huusin sitten tolle kolmevuotiaalle niin et tärykalvot poksahteli ja nyt voisin hakata itteni tajuttomaks, ihan kamala olo!!!! |O :'(
oon kipeenä ja sit mentii mun vanhemmille kun en jaksanu olla pojan kanssa. makasin sohvalla kunnes sit alettii hankkii kotiin lähtöä. kaikki oli taas eieieieieienenenenenenmee äiti pois äiti en tykkää susta eiiiiiiiiiiiiii ja meni sit hermot ja aloin sanaakaan sanomatta pukee poikaa. sit se löi mua huuleen niin et veri lensi ja kun nousin siit ylös niin se potkas mua ja sano et ei tuu mun mukaan. huusin ihan täysiä et jää tänne sit perkele ja ryntäsin itkien vessaan laittaa kylmää huuleen. tulin pois niin huuto ja hakkaaminen jatku ja mä vaan itkin ja tiuskin sille ja tiuskin mun vanhemmillekin että kiitos vaan pukemisavusta ja plaaplaa :ashamed:
päästiin kotiin,niin poika ei puhunu mitää. tuijotti vaan mua epäuskosesti itkusilla silmillä ja mä vaan itkin ja pyytelin anteeks ja halailin sitä ja selitin miks hermostuin ja kyllä se nyt sit on taas jo normaali ihana itsensä, mut mä en pääse tästä tunteesta eroon,on niin syyllinen olo ja vihaan itseeni!! huutaa nyt pienelle lapselle pää punasena :ashamed: :headwall: :ashamed:
porukoilta pyysin myös anteeks käytöstäni, jotenkin vaan hirtti niin kiinni et itekin pelästyin :ashamed: en pysty käsittelee ton naperon uhmaa ja sitä et se on alkanu lyömään ja potkiin :/
tsempatkaa vähän ja sanokaa et kaikilla palaa joskus päreet :ashamed:
oon kipeenä ja sit mentii mun vanhemmille kun en jaksanu olla pojan kanssa. makasin sohvalla kunnes sit alettii hankkii kotiin lähtöä. kaikki oli taas eieieieieienenenenenenmee äiti pois äiti en tykkää susta eiiiiiiiiiiiiii ja meni sit hermot ja aloin sanaakaan sanomatta pukee poikaa. sit se löi mua huuleen niin et veri lensi ja kun nousin siit ylös niin se potkas mua ja sano et ei tuu mun mukaan. huusin ihan täysiä et jää tänne sit perkele ja ryntäsin itkien vessaan laittaa kylmää huuleen. tulin pois niin huuto ja hakkaaminen jatku ja mä vaan itkin ja tiuskin sille ja tiuskin mun vanhemmillekin että kiitos vaan pukemisavusta ja plaaplaa :ashamed:
päästiin kotiin,niin poika ei puhunu mitää. tuijotti vaan mua epäuskosesti itkusilla silmillä ja mä vaan itkin ja pyytelin anteeks ja halailin sitä ja selitin miks hermostuin ja kyllä se nyt sit on taas jo normaali ihana itsensä, mut mä en pääse tästä tunteesta eroon,on niin syyllinen olo ja vihaan itseeni!! huutaa nyt pienelle lapselle pää punasena :ashamed: :headwall: :ashamed:
porukoilta pyysin myös anteeks käytöstäni, jotenkin vaan hirtti niin kiinni et itekin pelästyin :ashamed: en pysty käsittelee ton naperon uhmaa ja sitä et se on alkanu lyömään ja potkiin :/
tsempatkaa vähän ja sanokaa et kaikilla palaa joskus päreet :ashamed: