi se, että olen Suomesta, saatikka se, että ko. mieskin on talvet Turussa.

Kerran Istanbulissa törmäsin sattumalta ystävääni, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. En tiennyt sitä, että hän asuu nykyisin Turkissa. Todennäköisyys, että yli 15 miljoonan asukkaan kaupungissa, kaukana turistialueista, törmää lapsuudenystäväänsä, lienee aika pieni :) .
 
Mie en pysty menemään minnekään silleen ettei vastaan tulis vähintään 1 tuttu. Tuttavia on tullut vastaan Tallinnan satamassa, Saksan satamassa, Lapissa...eikä siis mitenkään suunniteltuja kohtaamisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gloria:
Mitäs niille kuuluu? En kutsunut niitä häihin :o ei varmaan kuulu niistä enää ikinä mitään :kieh:

mä en edes tiedä :o
se likka on nyt ihan mun kaveria kun satuttiin yksiin samoihin kemuihin ja sen jälkeen se on aina huudellu mulle et moooooooooooooiiiiiiiiiii :whistle:
se on pissis isolla pllä :D
ja se vanhin niistä saa kai muksun? :o
 
Tutustuin jo teininä yhteen ihmiseen ( naispuolinen ) ja liikuttiin samoissa porukoissa, noin 4 vuotta. Myöhemmin meillä meni "sukset ristiin" enkä kuulut hänestä mitään. Nyt n. viisi vuotta sitten törmäsin kyseiseen naiseen ja vaihdettiin kuulumisia. Kävi selville että asutaan samassa PIKKUkunnassa ja jopa melko lähekkäin. Siitä alkoi uusi ystävyys ja n. vuosi siitä kun alettiin uudelleen tapailla, huomattiin että hetkinen , mehän ollaan sukua!!! Molemmilla sama tyttönimi ( hällä kuitenkin vaihtunut koska äiti mennyt uudelleen naimisiin ) . Nyt meillä on takana yksi tosi iso yhteinen projekti ja hän on myös kuopuksen kummi ( miehensä kanssa ) :D
 

Yhteistyössä