Hae Anna.fi-sivustolta

Maailman noloimmat läksiäiset

Viestiketju osiossa 'Kahvitunnilla' , käynnistäjänä mnb, 19.08.2011.

  1. Trisha Vierailija

    Tuli mieleen, että tiesiköhän tuo irtisanottu mies, että hänellä olisi ollut mahdollisuus saada se 6 kk:n palkka, vaikka hän olisi lähtenyt heti, vai luuliko hän, että vaihtoehdot olivat joko lähteä heti ja jäädä heti ilman palkkaa, vai olla vielä 6 kk työssä ja saada palkka siltä ajalta?

    Jos hän ei ihan ruudinkeksijä ollut, niin on aivan mahdollista, että hän luuli asioiden olevan näin, ja jäi siksi vielä töihin puoleksi vuodeksi, mutta päätti, että kun viimeinen päivä tulee, niin sitten hän sanoo mitä ajattelee.

    Itse en missään nimessä jäisi työpaikalle notkumaan, jos mahdollisuus olisi lähteä samantien ja saada kuitenkin vielä puolen vuoden palkka käteen. Aika erikoista, jos joku valitsee toisin, ellei nyt satu olemaan erityisen innostunut juuri siitä työstään tai suunnattoman huolestunut sen hoitumisesta jatkossa.

    Ei nämä asiat kaikille niin selviä ole. Itsekään en aikoinani nuorena työntekijänä tiennyt sellaisesta mahdollisuudesta, että voisin lapsen sairastuessa jäädä kotiin häntä hoitamaan. Työnantaja ei ikinä kertonut tällaisesta, eikä työpaikalla ollut ketään toista, jolla olisi ollut lapsia. Olin yksinhuoltaja, lapseni sairasti kaikki tautinsa yksin kotona, mistä olen edelleen katkera silloiselle työnantajalleni. Vasta kun työpaikalle sitten tuli uusi työntekijä, jolla oli lapsia, hän tiesi kyllä kertoa, että alle 12-vuotiaan lapsen sairastuessa voi jäädä kotiin tätä hoitamaan. Just joo, minun lapseni oli juuri täyttänyt tuon 12. Tämä oli 70- ja 80-luvun taitteessa, jolloin mitään ohjeistuksia ei vielä ollut yleisesti näkyvissä. Työnantajan ei tarvinnut mitään informoida, jos työntekijä ei osannut itse kysyä.
     
  2. työnantaja Vierailija

    kyllä hän tiesi, että hän voi lähteä saman tien ja palkka juoksee siitä huolimatta viimeiseen työpäivään saakka. Kirjallisessa irtisanomispaperissa luki, että työvelvoitetta ei ole irtisamisaikana.

    Itseasiassa hän oli erittäin älykäs kaveri. Älykäs ja hyvin oivalluskykyinen. Uskon, että jos älykkyysosamääriä olisi mitattu, hän olisi ollut fiksumpi kuin minä.

    Sanoin pariin otteeseen hänelle, että hän voisi vaikka etsiä uutta työpaikkaa minun puolestani työajalla firman puhelinta apuna käyttäen.Niin tai näin, hän jäi mieluummin liiton päivärahoille.

    Mitä työntekijöiden oikeuksiin tulee, minä olen työnantajana suositellut jokaiselle alaiselleni liittymistä ammattiliittoon. Sen vuoksi en yhtään ihmettele jos joku työnantaja ei ole tiedottanut jostain työehtosopimuksen kuuluvasta asiasta. Minulle näiltä osin riittää kun firmassani noudatetaan työehtosopimuksia ja työturvallisuusmääräyksiä.

    Meillä kirjataan jo työhönottotilanteessa, että työsuhteessa noudatetaan xx alan työehtosopimusta. Kummallakin osapuolella on yhtäläinen velvollisuus lukea tuo työehtosopimus.

    En minä työnantajana voi kysellä keneltäkään työntekijältäni kuka sinun sairasta lastasi kotona hoitaa, ai hoitaako joku sinun sairasta lastasi.. tms.
    Sehän on henkilökohtainen asia eikä kuulu työnantajalle.
     
  3. Trisha Vierailija

    Varmasti oletkin oikeassa, mutta tilanteet voivat kuitenkin olla erilaisia.

    Kyllä minun mielestäni työnantajan olisi kuulunut sanoa minulle, että tokihan sinulla on oikeus olla kotona lapsesi sairastaessa. Lapsi oli alle kouluikäinen ja oli kotona vesirokossa. Jouduin soittamaan hänelle monta kertaa päivässä ja kysymään, miten menee, lapsi itki siellä puhelimessa ja kyseli, milloin tulen kotiin. Työnantaja seisoo vieressä ja kuulee kaiken. Mutta ei sano vanhingossakaan, että mene kotiin hoitamaan lastasi.

    Kaiken huipuksi hänellä oli itsellään samanikäinen lapsi, jota hän itse jäi kotiin hoitamaan, kun hänen lapsensa oli kipeä, ei vain ilmoittanut meille kolemelle työntekijälleen, että on hoitamassa lastaan. Hän kun saattoi ottaa lomia ja vapaapäiviään milloin tahansa. Minusta hänen olisi inhimillisyyden nimessä pitänyt käsittää, että lapsi tarvitsee äitiään. Olin vielä niin arka ja tietämätön työelämän laeista, että en osannut edes ajatella, että voisin pyytää edes palkatonta vapaata.

    Työnantaja ei tuolloin puhunut mitään ammattiliittoon liittymisistä. Toinen työkaverini neuvoi minua liittymään liittoon ja toi jonkun liittymisilmoituksen. Mitään työehtosopimuksia ei missään ollut näkyvillä. Työpaikka oli kunnalla, en tietenkään ollut pitkään aikaan vielä vakituinen työntekijäkään vaan tein kauan sijaistuksia, kunnes sain viran. Kun ei kukaan puhunut halaistua sanaa siitä, että on mahdollista hoitaa lasta kotona itse, enhän tietenkään osannut sellaista mahdollisuutta edes ajatella. Minun mielestäni sellaisen ihmisen, joka asiasta tietää, kuten tässä tapauksessa silloinen esimieheni, olisi pitänyt tietämätöntä neuvoa. Työkaverit olivat lapsettomia naimattomia nuoria naisia, eivät hekään vielä näitä asioita ajatelleet eivätkä tienneet.

    Eli kyllä olen katkera esimiehelleni, ihan moraalisesta ja inhimillisestä näkökulmasta ajatellen.
     
  4. Old mummy Vierailija

    me ihmiset olemme erilaisia. Menneitä on vaikea muuttaa.

    Ilmeisesti silloinen esimiehesi ei ehkä tajunnut, että lapsesi on oikeasti täysin yksin kotona.
    Vaikka kuulikin niitä sinun puheluitasi. Tai jos tajusi, ei halunnut puuttua asiaan kun se ei hänelle kuulunut. Jos hänkin oli kunnalla töissä, hän oli samanlainen palkansaaja kuin sinäkin.
    vaikka on ollutkin esimiesasemassa. Työnantajasi on ollut ilmeisti kunta. Toki sen joka sinun oli palkannut olisi pitänyt kertoa työhön kuuluvista velvoitteista ja eduista.

    Ammattiliitot olivat erittäin hyvin framilla 70-80-luvulla. Tieto tuli lehdistä, radiosta ja tv:stä ja silloin käytiin esim. kovia työehto-sopimusneuvotteluita joita seurattiin todella tarkasti yhteiskunnallisissa viestintävälineissä.

    Ihminen tekee itse valinnat joiden kanssa joutuu elämään, vastuu asioista on loppujen lopuksi aina itsellä. Ei esimiehesi olisi varmastikaan kieltänyt sinua jäämästä kotiin, jos olisit soittanut muksun sairauden ilmettyä ja sanonut ettet saa hänelle hoitajaa vaan joudut jäämään kotiin. Ilmeisesti et kuitenkaan kysynyt lupaa olla kotona.

    Ehkä pomosi oletti, että joku on lapsesi kaverina. Niin minä ainakin olisin olettanut koska itse en olisi missään tilanteessa jättänyt alle kouluikäistä sairasta lastani yksin. En ikinä vaikka työpaikka olisi mennyt.

    Mutta kuten sanoit, ajat olivat silloin toiset.
     
  5. Älkää nyt hyvä t ihmiset enää jauhako vanhoja, mitä jonkun olisi ja olisi pitänyt tehdä vuosikymnenet aiemmin. Tai mitä itse olisi pitänyt tehdä toisin.

    Me ollaan tässä ja nyt, vanhojan jauhantaan ei energiaa kannata käyttää.
     
  6. ei tuota Vierailija

    mahdollisuutta ole aina ollut suinkaan. Eli jos on vuosikymmneiä aikaa, ei "tapa" ollut voimassa.
    Työnantajalla ei ole velvollisuutta eikä mahdollisuutta hoitaa työntekijöiden kotiasioita. Jos lapsi on sairas, ei voi automaattisesti jäädä kotiin. Hoitotarve on osoitettava lääkärin tai vastaavan todistuksella, ei käy vain omalla ilmoituksella. Näin on siis nykyään, muutenhan sitä käytettäisiin todella paljon väärin.
     
  7. Niin omasta kuin lapsen sairaudesta riittää tänä päivänä useissa työpaikoissa oma ilmoitus.

    Tämä on käytännöllistä ja tarkoituksenmukaista. Jos on itse sairas tai lapsi sairas eikä lääkäriä tarvita muuhun kuin todistuksen kirjoittamiseen on turha yrittää laahautua kuumeisena lääkäriin tai viedä sinne sairasta lasta. Epäinhimillistä kärsimystä, tauti vain pitkittyy ja lääkärin aikaa käyettään toisarvoiseen.

    Meillä on noin 500 henkilön yritys ja homma toimii. Sairauspäiviä per henkilö on vähän suhteessa firman kokoon eikä sairaan lapsen hoidonkaan tähden olla turhan usein pois. Jos joku yksittäinen henkilö haluaa käyttää systeemiä väärin, niin se on kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä ja sitäpaitsi kyseinen ihminen käyttäisi väärin systeemiä, olisi se mikä tahansa, niin arvelen. Mahdolliset väärinkäyttäjät ovat ressukoita, jotka eivät oikein pärjää työelämässä eivätkä elämässä muutenkaan.
     
  8. Trisha Vierailija

    Niin, se on totta, että ei pidä enää vanhoja asioita kaivella eikä muistella, mutta tästä esimiehestä jäi niin paljon muutakin ikävää muistoa, että ei voi ihan unohtamattakaan olla. Muut voin jo painaa villaisella, mutta tätä, että lapseni joutui sairastamaan yksin kotona, en hyväksy vieläkään enkä pysty sitä täysin anteeksi antamaan. Kyllä hän tiesi tasan tarkkaan tilanteeni. Ex-anopille kyllä kuuluu tuhat pistettä sitä, että hän tuli aina apuun, milloin vain suinkin voi, mutta hänelläkin oli oma perheensä ja vielä alaikäisiä lapsia sielläkin.
    Tuo vesirokkotapaus, kun lapsi oli vielä alle kouluiän, jai kyllä kaivelemaan. Onneksi lapseni ei kauheasti sairastellut, mutta nekin kerrat, joita oli, olisin voinut siis olla kotona. Onneksi pomokin vaihtui hyvissä ajoin, sai paremman viran ja paremmat alaiset, toivotaan niin.
     
  9. mä vaan Vierailija

    minä ihmettelen miksi sinä käännät vastuun lapsesi sairauden hoidosta ex-pomollesi. Vastuuhan on ollut yksiselitteisesti sinun, ei silloisen pomosi.

    Sinä itse teit päätöksen jättää alle 7 vuotiaan yksin kotiin kipeänä. Ei ex-pomosi.

    Sinun ei olisi tarvinnut muuta kuin soittaa ex-pomollesi ja sanoa, että sori, en tule tänään töihin, muksu sairastaa. Mutta et vissiinkään soittanut, päätit lähteä töihin.

    Jos olisit soittanut ja pomo olisi pakottanut töihin tulemaan, uhannut lopputilillä tms. ammattiliitto oli olemassa. Jokainen työikäinen suomalainen osasi silloin jo lukea ja kuunnella radiota. Jos ex-pomosi olisi kieltänyt kotiin jäämisen, silloin voisit syyttää häntä siitä. Mutta et yhäkään lapsesi yksin hylkäämisestä. Se päätös on ollut sinun.

    Elämä on täynnä valintoja. Välillä sitä joutuu laittamaan eri asiat tärkeysjärjestykseen. Jos valitsee väärin, joitakin juttuja katuu jopa lopun ikäänsä.
    Omat virheellisetkin valinnat pitäisi kuitenkin edes itselle myöntää eikä sysätä syitä aina jollekin toiselle. Vaikka kuinka olisi helpompi syytellä muita, niin ei se vastuu valinnoista miksikään muutu. Sano itsellesi, tehty mikä tehty, en voi asiaa enää vuosikymmenien takaa muuttaa.

    Pidä jatkossa parempi huoli rakkaistasi ja osoita välittämisesi aikuiselle lapsellesi nyt ja tulevaisuudessa. Kyllä se ajan kanssa hyvittyy tuokin asia.
     
  10. Omakokemus Vierailija

    Aikamoista, kyllä nykyikana jokaisessa duunipaikassa joutuu joko soittamaan nimetylle hoitsulle terveysasemalle tai toimittamaan todistuksen sairaudesta heti ekana päivänä. Väärinkäyttäjiä oli meillä paljonkin aikoinaan, yksi äippä oli melkein joka viikko poissa kun lapsi oli sairas. Ryhmätyöhön se vaikutti, koska koskaan ei työryhmäpalavereissa voitu oikeastaan hänelle merkitä mitään vastuuhommaa, se kaatui meidän muiden päälle. Kehityskeskusteluissa ei voinut oikein valittaa, koska kyse oli äiti-ihmisestä ja lapsen sairauksia piti siten "ymmärtää". Vieläkin kun joku on poissa lapsensa takia herää aina tuo epäilys onko kersa todella kipeä...
     

  11. Jos on runsaasti aiheettomia possaoloja, se kertoo että työpaikassa jokin mättää eikä siihen auta minkäänlainen paperikontrolli.

    meillä työilmapiiritutkimuksissa firma saa toistuvasti huippupointisit, sillä on ehkä jotain tekemistä sen kanssa, että aiheettomia poissaoloja ei ole (varmaan joka paikassa vähän, mutta kuten sanoin aiemmin, aina joku käyttää systeemiä väärin, olipa se mikä tahansa).
     
  12. Sama Vierailija

    Ei siellä mielestäni mikään mättänyt, tai ehkä joillakin se, että piti tehdä töitä palkkansa eteen.
     

  13. No miksi se taju oli niin monelta teillä hukassa?
     
  14. Trisha Vierailija

    Nimim.:lle mä vaan. Arvasin, että saan vielä tuollaisen vastauksen, no siinä se tuli. En minä kirjoittanut mitään mistään vastuusta, en ole sitä kenellekään työntänyt. Kirjoitin vain, että esimiehen olisi pitänyt neuvoa, koska hän tiesi. Ja tiesi, että minä en tiennyt. Kenen tahansa, joka olisi tiennyt, olisi pitänyt neuvoa minua, mutta ei kukaan tiennyt. Paitsi esimies.

    Ja tuo on tapahtunut 70-luvun puolivälissä, silloin oli moni asia eri tavoin kuin nyt. Minä pelkäsin esimiestäni, koska työni jatkuvuus oli hänestä kiinni. Ja hän antoi kyllä hyvin ymmärtää, että niin oli.

    Tämän verran tästä, toki tästä voisi vääntää vaikka kuinka ja paljon. Säveltämistä se oli silloin, monta muutakin asiaa oli, missä oli käytettävä todella luovaa mieltä. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja tänä päivänä tietoa saa joka tuutista.
     
  15. poissaoloista Vierailija

    Kuka sen tietää, onko aiheettomia poissaoloja vai ei? Eikö kaikki poissaolot kuitenkin kirjata jollain tavoin aiheellisiksi, kai niille aina jonkunlainen selitys annetaan. Vaikka joku lintsaisikin töistä, niin eikö hänkin soita ja ilmoita, että on sairas tmv.? silloinhan poissaolosta tulee "aiheellinen."
     
  16. mä vaan Vierailija

    itse aloitin työt 1972 16-vuotiaana (kotiapulainen), muutin samalla maalta kaupunkiin.
    Jopa minä tiesin liki kaikkien työehtosopimusten sisällön. Ammattiliitot olivat erittäin vahvoja 70-luvulla. Jos luki vähänkään päivittäislehtiä tai katsoi televisiota, tiesi tasan tarkkaan mitä minkin alan työehtosopimus piti sisällään. Niistähän tiedotettiin julkisesti ja keskusteltiin julkisesti televisiossa tuntikausia uudelleen ja uudelleen.

    Eli te olette koko kunnan työntekijäkaarti (pomoa lukuunottamatta) eläneet jossain pussissa minne ei valtakunnan uutiset kulkeneet. Epäilen suuresti tätä.

    Ei esimiehen työtehtäviin kuulu työehtosopimuksista tiedottaminen.
    Tänäkin päivänä jokainen työssäkäyvä järjestää sairaiden ja terveiden lastensa hoidon juuri niinkuin itse haluaa.

    Pomolle ei kuulu työntekijöiden yksityiselämä, eikä pomo saa puuttua työntekijöiden yksityiselämään.
     
  17. Ei kukaan täydellä varmuudella.

    Mutta jos sairauspoissaoloja on suht vähän, niin kokonaismäärästä voidaan päätellä, että ei niitä lintsareita voi ihan hirveästi olla.

    Sitäpaitsi fyysinen läsnäolo työpaikalla ei ole mikään työsuoritus. Jos joku roikkuu fb:ssä kaiket päivät ja työt tehdään jos muistetaan, niin onko se muka parempi?
     
  18. XxX Vierailija

    Samassa työpaikassa meitä oli kaksi pätkätyöläistä, työkaverin työsuhde päättyi joitakin viikkoja ennen minua, ja hän sai läksiäislahjan, minua kukaan ei edes tervehtinyt. Lähdin vähin äänin, sanaakaan sanomatta. Ja kumpikin meistä oli ihan väleissä muiden työntekijöisen kanssa. Toisaalta harmitti, olisi ollut kaunis ele muistaa myös minua, mutta toisaalta ihan yhdentekevää.
     

Testaa, mitä persoonallisuustyyppiä edustat: punaista, keltaista, vihreää vai sinistä

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti