Maaliskuun lapset 2010

Pikaseen kirjoittelen, kun vauva ei vielä ole tajunnut, että kone aukesi. )

Einelle ja koko perheelle suuret onnittelut!

Hamalelta mun piti jo eilen kysyä, että minkämoisen ruokaremontin oikein teit? Siis tietty terveellisempää ruokaa ja herkut pois, mutta osaatko sanoa, mikä oli suurin muutos? Mitä lisäsit eniten ja mitä vähensit eniten? Mikä on parasti nykyisessä olossasi? Voisit hieman motivoida muakin mukaan, ois kiva saada itsensäkin ruotuun. Ja jos vaikka laihtuiskin ohessa... Miten muuten te, joilla on jo synnytyksestä aikaa, niin onko teillä vielä kiloja jäljellä? Itsellä on vielä muutama ja niitä kovin yritän jo karistella.

Maylle onnittelut hyvistä yöunista. Täällä herättiin viiden jälkeen ja kun tuo vauva aikansa siinä känisi, niin sitten heräsi esikoinen, joten hieman taas väsyttää... Mutta edelleen pidän peukkuja parempien yöunien puolesta, kyllä niiden on pakko tulla jossain vaiheessa...

Mutta huuto yltyy, täytenee lopettaa. Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Callie

 

Callie, en mitään ihmeempää terveysintoilua mut jätin turhan herkuttelun pois. Vieraita kun kävi niin tuli syötyä tosi paljon leivonnaisia ja sit saatettiin vielä iltaisin syödä litratolkulla jäätelöä, joka on sekä mieheni että minun heikkous. Pääsiäisen aikaan tuli syötyä mämmiäkin. Joku noista aiheutti varmaan mulle ja vauvalle ilmavaivoja. Luulen että leivonnaisilla saattoi olla iso vaikutus, koska niitä en muuten juuri syö. Ja kananmunahan on kuulemma sellainen, johon vauvat saattavat helposti reagoida.

Nyt oon yrittänyt tähdätä sellaiseen tasaisempaan viisi ateriaa päivässä -rytmiin. Raskauskiloja lähti tosi nopeasti noin 12 mut pari-kolme kiloa pitäis vielä saada pois niin ollaan lähtölukemissa. Monesta paikasta oon lukenut, että imetysaikana ei pitäis varsinaisesti laihduttaa mut musta ei oo mitään haittaa että raskauskilot lähtevät mahd. nopeasti. Kun ei se ees tarvi mitään varsinaista laihduttamista. Kunhan syö terveellisesti ja siitä nyt ei suinkaan ole vauvalle haittaa, päinvastoin.

Tänään askartelin vanhasta lakanasta itselleni kantoliinan ja vaikuttaa lupaavalta. Tyttö on viihtynyt siinä melko hyvin. Aluksi raivosi vähän mutta rauhottui melko nopeasti. Eikä ees pulautellut kovin paljon liinassa. Ollaan suunniteltu Manducan kantorepun hankkimista, mut ajattelin että pakko ensin kokeilla sitä kantamista jollain vähän edullisemmalla ennen kuin menee kallista reppua ostamaan.

Meillä on nyt mennyt niin, että joka toinen vuorokausi valvotaan ja kitistään ja joka toinen nukutaan. Edellisyö ja edellinen päivä olivat levottomampia ja viime yönä taas nukuttiin ensin viiden ja sitten kolmen tunnin pätkät. Tänään on myös päivällä nukuttu paljon, joten todennäköisesti ensi yö ja huominen taas valvotaan. On muuten tosi lohduttavaa käydä täällä lukemassa, että myös muillakin valvotaan öitä. Vaikka tietenkin toivon että kaikkien yöt alkavat pikku hiljaa tasoittua.

Mä oon nyt pähkäillyt vaatetusasiaa ulkoillessa. Meillä on ollut vähän turhankin lämpimät kamat ja nyt saisi jo vähän vähentää mut kun en tiedä että mikä ois sopivasti. Mitäs te muut laitatte vauvallenne, kun menette vaunuilemaan näillä keleillä? Siis mitä vaatetta ja muita lämmikkeitä?


Hamale

 

Einelle onnittelut pojasta ja voimia arkeen kahden pienokaisen kanssa!

Täällä on herkuttelu lähtenyt aivan käsistä. Harvase päivä käy vieraita ja aina tulee itekin napattua pala pullaa tai pari keksiä kahvipöydässä. Meillä juhlittiin eilen neidin ristiäisiä ja pitkin viikkoa on tullut "testailtua" leipomuksia ja eilen tankattua koko päivä kakkua, pullaa ja keksejä ja huuhdeltua kahvilla ja limulla alas. Eilen päätin, että nyt saa riittää ja onnekseni huomasin tänä aamuna jääkaapilla käydessäni, että jämäherkut eivät houkuttele yhtään, käsi nappasi vichypullon, pari tomaattia ja viinirypälelaatikon aamun imetysmaratonille. Toivon mukaan saan saman menon jatkumaan. Mulla tuli 20kg raskauden aikana, 7 kg jäi laitokselle ja nyt on 4 vkossa pudonnut 5 kg. Vielä siis 8 mammakiloa olisi karistettavana, eikä muutaman extrakilon pudostuskaan pahaa tekisi. Kovasti kroppa jo kaipaisi hikiliikuntaa, mutta vielä pitää parisen viikkoa odotella jälkitarkastusta. Multa kiellettiin kaikki muu liikunta kuin kävely ennen tarkastusta, ja seksi, mikä ei kyllä vielä ole maistunut. Mulla on leikkaushaava vielä sen verran aristava ja vereslihalla etten vielä ole uskaltaunut seksiä kokeilemaan vaikkakin mieli jo tekisi. Mites teillä muilla?

