Maalismammat 2009 no.2

  • Viestiketjun aloittaja Raisa-----------
  • Ensimmäinen viesti
MillaLilla
Onnea Lusiina! Teillekkin tuli kunnon kokoinen "pikkumies"!!
Ja myös Anulle onnea kotiutumisesta, taisi olla pitkä sairaalareissu.
Ensikertalaiselle ja Elmerille voimia loppi uodotukseen, ei ole enää pitkästi matkaa..

Synnytyksestä
Napakampia supisteluja oli tullut jo muutamana yönä kunnes tiistai aamuna 10.3. ne eivät enää loppuneetkaan. Aamulla oli vielä neuvola käynti ja kaikki oli kunnossa. Kotona supistukset jatkuivat koko päivän ja melkein koko ajan 10min välein. Vähän lepäilin ja järjestelin paikkoja (tiesin, että lähtö tulee vuorokauden sisään) illalla vielä imuroin ja kävin saunassa. Supistukset muuttuivat illan edetessä jo aika tuntuviksi ja esikoisen mentyä nukkumaan katsoin vielä sairaalakassin ja otin jumppapallon esiin ja keinuttelin siinä, mikä veikin suurimman terän supistuskivuilta. Supistusten väli alkoi tihentyä ja hätyytin miehen alakertaan. Pyysin, että lähtisi hakemaan tyttäremme kummitätiä meille. Saman tien kun he tulivat takaisin lähdettiin sairaalaan. Sairaalan lähtiessä supistuksia tuli 1-2min välein.

Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi, että olet sentin auki. Vaivaisen sentin (!!!!) ja kuinka kipeä olinkaan!! Ajattelin, että kuinkahan kauan tässä pitää kärvistellä, että alkaa tapahtua. No tehtiin tyhjennys ja kätilö halusi tehdä tutkimuksen uudelleen kun oli vessasta kuullut "pientä" ähinää.. No nyt paikat olikin jo neljä senttiä auki! Eikun suoraan saliin jumppapallolle ja lämpöpussi selkään. Noin vartin päästä eli noin klo. 02.00 paikalle tuli anestesia lääkäri ja laittoi epiduraalin. Tämä vei supistuskivut vatsasta, mutta ne siirtyivätkin sitten ikäväkseni alapäähän. Siis ilokaasua avuksi. Tosin en saanut siitä niin paljon hyötyä kuin esikoista tehdessä.

Isäntä oli aika väsynyt ja torkkui sohvalla kun minä yritin pitää keskustelua yllä.. Koko ajan supisteli ja vauvan pää painoi ihan älyttömästi alapäätä. Kätilö kävi aina välillä katsomassa ja mukavasti sentti sentiltä olinkin enemmän auki, kunnes kuudelta aamulla sain aloittaa ponnistamisen. Kätilö komensi kyljelleen ja minä tein työtä käskettyä vaikka ihmettelinkin asentoa. Olin siis puoli-istuvassa asennossa kyljellään. No, enpä käynyt tässä kohtaa kyseenalaistamaan kätilön komentoa :)
Oli siinä isukillakin hommaa kun piti pitää minun toista jalkaa ilmassa ja toisesta kädestä piti myös tiukasti kiinni, että sain jostain ponnistuksiin "vastavoimaa". Loppumetreillä taisin toisella kädellä jo roikkua hänen paidassaankin..
Ponnistusvaihe kesti sen 11min ja olisin varmaan ponnistanut vielä joutuumminkin, mutta kätilö joutui välillä toppuuttelemaan, ilmeisesti ettei paikat repeäisi. Kyllä tunsin, että isompi vauva tulee kuin mitä ensimmäinen oli.. Sattui se sen verran ja muistan, että vannoin ponnistusten välissä olla laittamatta itseäni siihen tilanteeseen enää koskaan.. ! (hassuja asioita sitä jääkin mieleen..)
Pään synnyttyä piti jälleen odottaa, että saivat imettyä hengitystiet puhtaaksi ja loput vauvasta nyt tuli sitten vähän vähemmällä vaivalla ja kivulla. Kun poika oli maailmassa klo. 06.11 ei kipuja enää ollut ollenkaan! On se vain kumma. Tikkejä en saanut kuin kolme. Istumaankin olen pystynyt koko ajan ilman kipuja.

Tämmöinen tarina nyt äkkiseltään.

Ristiäispäiväksi ollaan päätetty ja pappi varattu 9.5. Nimeä ei olla vielä päätetty saati mietitty.. Pitänee varmaan ensi viikonloppuna istuutua alas ja lyödä "viisaat" päät yhteen.

Aloitin pojalle rela-tipat toissapäivänä, vaikkei varsinaisesti vatsakivuista kärsikkään. Välillä meinaa vääntää mutta sehän on normaalia kun maito kulkee masussa. Yöt nukkuu ihan kiitettävästi ja tietysti syö aika-ajoin varsinkin aamuyö ja aamu on varsinaista tankkaus aikaa. Illalla olen antanut pullosta lisämaitoa, että nukkuisi pikkuisen pidemmän pätkän, ja minä saisin näin hetken levättyä. on toiminut ainakin vielä ihan hyvin. Viime yönäkin nukkui 21-01.30 ennen kuin söi eka kerran.

Esikoinen on nyt kaksi pv hoidossa ja minun on nyt tehtävä vimpat koulujutut pois kun huomenna on lopputyön palautuspv. Joten sen jälkeen (toivottavasti) saan keskittyä vauva- ja lapsiperheen arkeen aivan täysillä!

Ainiiiiiin, meillä on tänään neuvolassa se painokonrtolli, pitääpä laittaa illalla viestiä onko paino jo kunnolla nousussa..

Nyt kahvia ja hommiin!!!

-MillaLilla ja Pikku-Mies 1vk 6vrk
 
AnuMK
Noniin, poika tuhisee tuossa kehdossa jo vähän sen kuuloisena että saattaa kohta herätä mutta täälläpä on yliaktiivinen ja onnellinen isi joka kerkeää kopata hänet kainaloon ennenkuin kerkeen kissaa sanoa :) Täällä arki on muuttunut hetkessä, tiesin niin käyvän mutta että se voi muuttua näin ihanaksi, KOP KOP koputan puuta eli päätäni, kaikkeahan voi sattua mutta ainakin nyt nautin tästä hetkestä! Mies on ikionnellinen isä, miten hellyttävää on nähdä kuinka hänellä on nyt juuri se mitä on vuosia halunnut. Hoitaa vauvaa kokoajan, yölläkin herännyt nostamaan minulle tissille tarvittaessa eikä ole tarvinnu pyytää. Osti minulle rintapumpun jo ennenkui sairaalasta pääsin että saa minut kotoa tuulettumaan (ja saa olla kahen pojan kanssa hehe). Ja miten totta se olikaan, että miehistä tulee isiä sitten kun näkevät pojan. Voi sitä tunnetta kun näin miehen itkevän vieressäni kun poika eka kerran itki..

Koirat ottivat pojan vastaan upeasti. Vähän pienempi reagoi vauvan itkuun mutta lähinnä huolissaan, tulivat eilenkin hakemaan minua vessasta kun vauva äänteli kehdossa ja saattelivat minut kehdon luo. Toki on vaatinut minulta paljon eli kun mies on pojan kans niin koirat saavat minun jakamattoman huomioni. Lenkille en ole vielä uskaltanut niin mies on hoitanut senkin puolen. Kaupassa kävin eilen ja se tuntui heti, taisi nousta lämpöäkin mutta teki hyvää käydä ihmisten ilmoilla, ajaa autolla ja ennenkaikkea pukea lähtiessä päälleen NORMAALI talvitakki. Tänäänkin kuljen jo omissa vaatteissani täällä ja olo on hoikka :) farkkuja en ole uskaltanu kokeilla, eivät varmaan vielä mene mut jo tämä vaihe tekee iloiseksi. Sairaalaan jäi noin 6 kg ja kotona on lähteny pari lisää. Imetän ja maitoa on yliasti, tänään ostan pakastuspusseja kun menen ostamaan vauvalle paitoja, joista saa hihansuut käännettyä, meinaa raapia poskia. On kova poika "kroolaamaan" kun on nälkä, hupainen näky mut posket kärsii.

Sitten sitä synnytystarinaa..kerron nyt sitten aikalailla kaiken mitä tapahtui mutta kellonajat ovat hakusessa ja jotkut voivat tulla väärässä järjestyksessä mutta sanon vielä, että kaikki tämä on jo tietyllä tavalla "unohdettu" ja osalle tapahtumista voi jo nauraa ja eiköhän pojalle sisar jossain vaiheessa koiteta hankkia :)

10.3 klo 10 menin sokerikontrolliin äitiyspolille eli lääkäri tutki minut ja totesi että kanava hävinnyt ja auki 2cm. mainitsin että oon raapinut itteäni jo varmaan pari viikkoa varsinkin öisin ihan ympäri kroppaa. Heti maksakokeisiin ja seuraavana päivänä tiedetään tulos. Sanoi että ihan normaalia eloa voin elää vaikka ed yönä oliki supistuksia ollut. Samana iltana menin siis koirien kans lenkille mutta tutkimus oli aiheuttanut jo ihan kipakoita supistuksia tuon tuosta. Lääkäri sanoikin, että se on tavallaan synnytyksen käynnistys kun hän kohtua tutki.

11.3 klo 13 odoteltiin uutta pakastinta tulevaksi kahden maissa kun soitin tuloksia. Kaikki maksa-arvot koholla ja komennus salille menoon tuli heti. Pyysin lupaa odottaa kahteen että pakastin tulee ja sen lupasivat muttei kuuluma yhtään kauempaa. Meiltä sairaalaan noin 4 km ni aateltiin että nyt on TOSI kiire. Pitelin mahaa pikkusupistuksissa pihalla kun kodinkonekaupan kaveri ja mies kantoi pakastimen sisään ja eiku matkaan. sairaalalla heti käyrään, kaikki vauvalla kunnossa ja sain komennuksen jäädä osastolle kun aamulla aloitettaisiin käynnistely. Isäntä saatteli huoneeseen ja lähti kotiin. Otettiin vielä iltäkäyrä ja kaikki ok mutta supistuksia tuli mutta ei mitään hirmu vahvoja ja säännöllisiä. Olo oli surkea samontein kun mies lähti mutta vieressä makasi nainen joka odotti kaksosia ja oli ollut jo 7 vkoa sairaalassa eikä tietoa millon kotiin..enpä viitsinyt siis ääneen mainita koti-ikävästä kun hänellä vielä 2v lapsi kotona..

12.3. aamulla tultiin sanomaan, että synnytyssalit pursuu äitejä oikei jonoiksi asti ja jos ei synnytys ala itsestään niin en tod näk ennen seuraavaa aamua saliin pääse. Päivä meni pikkusupistuksisssa ja käyriä mitaten. Meinas jo tympästä ja alko mietityttää et kuinkahan kauan täällä ootellaan.kotiin en päässy maksa-arvojen takia eli vauvaa piti käyrällä tarkkailla jatkuvasti. En luvannut miestä katsomaan minua vaikka olisi tullut kun oli vähän surkea olo..

13.3. aamulla hoitaja sanoo että salit edelleen täynnä, ei ehkä tänäänkään muttei ainakaan aamusta. Iski epätoivo ja soitin miehelle, että eipä sitä päästä saliin..meni pari minuuttia siitä puhelusta niin hoitaja tuli takas että just yks äiti synnytti ja sain sulle sen salin. Vartin päästä lähetään. Äkkiä soitto isännälle joka tuli suoraan salille eväiden kerä. Siinä vaiheessa nauratti miten oltii suunniteltu tarkkaan mitkä eväät otetaan yms ni isäntä oli ottanu juustoja, makkaraa, ruisleipää ym hehe, niinku kunnon eväsretkelle lähössä. kello oli noin 11 aamupäivällä.

Mentiin saliin, tutkimusta ja kalvot auki. Ei supistuksia, siitä tunnin päästä tippaan ja alotettiin käynnistelyt kunnolla. Supistuksia alko tulla mutta otin jumppapallon avulla ne vastaan. Aika meni tosi nopeeta mutta kohta alko supistukset olla niin kovia ettei pallottelu ja kaurapussi enää auttanut, isäntä koitti hieroa selkää joka helpotti muttei tarpeeksi. Ilokaasua en halunnut kun pelkäsin pahaa oloa. Hoitaja tarjotteli tramalia reiteen joka monilla auttaa mutta melkei kuuteen asti kielsin etten "tarvitse" sitä. Aika hyvin sen vajaan 6 h kestinkin pelkällä pallottelulla ja hengittelyllä mutta sitä mukaan kuin tippaa lisättiin niin kyllä alkoivat tuntua. Laitettiin tramal joka kesti pari tuntia että alkoi auttaa ja alkoi jo tuntua että voimat hiipuu ennenkuin tosiaan tunsin että terävin kipu supistuksista oli kaikonnut. Monitorilta seurasin kokoajan miten supistukset koveni ja koveni. Viimein vajaata 8 illalla hoitaja ja mieheni sai ylipuhuttua mulle epiduraalin, koska paikat ei olleet auenneet yli 3 cm ja kanavaa oli muka yhtäkkiä vähän jäljellä. En tajua mihin se hävisi pari päivää aiemmin kun oli muka sillo hävinny..tiesin etten kestä enää paljoa kovempia supistuksia tai että väsähdän täysin ja lupauduin epiduraaliin. Sitten tuli paha olo ja oksentelu ja epiduraali meni vasempaan jalkaan. Vei kyllä supistuskivutkin mutta kun jalka meni alta niin pissit tehtiin sängyssä eikä siitä enää jaloille noustu. Yö meni välillä nukahdellen, mies onneksi sai nukuttua, tosin hänelle ei ollut sänkyä niin nukkui kauhessa flunssassaan kovalla lattialla, reppana. Viereisessä salissa äidit vaihtuivat ja vauvan itkut vaihtuivat, olo oli aika surkea kun tiesin että tästä tuli pitkä reissu. En vaan yksinkertasesti avautunut ja itketti oikei ku hoitajat vaihtuivat ja toinen toisensa jälkeen totesi että ei oo muuttunu, 3cm auki.

14.3 aamusta en hirveitä muista eikä ole isännän muistiinpanoissa muuta ku että 8.30 otettu vauvalta mikroverinäyte päästä. Reppana nukkui vaan epiduraalin ja tramalin takia mutta käyrä oli hyvä. verinäyte oli ok mutta minulla nousi lämpö ja crp. Lääkäri paikalle joka totesi että aletaan miettiä leikkausta kun minulla ei enää voimia ollut eikä homma edistynyt. tippa hakkasi toistasataa ja kohtu sai kyytiä. Lääkäri tutki puol 11 aikaan minut ja totesi että olen 7 cm auki, kohdunkaulanpuudutus välittömästi ja alettiin valmistella normaalia synnytystä. Olo kohentui vaikka olin totaalisen väsynyt mutta iloinen, että ei ehkä leikatakkaan. 20 minuuttia myöhemmin lääkäri tutkii taas, olin 6 cm auki eli takapakkia. Siinä vaiheessa lääkäri puhalsi pelin poikki ja hälytettiin leikkausporukka paikalle. Jos tiesin mitä tuleman pitää niin olisin halunnut vielä odottaa josko olisin auennut..

Olin lukenut ja varautunut leikkaukseen mutten silti tajunnut mitä tarkoittaa kun olet puutunut rinnasta alaspäin. Se oli kauheaa. Minut nostettiin reporankana leikkauspöydälle kun vasen jalka ei pitänyt ja tunsin kohta miten raajat menivät raskaiksi. Siinä vaiheessa kaikki vielä hyvin. Lääkäreitä, hoitajia, kätilöitä pyöri ympärillä ja jostain kuulin kun mies kysyi kätilöltä, että mitä jos hän pyörtyy, ei kuitenkaan naurattanut tuossa vaiheessa. Muistan kuulleeni jotain verhon takaa kun yhtäkkiä pahaolo iski ja aloin kakoa enkä saanut happea. Kakoin ja kakoin ja minulle sanottiin vaan että keskity hengittämään. Sitten iski se horkka. Kädet löi loukkua eikä minulta saatu verenpainetta mitattua sen takia. Hampaat löivät loukkua niin ettei mieskään saanut selvää kun pyysin apua ja sanoin etten saa henkeä. Muistan miten kuulin kun poika rääkäisi ja ajattelin, että näin lähelle minä pääsin, olin varma että kuolen. kakominen vaan paheni kunnes kätilö toi pojan pääni lähelle ja sanoi "auttaako tämä rauhoittumaan". Näin pojan ja keskityin täysin hengittämään. Mies on kertonut jälkeenpäin, että vauva oli laskeutunut jo niiiiiin alas että kaksissa miehin vetivät poikaa ja vetäessä pallea löi keuhkot minulta aina kasaan ja siitä kakominen johtui. Joka tapauksessa iso hätä ja kiire leikkauksessa jo oli ja minulle piti välillä laittaa nitroaki kielen alle että kohtu antoi periksi ja vauva saatiin ulos.

Mies mittasi ja hoiti kätilön kanssa vauvaa ja onneksi näin sen siitä pöydältä niin en kokoonkursimista huomannut laisinkaan. Pojan mitat antoivat osviittaa siitä, että tosiaan olisi ollut tänään laskettuna päivänä 4,5 kiloinen. Ilta meni heräämössä, jossa viimein horkka laantui ja loppuilta huoneessa sängyn vankina koska vasen jalka ei toiminut. Poika käytettiin kerran tissillä ja isäntä lähti kotiin. Seuraavana aamuna pääsin kipulääkkeiden avulla ylös ja aloin heti hoitaa poikaa 24h vuorokaudessa. kaikki meni suht hyvin kolmanteen päivään asti mutta vauvan kiukkuisuus ja punainen näppynaama ihmetytti. Hoitajat totesivat että herkkäihoinen ja kovaluontoinen kaveri joka ei siedä alasti olemista yhtään. Ajattelin että no, minulla on tällainen lapsi mutta kukaan ei arvannut siinä vaiheessa että hän oli kipeä. Kolmantena päivänä synnytyksestä hänellä todettiin infektio kasvoissa joihin heti antibioottia ja siis kanyyli päiväkausiksi päähän. Lisäksi bilirupiini arvot nous, poika hiipui silmissä ei syönyt vaan nukkui vain ja lapsi vuorokaudeksi valohoitoon. Olin todella kipeä itse, sängstä nousu vei minuutteja joten pojan rauhoittelu valosänkyyn oli kauheaa..piti vaan istua sängyn vieressä ja pitää tuttia ja rauhoitella ja kaikki koski mahaan. Siitä seuraavana päivänä todettiin että valohoito oli auttanut keltaisuuteen mutta sitten minun olo romahti täysin. En ollut nukkunut päiväkausiin kuin muutamia kymmeniä minutteja kerralla ja se alkoi vaikuttaa todenteolla. Harhailin sairaalan käytävillä vauva sylissä enkä antanut hoitajille periksi että ottaisivat vauvan hoitoon. Sitten keskiviikkona 18.3 olin täysin punainen vatsasta varsinkin ja todettiin kohtutulehdus. Välittömmästi antibiootille ja hoitajat siirsivät minut omaan huoneeseen. Samaan aikaan rinnat pakkaantuivat ja meinasivat tulehtua, samoin ei vatsa ollu toiminut silloin jo kohta viikkoon niin en pystynyt kunnolla enää istumaan. Mikään lääke ei auttanu eivätkä leikkauksen takia uskaltaneet antaa peräruisketta. Ummetus vei loputkin voimat ja kun kurjaan oloon lisätään ylikuuma huone, jota hoitajatkin sanoivat että liian kuuma äideille mutta remontin takia ei ilma kiertänyt, unettomuus ja kipeä lapsi ja kanyylit itselläki molemmissa käsissä joka teki vauvan hoidosta todella hankalan niin huh huh..lisäksi koko osastolla oli vain yksi suihku ja kaksi vessaa joten se vessaan pääsy ei ollut taattua silloin kun sinne tuntui etä tarve oli. Kun maha alkoi viimein toimimaan niin oloki helpottu hieman. Pikkuhiljaa päivä päivältä olo koheni ja omassa pikku yksiössäni oli vessa ja oma suihku ja tulehdusarvotkin alkoi laskea. Joka päivä tuli kipuhorkkia jotka veivät peiton alle ja ihan kuin joku yläkerrasta olisi rauhoitellut poikaa että aina kun horkka iski niin poika oli rauhassa koska en olisi häntä pystynyt hoitamaan. Omaa tyhmyyttäni en pyytänyt hoitajilta apua oikeastaan missään vaiheessa, vain pari kertaa hälyytin heidät kun en päässyt istualleen ja vauva itki.

Kotiin päästiin siis sunnuntaina, la oisin saanut lähteä mutten uskaltanut koska samana aamuna oli ollut vielä kuumetta ja horkkia edellisenä päivänä. Pitempi sairaalassaolo antoi minulle mahdollisuuden opetella vanhempien kätilöiden ja hoitajien kanssa imetystä ja yleensä lapsenhoito tuli siellä tutuksi. Muutenkin olo niin varma kun su kotiin lähdin että tiesin että tästä selvitään. Eilen tosiaan oli vielä kuumetta ja isäntä oli treeneissä, mutta sairaalassa ku selvisin vauvan kanssa niin sen jälkeen ei pienet vaikeudet täällä kotona hetkauta. Vauvan kanyyli päässä, minulla kanyylit molemmissa käsissä, tuskallisen kipeä maha tulehduksen takia, ummetus, kuume ja kuumehorkat, vasen lonkka joka 24/7 tuskassa epiduraalin takia, pakkautuneet rinnat, kaikki nämä yhdessä ensikertalaiselle mutta niinpä selvittiin!

Olen nyt istunut tunnin tätä kirjoittamassa. Mies hoitaa vauvaa, välillä kävi rinnalla, en malta kuin katsella tuota parivaljakkoa. Vauvamme on todella kiltti. Kun Keltaisuus parani niin ihokin rauhottui ja alastiolo on nykyään nautinto hänelle. Isin vaihtaessa vaipat pissi lentää yleensä aina :) se on heidän oma juttu.

Öisin poika nukkuu 3-4h putkeen, syö tunnin ja nukkuu taas. Isi on parempi nukuttaja kuin äiti, kun otan kättä niskan takaa pois niin maito maistuisi taas heh heh. Vielä siis hakee tätä rutiinia.

Tässä välin lähden kauppaan ostamaan mm. maidonlämmitintä. Annan nyt rintojen huilata hiukan kun aamulla imi molemmat ja mies syöttää eilen pumpatuista. Meillä lämmin vesi tulee niin hitaasti että vettä menee tosi paljon hukkaan jos vesijuoksun alla maidon lämmittää, mikroa ei ole edes testattu lämmitykseen.

Elämä on tällä hetkellä upeaa, ihanaa, uutta..
 
AnuMK
Semmosen asian sairaalassa huomasin mikä ero on vanhojen ja nuorien juuri valmistuneiden hoitajien välissä. Vanhat puhuvat ja tekvät kokemuksesta eivätkä turhaan arkaile neuvoa äitejä mm imettämään. Nuoret neuvovat mitä ovat lukeneet eivätkä esim uskaltaneet ottaa nännistä kiinni ja oikeasti neuvoa kädestä pitäen. Olen ikuisesti kiitollinen esim yhdelle Tuulalle joka tarrasi kerrankin tisseihin kiinni ja LAITTOI pojan imemään, taisin siinä jo itkua tihrustaa ettäku ei tästä tule mitään. Kun minulla rinnat pakkautuu niin nännit häviää täysin. En oo rintakumeja kokeillut, on niitä valmiiks ostettuna. Pumpulla tai käsin lypsän aluksi niin sitte pienen taistelun jälkeen poika saa otteen. Tosiaan kaveri on älytön kroolaamaan käsillään että hikeä välillä pukkaa kun taistelen hänet nänniin kiinni. Välillä se on sitte pelkkää kielellä pyörittelyä tai nokkimista ja sitten menee hermot. Itse olen onneks pysyny rauhallisena ja maito ei oo jääny saamatta. Välillä imetellään puoli tuntia, välillä kakski tuntia :)

Ilmavaivoista..soitin tänään neuvolaan ja sovittiin kotikäynti torstaille. Kysyin samalla pitääkö minun antaa pojalle jotain tippoja kun muutaman kerran päivässä vähän aikaa kipristää mahaa mutta kohta tämä pieraisee ja päräyttää löröt ni se on siinä. Ei röyhtäise kuin aniharvoin eikä puklaa. Eli ilmavaivat tosi vähäisiä. Tuumi ettei tarvi jos ei ala tulemaan useammin. Nytki kaveri vetäs vajaan sata milliä maitoa plus imetin häntä vartin verran ennen sitä ja onnellisena nukkuu kehdossa.

Jos näin hyvänä ja helppona kaikki jatkuu niin VAUDE!! Niin joo, napanuora, jonka puhdistus oli minulle aivan kauheaa, mies onneks sen teki loppupelistä aina, se tippui viime yönä, huh mikä helpotus! Nyt voi itsekin varmaan alkaa puhdistaa..

Nyt minua kutsutaan kehdosta
 
hippu81 *
Ihana kuulla Anu, että kaikki on jo hyvin ja sulla on noin positiivinen mieli. Siis kaiken kokemasi jälkeen. Kuulosti kyllä melko hurjalta kaikki. Oot ollu kyllä sitkeä sissi kun oot kaikesta selvinnyt noin hyvin! Onhan se oma lapsi tietenkin sellainen palkinto, että unohtuu kaikki kivut.

Onnittelut lusiinallekin pojasta!

Te ootte jo saanu lyötyä noita kastepäiviä lukkoon. Pitäis munkin hoitaa asia ja soittaa kirkkoherranvirastoon. Isyyden tunnustamiseen saatiin jo aika, mutta kastepäivä on vielä varaamatta. Poika nukahti, joten josko siirtyisin soittamaan.
 
Lorete
Nyt on pakko hehkuttaa! Tultiin just neuvolasta ja vauvan paino on noussut hienosti. Meidän vauva kärsi keltaisuudessta ja paino laski synnärillä 10 prosenttia. Nyt tytöllä on jo painoa 4060!!! Syntymäpainohan oli 3,5, joten upeasti on tihennetyt syötöt auttaneet. Nyt saadaan siirtyä vauvantahtiseen imetykseen ja mikäs sen hienompaa.

Kevättunnelmissa Lorete
 
MillaLilla
Meillä myös onneksi oli paino lähtenyt kunnolla nousuun. Neljässä päivässä paino noussut 3790g:sta 4040g:n eli jo pikkuisen yli syntymäpainon. Taas yksi "huoli" vähempänä :)
 
Abbie79
Pikasesti vielä kerkeen kirjottaa ennenku tyttö herää kokonaan. Neuvolakäynti takana ja paino kivunnut 2900g! Eli 400g viikossa! Pituuttakin jo 49cm ja kasvun huomaa selvästi, kintuissa ja leuassa on pyöreyttä. Meillä alkaa olla epäilystä refluksitaudista kun korisee ja itkee kesken unien ja märehtii maitoa edestakas ja puklaa aika vauhdilla. Ens viikolla lääkärikäynti Jorvissa ni siel pääsee kyselemään enemmän, mut onneks neuvolassa otettiin heti vakavasti kun kyselin. Muuten meillä sujuu mukavasti, mitä nyt äiti on tosi väsynyt kun unet on kahen tunnin pätkissä. En enää mee auton rattiin kun perjantaina menin yhessä liikenneympyrässä sekasin (siinä tehään tietytötä) ja ajoin sit väärään suuntaan. Ja puuhasin meidät saunaan keskiviikkona kun saunavuoro on torstaina...