Meillä nukutaan edelleen yöllä 5-7h ja herätään yleensä vasta klo 4-5 main "yösyönnille". Oma sänky kelpaa neidille paremmin kuin hyvin, samoin vaunut, joissa nukkuu päivisin 2-4h unia. Molempiin jää jo itsekseen hakemaan unta, kunhan on hetken hyräillyt lempilaulua ja antanut hyvien unien suukon poskelle

Me ollaan edelleen pidetty tyttöä vaunuissa jääkarhupussissa, jonka sisällä bodyn ja housujen lisäksi tumput, villasukat, pipo ja välihaalari. Ensi viikolla on luvattu jo reilusti yli 10 astetta, joten sitten täytyy varmaan vaihtaa makuupussi kevyempään.

 

Huomenta!

Me saatiin tyttö 8.4. mitoilla 3900g ja 52cm. Kaksi yötä oltiin sairaalassa ja nyt oltu pari yötä jo kotona.

Synnytys oli rankka, paljon pahempi kuin esikoisen vaikka painoa ei ole juurikaan enempää. Kaikki lähti käyntiin viimeisen kirjoitukseni jälkeisenä yönä ihan yhtäkkiä vaan kovilla supistuksilla joista heti tiesin että voimme sairaalaan alkaa lähtemään. Soitin lapsenvahdin paikalle ja puolen tunnin sisään olimme sisällä ja olinkin jo 5cm auki. Siitä suoraan saliin ilokaasulle ja ajattelin että täähän eteneekin kivasti vaikka oli tosi tukalat paikat jo. Kun pariin tuntiin ei tapahtunutkaan kunnon edistystä, laittoivat epiduraalin joka poisti kivut ihan kokonaan reiluksi tunniksi. Lisää puudutusta en sitten saanut kun epäilivät että hidastaisi menoa. Kivut tulivat takaisin ja vain hetki tästä olin kokonaan auki. Ponnistus oli kova rupeama, kesti tällä kertaa vähän yli tunnin. Imukuppi tai leikkaus ei ollut kaukana koska ajoittain vauvan sydänäänet laskivat matalalle. Ponnistusvaiheen aikana sain vielä pudendaalin joka ei auttanut, oli vain pirun kipeä laitettaessa. Tunnin jälkeen aloin olla ihan puhki kun en ollut syönyt enkä nukkunut yhtään. Kätilö "uhkasi" leikkauksella jos en kohta saa lasta ulos ja sitten keräsin kaikki voimat ja tulihan se sieltä. Välilihaa ei leikattu (ihan hyvä, mutta olisi voinut auttaa), vain muutama tikki tuli vanhaan leikkausarpeen. Tämä helpottaa kyllä toipumista aika lailla. Kätilö epäili jälkeenpäin että tarjonta oli huono ts. vauva tuli ulos pää vinossa kun hänen päässään oli suurehko pahka kun syntyi. Nyt on jo hävinnyt kokonaan. Pisteitä sai 7/9 oli pikkuinenkin ihan jo väsynyt koko touhuun ja vähän veltohko aluksi. Synnytys jäi vähän kaihertamaan kaikkine epätoivon ja osin pakokauhun hetkineen. Mutta onneksi oli minun kohdalla viimeinen

Nyt pitää mennä, kirjoittelen myöhemmin lisää!

P.S. palkinto oli kyllä kaiken tämän arvoinen, ihana pieni typy

 

Paljon onnea Ellille ja perheelle! Teillehän tulikin mukavan kokoinen typykkä. Kyllä siinä varmaan saikin jo tosissaan pinnistää!


Meillä oli eilen ristiäiset ja hienosti meni. Vauva oli tyytyväinen pitkän aikaa, kun valmistelimme toimituksen aloittamista. Ja juuri sillä hetkellä kun aloitettiin, tuli tietenkin huuto. Mutta otin hetkeksi tissille samalla kun pappi puhui ja siihen hän sitten nukahti ja sain palautettua kummille. Rankka päivä taisi olla pienelle, koska nukkui koko illan. (Ja aamu viideltä päätti, että nyt on nukuttu riittävästi )

Viimeisen viikon aikana on elämä tasoittunut huimasti. Pikkuinen alkaa päästä vähän jyvälle tästä vatsan ulkopuolisesta elämästä. Vatsanväänteitä ei ole ollut juuri ollenkaan ja muutenkin typy on ollut melko tyytyväinen kaveri.

Cheycel, teillähän on yöt ihan luksusta! Muutenkin kuulostaa nukkumisasiat sujuvan paremmin kuin hyvin. Tosi kiva juttu! Ja kiitos vaatekommentista. Meillä myös nukutaan vielä jääkarhupussissa.


Hamale

 

Ellille onnittelut! Ja osaanotto rankasta koettelemuksesta. Te ootte sitten jo päättäneet, että kaksi lasta riittää teille, mites muut? Mä olen tässä jo miettinyt, että mitä tehdä noille pienille vaatteille, että annanko eteenpäin vai säilytänkö. Esikoisen kohdalla tiesin, että lapsia saa tulla vielä lisää jonakin päivänä, joten säästin suurimman osan, mutta nyt en tiedä... Toisaalta olen aina haaveillut kolmesta lapsesta, mutta onhan tässä jo kaksi... Täytynee kypsytellä asiaa.

Hamale, en ajatellutkaan mitään kummoisempaa laihdutusta, vaan juuri tuota mainitemaasi terveellisempää ruokaa ja lisää liikuntaa. Nyt olenkin jo aloittanut käymään vähintään noin tunnin lenkillä päivittäin. Yritän myös välttää, ettei herkkuja löytyisi tästä talosta, koska muuten houkutus käy usein liian suureksi. )

Pukemisesta. Meillä on ollut tähän asti sisävaatteet + toppapuku + töppöset yms. Kylmemmillä keleillä oli vielä peitto vaunuissa, mutta sen olen jo jättänyt pois. Nyt olen myös harkinnut, että vaihtaisin toppapuvun kevyempään (fleece), mutta ajattelin, että laittaisin vielä varmuuden vuoksi peiton kanssa ja jos se tuntuu olevan liikaa, niin senhän saa näppärästi vaikka kesken lenkin pois. Itse olen viluinen ihminen, joten puen usein paljon itsellenikin... )

Mulle alkaisi seksi kyllä jo maistumaan, mutta ei olla vielä puuhailtu. Jälkivuotoa tulee edelleen, joten sen loppumista odotellessa. En kuiteskaan halua mitään tulehdusta. Muutenkin alan jo olemaan kypsä tuohon jälkivuotoon. En ainakaan muista, että viimeksi olisi kestänyt näin kauan...

Cheycelin yöt kuulostavat ihanilta! antaisin melkein mitää vaan edes yhdestä tuommoisesta. Meillä on edelleen pisin unipätkä 2,5h, yleensä se 2h. Vois olla huonomminkin, tiedän, mutta kyllä tämäkin jo painaa...

Koskas me siirryttäisiin tuonne vauvapuolelle?

Callie

 

Moikka kaikille ja onnittelut muillekin perheenlisäyksestä! Mä en tainnut vielä kirjoittaa mun synnytyskokemusta, joten kopioin tän, jonka olen tuonne muualle kirjoittanut. Älkää ihmetelkö tuota kirjoitusmuotoa, kun olen selittänyt synnyttämättömille hieman noita kuvioita

Heräsin aamulla 24.3. keskiviikkona klo 06:00, kun Jussi heräsi töihin ja sen herätyskello soi. Samassa mulla tuntui ensimmäinen supistus, joita olin tuntenut maanantaina ja tiistaina muutamaan otteeseen. Eli ei siis vielä mitenkään tuttu olotila. Seuraava supistus tuli 6:20 ja sanoinkin Jussille, että nyt tuntuu taas sitä polttavaa tunnetta mahalla ja alaselässä. Olin tosiaan vasta alkuviikosta lähtien "kärsinyt" jomottavasta ja kipeästä alaselästä, kuten yleensä menkkoja edeltävinä hetkinä on tuntunut. Ja ajattelin, että nää on nyt sitten niitä tuntemuksia, mitä tulee olemaan varmaan vielä sen pari viikkoa, kun paikat alkavat avautumaan.


Edellisenä päivänä neuvolan vessassa oli mennyt se limatulppa, joka suojaa kohdunsuulla kohtua ja sen meneminen on sen merkki, että paikat alkavat nyt avautumaan. Normaalisti limatulpan menosta synnytys tapahtuu 1-10 päivän kuluessa. Tässä vaiheessa oli vaan arvailut siitä, kuinka kauan tosiaan menisi, ennenkuin päästäisiin tositoimiin. Neuvolassakin terkkari sanoi, että varaudu siihen, että saattaa mennä vielä se pari viikkoa.
No 6:30 lähtien supistuksia tuli 10 minuutin välein. Makasin sängyssä ja kellotin/merkkasin ylös tulevia supistuksia. Lähetin Jussin töihin sen kyselyistä huolimatta ja sanoin, että kattellaan tässä miten nää supistukset tulee ja menee ja jos tarvis, niin voihan aina soittaa sen takas himaan. Joskus supistuksia tulee parinkin tuntia suht tiheään tahtiin ja sitten ne vaan lopahtaa. Siksi ensisynnyttäjillekin sanotaan, että kannattaa olla kotona niin kauan kuin suinkin voi ja tulla synnärille vasta sitten, kun ne supparit tulee 5 minuutin välein tai jos ei vaan pysty enää olemaan kotosalla.

No klo 10 mä soitin eka synnärille ja kysyin, että pitäiskö tulla näytille, kun säännöllisiä supistuksia on tullut nyt klo 06:30 lähtien. No kuulemma 10 minuutin välein tulevat supistukset eivät tee vielä mitään tehtävää kohdunsuulla ensisynnyttäjällä. Jahas - ei sitten, mutta mitäs jos en tiedä onko lapsivettä tihkunut? Lapsiveden mentyä tai tihkuttua tulehdusriski aina kasvaa ja ne ottaa synnärillä aina tuon vakavasti. Halusivatkin että tulen sitten ainakin tarkistuttamaan sen, ettei sitä ole tihkunut.


Päästiin synnärille joskus 11 jälkeen ja mentiin huoneeseen, jossa ne mittaa vauvan sykkeitä ja supistuksien tiheyttä. Samalla myös testattiin, ettei sitä lapsivettä ollut mennyt ja onneksi niin. Siinä mittareissa maatessani ruutuun piirtyi aina kivasti käyrää sen mukaan, kun supistus oli tulossa tai menossa. Vuoristorataa mentiin ja osasin aina Jussia varoittaa etukäteen, että nyt tarvittais taas hierojaa alaselälle...

Mulla sattui olemaan sellaisia ihania noi supistukset, että ne nousi rakettimaisesti ylös huippuunsa ja oikein vihuliaisesti laskivat hitaasti portaittain alas. Oli vähän vaikea itse sanoa, koska edellinen supistus loppui ja uusi alkoi, ellei niitä olisi nähnyt tuolta käyrältä. Tässä vaiheessa kätilö totesi, että sun supistukset tulevat jo 5-6 minuutin välein, eli ette ole enää tänään lähdössä takas kotiin. Myös sisätutkimuksessa kävi ilmi, että olen sen 2-3 cm auki.

Supistukset tulivat nyt hyvää vauhtia 5-6 minuutin välein, joten kätilö antoi meille synnytyshuoneen käyttöömme ja kehoitti meitä menemään kävelylle, jotta synnytyksen edistystä voisi hieman kotikonstein vauhdittaa. Ehdoton takaraja sairaalaan palaamiselle oli klo 14, jolloin katsottaisiin taas käyriltä minun ja vauvan tilanne.
Käytiin kävelyllä ja kantiinissa syömässä, koska omia eväitä meillä ei ollut sattunut mukaan, vaikka se sairaalakassi olikin otettu onneksi mukaan. Tässä vaiheessa ei ollut mitään hajua siitä kauan tuleva synnytys tulisi kestämään ja koska seuraavan kerran saisi syötävää tai juotavaa. Klo 14 maissa siirryimmekin synnytyshuoneeseen ja sain sairaalan tyylikkään puvun päälleni

Sitten taas maattiin käyrillä ja seurailtiin supistuksia ja yritettiin rentoutua aina supistusten välillä. Tässä vaiheessa supistukset alkoivat olemaan jo aika napakoita ja kivunlievitysmahdollisuudet alkoivat yllättäen kiinnostamaan. Ensiksi kokeiltiin ihan perus kuumaa suihkua, mutta eipä siellä jaksanut 15 minuuttia kauempaa istuskella, koska tuli kuuma Siirryin takaisin sairaalasängylle ja aloitettiin kivunlievitys ilokaasulla. Ilokaasuun olin tutustunut jo tutustumiskäynnillä, joten tiesin, ettei siitä tule huonoa oloa. En vaan oikein osannut naukkailla sitä oikeaan aikaan - juuri ennen supistuksen alkua, jotta se olisi vienyt sitä terävintä kärkeä kivuista pois. No jatkoin kuitenkin sitä naukkailua, koska se tuntui olevan kuitenkin parempi kuin ei mitään!

Kello taisi lähentyä neljää, kun en enää jaksanut kipuja ja paikalle pyydettiin anestesialääkäri, jolla on vain valtuudet antaa epiduraali. Voi sitä autuuden tunnetta, kun näkee ruudulta, että nyt supistaa, mutta ei tunne sitä kipua. Epiduraali annettiin, kun olin 5-6 cm auki eli menisi vielä tovi, ennenkuin päästäisiin asiaan. No meni tovi jos toinenkin ja epiduraalin vaikutus lakkasi. Tässä vaiheessa ei enää anneta uutta satsia, sillä se vaan pitkittäisi synnytyksen kulkua ja epiduraali peittää ponnistustuntemukset, joten loppu oli pärjättävä ilokaasulla ja muilla konsteilla.

Istuin pallon päällä ja turvauduin ilokaasuun kuin hukkuva oljenkorteen. Jussi sanoi myöhemmin, että sen selkä oli ihan krampissa, koska se piti mua käytännössä pystyssä istumassa siinä pallon päällä, koska kiemurtelin siinä suuntaan ja toiseen. Tarkoitus oli saada myös Jerry laskeutumaan synnytyskanavassa niin alas, että voitaisiin siirtyä seuraavaksi ponnistusvaiheseen. Tätä vaihetta kutsutaan siirtymävaiheeseen, koska siirrytään selkeästi aukiolemisesta (10cm) siihen ponnistusvaiheeseen.
Ponnistusvaiheessa ne testaa vauvan tarjonnan eli sen, mikä osa päästä ja missä kulmassa se on tulossa synnytyskanavaan. Eka ne eivät millään oikein osanneet sanoa, onko kaveri tulossa takaraivo edellä, kuten paras tapa olisi vai jotenkin muuten. Vauvoilla on tapana vielä tässä vaiheessa pyöriä siellä synnytyskanavan suulla, joten odotimme siinä supistusten vauhdittamina, että oikea osa päästä kääntyisi synnytyskanavaan. Kävi sitten kuitenkin niin, että kaveri päätti tulla maailmaan pää hieman vinossa. Ja koska pää oli synnytyskanavassa vinossa, niin se meinasi sitä, että ponnistaminen tulisi olemaan hieman haasteellisempaa kuin normaalisti, koska pää on tuolloin leveämpi, kuin se että se tulisi suoraan. Tätähän minulle ei tietenkään kerrottu vaan odotimme, että supistukset tulisivat sen verran tiheään ja niin voimakkaina, että voisimme aloittaa ponnistusyritykset.

Paikalla kävi välillä lääkäri, joka otti Jerryn päästä verikokeet, koska monitorista näkyi, että Jerryn sykkeet käväisivät välillä tosi alhaalla, mikä meinaisi sitä, että vauva voisi kärsiä hapenpuutteesta. Verikokeista selviisi, että vauva voi hyvin ja se saa tarpeeksi happea, joten jatkoimme siitä mihin jäätiin.

Etukäteen olisi ollut hankala sanoa, että mitä tarkoitetaan sillä, että tulee se ponnistamisen tarve. Se on jotain niin outoa, kun on pakottava tarve lykkää sitä kaveria sieltä pihalle Puoli tuntia me taidettiin hieman harjoitella sitä ponnistamista ennenkuin siirryttiin virallisesti ponnistusvaiheeseen. Aluksi harjoiteltiin kylkiasennossa, josta sitten siirryin siihen perinteiseen puoli-istuvaan asentoon.
Koska Jerryn pää oli tosiaan hieman vinossa, niin se ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 1,5h, kun normaalisti ensisynnyttäjällä se kestää 30 minuutista 45 minuuttiin. Jos Jussi tai ne kätilöt eivät olisi kannustaneet siinä koko ajan, niin olisin kyllä heittänyt hanskat tiskiin jo aika kauan aikaisemmin. Jos ne Jerryn happiarvot olisivat olleet huonot, niin tässä vaiheessa oltaisiin turvauduttu imukuppiin ja välilihan leikkuuseen, jotta kaveri oltaisiin saatu nopeesti maailmaan. Mutta koska kaikki oli hyvin, niin jouduin sitten ähkimään ja puhkimaan hiki otsalla hieman kauemmin kuin muut. Kaiken lisäksi edettiin 2mm eteen ja 1mm taakse vauhdilla, jonka tunsi kyllä. Onneksi en nähnyt kelloa, koska tuntui, että se pään syntyminen kesti ja kesti ja kesti.

Vähän vailla 8 oltiin jo niin lähellä, että kätilö taisi hieman avittaa syntymää painamalla mun mahasta koko painollaan ja niin saatiin pää maailmaan. Siinä vaiheessa oli jo niin kypsä koko tilanteeseen, että rykäisin samalla ponnistus-supistuksella loputkin Jerrystä ulos Voi sitä fiilistä, kun kivut lievittyvät ja vauva laitetaan sun mahan päälle ja se huutaa aluksi kuin palosireeni ja kun se tuntee sun sydämen sykkeen, niin se hiljenee samantien <3. Jussi sai leikkaa napanuoran...

Jälkeisvaiheessa syntyy tai synnytetään istukka. Äidille annetaan hieman lisää oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia, jotta istukka syntyisi, mutta mun ei meinannut puolenkaan tunnin päästä vielä tapahtua mitään. Koko ajan kätilöt hieman painelivat vatsaa ja nykivät napanuorasta, että se saataisiin ulos. No tulihan se sieltä vihdoin, mutta siinä vaiheessa kohtu ei jaksanutkaan enää supistella eli aloin vuotaa verta solkenaan. Siinä vaiheessa sain jotain lääkitystä ja hässäkkö huoneessa alkoi. Vauva siirrettiin sivuun ja mua lähdettiin viemään toimenpidehuoneeseen, sillä olin menettänyt 2 litraa verta ja vuoto piti saada tyrehtymään.

Toimenpidehuoneessa mun ympärillä hääräs 8 eri ihmistä. Vuoto tuli kohdusta, joka ei jaksanut alkuksi supistua kasaan, joten kohta, josta istukka irtosi vuosi verta. Lääkkeet alkoivat tässä vaiheessa onneksi tehoamaan ja vuoto saatiin lopulta tyrehtymään. Lisäksi paikattiin pari repeämää ja kohtu kaavittiin, koska sinne oli jäänyt jotain kalvonpalasia. Verenhukka oli lopulta 2,3 litraa, kun se normaalistu synnytyksessä on jotain 700ml. Tuntui aika hurjalta, kun Jussi jäi sinne synnytyshuoneeseen kaksi Jerryn kanssa ja äiti kärrättiin toimenpiteestä lopulta heräämöön. Pääsin vasta klo 23 huoneeseen, jossa isä ja poika odottivat äitiä, vaikka Jerry oli syntynyt jo klo 20:05. Jäi siis kylvetykset ja muut näkemättä, mutta eipä voi mitään. Heräämössä sain pari pussia verta, koska hemppa laski aika alas verenhukan takia. Olin kuin haamu.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Terve poika syntyi ja sai 10 pistettä. Vietimme aikaa sairaalassa keskiviikosta lauantaihin ja tänä aikana saimme kullanarvoisia vinkkejä imetyksestä ja vauvanhoidosta. Oli todella outoa ajtella, että olisimme tästä lähtien kolmistaan ja tässä tämä vauva nyt oli, edessämme, jota olin kantanut vatsassa 9 kuukautta. Oli sanoinkuvaamaton tunne nähdä kaverin piirteet ensimmäistä kertaa. Voi sillä on tälläiset varpaat ja voi sillä on tuollainen nenä. Ei voi muuta kuin ihmetellä pientä ihmisalkua.

 

Niin ja muiden kirjoituksiin voisin kommentoida, että täälläkin nukutaan vähän huonommin yöllä ja paremmin päivällä. Meillä nukutaan kolmen tunnin pätkissä.

Ei olla ulkoiltu puolta tuntia pidempään, mutta päällä on ollut potkupuvun lisäksi sellainen hupullinen ulkoiluhaalari fleecestä ja pipo. Lisäksi poika on vielä sen äitiyspakkaksessa tulleen makuupussin sisällä. Meillä on välillä jopa kärsitty hieman kuumuudesta ja tuli hetkellisesti hikinäppylöitä leuan alle ja kaulalle, mutta nyt ovat häipyneet. Voi kyllä tosiaan alkaa kohta vähentämään vaatetusta, kun on 10 astetta lämmintä.

Niin ja käytiin tänään lääkärissä, kun pojalla alkoi toinen silmä rähmimään kunnolla. Taitaa olla jotain sidekalvontulehdusta ja saatiin tippoja. On se niin sydäntäsärkevä kattoa, kun toisella on silmä ihan ummessa välillä, kun herää päiväunilta ja ennenkuin sitä on ehtinyt pyyhkimään.

Sari on onnellinen Jerry-pojan äiti

 

Moi!

Onnittelut Ellille!

Sari, oli mukava lukea sun kertomus synnytyksestä. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin =).

Mulla oli tänään jälkitarkastus neuvolalääkärillä. Se oli ihan nopea rutiinitarkastus ja siellä tietenkin valittiin tuleva ehkäisy. Lisäksi sain lääkärintodistuksen, joka pitää toimittaa kelaan. Harmi, että ehkäisyrenkaan käyttöä ei saa aloittaa ennen kuin lopettaa imettämisen. Nyt täytyy päättää käyttääkö minipillereitä, joita annettiin heti kolmen kuukauden satsi mukaan vai käyttääkö vain suosiolla kondomia siihen asti, että lopettaa imetyksen. Itse en oikein tykkää noista pillereistä, on sen verran huonoja kokemuksia niistä ja olen tottunut käyttämään sitä rengasta. Mitä ehkäisyä te muut aiotte käyttää?

Aikaisemmin oli ollut puhetta raskauskiloista. Mulla on jäljellä 4-5 kiloa. Mulle tuli 12 kiloa raskauden aikana lisää ja onneksi on vaan tuo muutama kilo jäljellä. Eiköhän ne kesän aikana lähde ihan normaaliliikunnalla.

Meillä on sellainen suunnitelma, että emme hanki enää kuin korkeintaan yhden lapsen. Voi olla, että pelkästään tämä meidän pikku neitikin riittää meille. Mutta aika näyttää...

Mitenkäs muiden viikko on alkanut?

May ja tyttö 6 vko

 

Hei pitkasta aikaa, jos ehtisi pika pikaa kirjoittaa

Onnea Eine ja Elli!

Mulla on viela kaksi kiloa jaljella raskauskiloja ja omat farkut mahtuu jo paalle (ihana tunne!). Yhteensa kiloja tuli noin 12-13 kiloa. Ihan imettamalla ja kavelylenkeilla nuo ovat lahteneet ja olisi ne kai vahan nopeamminkin kadonneet, jos olisi syonyt vahemman herkkuja ;-)

Ehkaisysta: otin minipillerit, mutta en tahdo muistaa ottaa niita samaan aikaan... no onneksi jossain vaiheessa paasee muihin ehkaisymenetelmiin.

Meilla poika nukkuu yleensa mooseskorissa, jonka laitamme pinnasankyyn yoksi. Pinnasankyyn ei suostu nukahtamaan, koska se on aivan liian avara viela nain pienelle. Joskus kylla nukkuu mun vieressakin (yleensa jaa siihen ekan yoimetyksen jalkeen jos on rauhaton). Poika nukkuu kylla yolla hyvin. Eka patka on nykyaan 5 tuntia ja seuraavakin 3-4 tuntia.

Muuten meillakin menee hyvin, mutta nyt on tullut vaivaksi rintaraivarit. Toivottavasti on nopeasti ohi meneva vaiva, koska ne ovat tosi turhauttavia niin aidille kuin vauvallekin :/ Olen saanut kylla jonkun verran apua imetystukilistan sivuilta, mutta neuvoja otetaan vastaan jos jollain on niita tarjota.

Nyt kay kutsu taas

Terkuin Lady Grey ja poika 2,5 kk

 

Mukava kuulla pitkästä aikaa Lady Creynkin kuulumisia, teillä on varmaan siellä kevät jo ihanan pitkällä.

Meillä yöunet senkun venyvät, nyt kahtena yönä 8h putkeen. Kuulostaa hyvältä, mutta itseä vähän huolestuttaa, kun tyttö on ollut sitten niin nälkäinen herätessään ettei rintaruokinnasta ole tullut ensin mitään. Alkuunsa hän on "hörpännyt" molemmista rinnoista ns. helposti tulevan maidon ja alkanut sitten n. puolen tunnin syönnin jälkeen tempomaan ja lopulta kiukkuamaan rinnalla. Ei ole kärsivällisyys eikä rauhoittelu auttanut vaan olen lopulta antanut hänelle 60-80 ml korviketta ja sitten ollaan jatkettu rinnalla. Kyselin tänään neuvolakäynnillä, että pitäisikö tyttöä herätellä välillä, koska pitkät unet vaikuttavat myös mun maidon herumiseen niin sanoivat, että ei, koska tyttö syö kuitenkin hyvin ja paino nousee normaalisti. Itseä hieman pelottaa, että maidon tulo alkaa heikkenemään ja rinta ei kohta enää kelpaa ensinkään. Toisaalta olisi kyllä kurjaa myös alkaa herättelemään neitiä kesken unien, tulisiko siitäkään sitten mitään, kun väsyneenä ja ärtyneenä pitäisi toisen syödä.. Enpä tiedä, onko jollain kokemusta vastaavasta?

Mun puolesta voidaan pikkuhiljaa siirtyä myös hoitopuolelle, kyllähän meidät sitten sieltä löytää.

 

Tyttömme syntyi

lauantaina 10.4 klo 00.28 kiireellisellä sektiolla. Kymmenen pisteen tyttö 3880g ja 52cm.

Eli käynnistys sai dramaattisen lopun kun kohtuni repeytyi monesta kohtaa ja jouduin kiireellisesti sektioon. Sain perjantaina kaksi cytotecia kuten suunniteltu ja illalla alkoivat supparit. Tulivat melko säännöllisesti kolmen minuutin välein heti. Kovenivat tosi nopeaan ja kohdunkaula oli hävinnyt tunnissa ja kahdessa olin jo 5 senttiin auki. Siihen asti otin ilokaasua ja luulin että kestän kivun. Vauvan sydänäänissä oli kuitenkin todettu häikkää ja siitä lähdettiin leikattavaksi. Kun sinne kärrättiin tunsin ihan kammottavaa ponnistamisen tarvetta, tuli aaltoina ja tosi tiheästi. Luulin että kuolen siihen kipuun. Ajattelin mielessäni että luojan kiitos PÄÄSEN sektioon sillä tajusin että en olisi varmaan handlannut noita kipuja, taaskaan. Spinaaliepiduraali vaikutti nopeasti vaikka sen laitto oli helvettiä: piti maata suppareissa paikoilla sun muuta. Sitten alkoikin maraton leikkaus. Vauva saatiin nopeasti ulos mutta koska oli kiire niin ei ehditty tehdä asianmukaisia antiseptisiä puhdistustoimenpiteitä vatsalle joten olen kantanut antibiootteja varalta mukanani (suonensisäisesti) muutaman päivän. Vauvalla oli 3 kertaa napanuora kaulan ympäri joten olisi mennyt leikattavaksi joka tapauksessa synnytys ponnistuvaiheessa. Kun sektiota tehtiin huomattiin että mulla on kohdu revennut takaa, ilmeisesti suppareista. Lisäksi sektiossa kohtu repesi edessä ja menetin paljon verta. Lopulta mut nukutettiin ja operoitiin loppuun. Tilanne oli aika kriittinen hetken mutta pääasia että vauva ja mä ollaan nyt ok.

Kipuja toki on vielä mutta sairaalasta tulin eilen kotiin. Jos vauvoja aion vielä puskea niin alatietä ei voi enää harkita kun kohtu ei kestä supistuksia. No, en ole harkinnut enää lapsia.

Vauvan painoarvio siis heitti alakanttiin 500g ja yliaikaisen vauvan tapaan iho hilseilee paljon. Imetys on ongelmallista kun vauva ei syö rintaa jostain syystä. En tiedä onko syy että näin vauvan ekaa kertaa vasta noin 9h jälkeen syntymästä, joka tapauksessa ottaa aivoon tämä.

Imetysneuvoja neuvoi käyttämään rintakumia aluksi mutta ei senkään kanssa onnistu. Rinnat pakahtuu nyt ja olen pumpannut niitä. Neiti on niin lyhyt pinnainen että ellei rinta suorastaan vuoda maitoa ilman imua niin ei jaksa ootella tissillä maidon tuloa.

Baby bluesia on ilmassa ja olen itkenyt paljon. Menetettyä raskausaikaa, jopa sairaalan kätilöitä on tullut ikävä jo.. Kaikki on niin herkkää ja rikkoutuvaista mun mielestä. Ainahan tämä on tällaista ollut ekoina viikkoina mutta silti on vaikea kestää mielialan vaihtelua.

Onnea vauvansa saaneille! En ole kärryillä yhtään tapahtumista.

 

Paljon onnea Monia tytosta, mutta hui kun oli dramaattinen synnytys! Ei ihme jos meinaa baby blues vaivata. Ehditko yhtaan keskustelemaan katilon kanssa sairaalassa synnytyksesta ja kaymaan sita lapi? Olisi varmaan hyva jos saisit jotain keskustelu apua. Tosi hyva kuitenkin, etta kaikki on hyvin teilla molemmilla! Harmi ettei vauva osaa oikein syoda viela rintaa, mutta ala viela huolestu siita. Meilla poika oli ekan kuukauden pulloruokinnassa (pumppasin maitoa), kun ei pystynyt kirean kielijanteen takia imemaan ollenkaan. Laitoin kylla poikaa rinnalle ennen kuin annoin pulloa ja hyvin han oppi imetyksenkin, kun se janne katkaistiin. Ehka voit saada apua teidan pulmaan neuvolasta tai tukiryhmasta.

Cheycel kuulostaa ihan meidan rintaraivareilta nuo teidan kiukutukset! Suosittelen imetystukilistan sivuja! Itse olen loytanyt sielta tosi paljon hyodyllista tietoa! Imetystukilista.net - Vauva ei huoli rintaa - rintaraivarit


Mukavaa viikonloppua maalismammoille!

 

Kyllä se imetys taitaa sujua jo! Kiitos Imetystukilistan c-otteen ja hampurilaisotteen vinkkien.

Taidan jättää palstailun nyt kun en millään ehdi edes nettiin. Kiitos tuestanne ja onnea jatkoon!

 

Onnea Monnialle ja perheelle! Hurjalta kuulosti synnytystarinasi. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Ja hienoa että itse tiedostat oman bluesisi, toivottavasti saat ja haet siihen apua ja tukea. Mutta tuo asian tiedostaminen on mielestäni jo puolivoittoa. Tsemppiä sinulle ja hyvää jatkoa, jos et ehdi enää tänne!

Me palattiin juuri kotiin mökiltä. Oltiin siellä melkein koko viikko. Onneksi siellä on sähkö ja vesi. Muuten olisi vauvan kanssa hankalaa. Meillä on mennyt kokonaisuudessaan mukavasti. Välillä on meilläkin rintaraivariongelmaa. Raivarit tulevat yleensä ilta-aikaan, kun tyttö vaan haluaisi olla tissillä, mutta nälkä ei enää ole. Vatsa on jo täynnä, imemisentarve kova ja maitoa vaan tulee ja tulee. No tuleehan siinä kiukku. Voi kun saisi suljettua jonkun hanan tisseistä jotta pieni saisi muuten vaan oleskella tissillä. Tuttia kun ei huoli millään. Jatkamme harjoituksia. Ei raivareita kuitenkaan ihan älyttömän usein ole.

Ensi viikolla taas neuvola. Jännityksellä jo odotan paljonko on taas tullut painoa. Myös mulla on ensi viikolla lopputarkastus. Mies odottaa jo kovasti, että saisin lääkäriltä "seksiluvan". Ja itselläkin kyllä kieltämättä pitkästä aikaa on havaittavissa seksihalujen palautumista. Ajattelin ottaa minipillerit.


Hamale

 

Onnea meille kaikille!! Ajatelkaa miten hienosti meillä meni,kun kaikki sai terveet vauvat!

Mä en ehdi kirjotella enää ollenkaan kun meillä on melkonen sylivauva..eli nukkuu vaan mun sylis ja en saa mitään tehtyä.

Kaikki on hyvin nyt kun saatiin lääke vatsavaivoihin,kun vauvalla on todennäköisesti koliikki. Oireet oli samat kun mulla oli vauvana ja mulla oli tosi paha koliikki. Aika ei ole riittänyt mihinkään,mutta nyt on paljon parempi mieli kun vauva ei huuda enää hirveestä kivusta. Oli niin sydäntäsärkevää kun toinen oli ihan tuskissaan ja mitään ei voinut tehdä.

Mä en pysty edes puhumaan enää synnytyksestä. Mulla jäi siitä niin pahat traumat ainakin toistaiseksi. Kaikkihan meni tosi hyvin loppujen lopuksi,mutta tällähetkellä haluan vaan unohtaa sen!

Vauva on aivan ihana ja mä en voi ku ihailla sitä kokoajan!

Mäkin joudun varmaan jättämään tän ketjun.

Ajattelin vielä toivottaa hyvää jatkoa kaikille ja tästä ketjusta oli kyllä tosi paljon iloa koko odotuksen ajan..eli kiitos kaikille!

T. Pimu84 + poika 1kk

 

Jaahas, jokos siirryttäis hoitopuolelle? Josko saataisiin uusia kirjoittelijoitakin mukaan.

Monnia & Pimulle hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää!!

 

Hei kaikille maaliskuun mammoille!

Täällähän on ollut hiljaista. Pitävätkö vauvat kaikkia kiireisinä ? =)

Mun puolesta voitais siirtyä tuonne hoitopuolelle, niin uudetkin kirjoittelijat löytäisivät helpommin mukaan. Pitäisikö avata maaliskuulle oma ryhmä vai olisiko kevät 2010 parempi?

Täällä menee ihan mukavasti. Tyttö nukkuu ihan hyvin ja syö hyvin. Olemme myös alkaneet leikkimään lattialla viltin päällä ja siitä tyttö tuntuu tykkäävän, jokeltelee kovasti. Ristiäiset pidimme viime viikonloppuna, oli oikein mukavat juhlat läheisien kanssa.

Niin ja hyvää jatkoa niille, jotka ovat päättäneet lopettaa kirjoittelun.

May ja tyttö 8 vko

 

Hei kaikille maaliskuun mammoille!

Täällähän on ollut hiljaista. Pitävätkö vauvat kaikkia kiireisinä ? =)

Mun puolesta voitais siirtyä tuonne hoitopuolelle, niin uudetkin kirjoittelijat löytäisivät helpommin mukaan. Pitäisikö avata maaliskuulle oma ryhmä vai olisiko kevät 2010 parempi?

Täällä menee ihan mukavasti. Tyttö nukkuu ihan hyvin ja syö hyvin. Olemme myös alkaneet leikkimään lattialla viltin päällä ja siitä tyttö tuntuu tykkäävän, jokeltelee kovasti. Ristiäiset pidimme viime viikonloppuna, oli oikein mukavat juhlat läheisien kanssa.

Niin ja hyvää jatkoa niille, jotka ovat päättäneet lopettaa kirjoittelun.

May ja tyttö 8 vko

Hei,
Kevät 2010 voisi olla kiva, uusienkin juttelijoiden olisi helppo tulla mukaan
T. Sirpa, LA tänään!

 

Hei, seurailen vielä ketjua, en vaan ole saanut kirjoiteltua. Tulen hoitopuolelle mukaan.

Meillä menee kivasti. Vauva on rauhallinen. Vatsanväänteitä on, muttei kovia kipuja. Raivareilta on vältytty lähes kokonaan. Kasvojen ja hartioiden hormoninäpyt ovat suurin pulma, ja sekin on talttumassa rasvauksella. Olen käynyt hierojalla muutaman kerran, kun kantoliinailu ottaa selkään ja hartioihin.

Vilivinkka + tyyppi 7 viikkoa ja 4 päivää

 

Aurinkoista huomenta kaikille!


Avasin nyt meidän ketjun tuonne hoitopuolelle, kun musta alkoi tuntua, että kaikki vaan odottelee sinne siirtymistä, eikä enää halua kirjoitella tänne.

Avasin sen samalla nimellä, eli edelleen ollaan maaliskuisia, kun siellä näytti olevan muillekin kuukausille omia ketjuja. Mutta Sirpa, tervetuloa silti mukaan. Ja muutkin uudet. Eihän alkuperäisten ketjulaistenkaan vauvat ole kaikki syntyneet maaliskuussa. Mulla ei ole ainakaan mitään väliä, missä kuussa vauvat ovat syntyneet, kunhan saa jonkun kanssa vaihdella kuulumisia.

Eli tavataan hoitopuolella!


Hamale + tyttö 7vko

 

Kiitos Hamale! Siellä tavataan.

Kaikkea hyvää niille, jotka eivät enää ennätä kirjoitella.