Ja ennenkun unohtuu, onnea Lusiinalle ja Anulle, hienosti selvisitte vaikka vaikeeta olikin! Mulla tuli kans samanlainen horkkakohtaus kun Anulla, ilmeisesti puudutteesta mikä laitettiin kun istukka irrotettiin käsin. Ei onneks kestäny noin kauaa, mitä nyt muutaman tunnin... :( Mies säikähti kyl tosissaan kun oli kotiin lähdössä ja pääsi mua kattomaan, ni vaan tärisin hullun lailla enkä pystyny kunnolla puhumaan. Koko istukan irrotus on vieläkin painajaismaisena mielessä, ehkä siitä joskus pääsee yli. Mut nyt syöttämään neitiä, hermostuu kohta kun äiti vaan foorumilla kirjottelee :)
 
elmeri77 40+0
Onnea Lusiinalle ja Anulle pojista!
Ja kiitos Anu kirjoituksesta, ihan tuli tippa linssiin sitä lukiessa. Onneksi nyt on kaikki hyvin!

Mulla siis tänään laskettuaika, mutta mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole. Kävin aamulla neuvolassa, kaikki kunnossa ja ensi viikolle varattiin seuraava käynti. Terkkari kyllä sanoi, että vauva on tosi alhaalla eli voi syntyä milloin vain. Mutta itsellä ei kyllä ole mitään merkkejä, että mitään tapahtuisi... Toivottavasti ei mene hirveästi yli, ehtisin minäkin saada maalisvauvan ;)

t. elmeri 40+0
 
lusiina
Synnyttäneet:
16.2. (4.3.) Mandariini77 P, 47 cm, 3,070g, kakkonen
19.2. (3.3.) Mollie, T, 49 cm, 2770g, esikoinen
20.2. (17.3.) Abbie 79, T, 45 cm, 1940g, esikoinen
23.2. (7.3.) Petshop, P, 50,5 cm, 3475g, kolmonen
3.3. (8.3.) Chili77, P, 49 cm, 3445g, esikoinen
3.3. (7.3.) Viivixx, P, 54 cm, 3300 g, kakkonen
5.3. (21.3.) Juulia 83, P, 48cm, 3010g, kakkonen
5.3. (9.3.) Lorete, T, 50cm, 3500g, esikoinen
7.3. (6.3.) hippu81, P, 49 cm, 2985g, esikoinen
8.3. ensimmäinen89, P, 53 cm, 3446g, esikoinen
9.3. (12.3.) Myy-y,T, kakkonen
10.3. (21.3.) Pörrö75, T, 49cm, 3230g, esikoinen
10.3. (17.3.) Sanna75, P, 53cm, 3980g, esikoinen
11.3. (8.3.) MillaLilla, P, 52 cm, 4030g, kakkonen
11.3.(9.3.)Bulmitar,T, 52cm, 3525g, esikoinen
12.3.(7.3.)Raisa, P, 52cm, 4196g, kakkonen
14.3. (24.3) AnuMK, P, 53cm, 3965g, esikoinen
20.3. (12.3) lusiina,P, 54cm, 4240g, kakkonen


Odottajat
14.3. emmaSH, esikoinen, TAYS, tyttö-L
14.3. Paper80, esikoinen, NKL
14.3. Antzi, kolmas(yksi enkeli), NKL, Poika
15.3 enskertalainen (26), esikoinen, OYS, Poika
18.3. peppiina86
20.3.ani85
21.3 pepe65, kolmas phks
24.3. Pampulei, esikoinen
25.3. elmeri77 (31v), kakkonen, KOS, tyttö-F
26.3 Hurttali, esikoinen

Hui, ompa anuMKlla ollu hurja sairaalareissu. Nyt kyllä varmaan osaa arvostaa sitä että saa olla kotona ja olo on joka päivä eilistä parempi jne jne. :)
Myös tuo pihtisynnytys oli mielenkiintoista luettavaa.

Omasta synnytyksestä:

Perjantai aamuksi sain käynnistysajan rv:lle 41+1. Aamulla kello soi 6.30 ja nousin ylös, kävin vessassa ja hampaita pestessä alko tiputtaa lapsivettä. Lähdettii siinä sit sairaalaan, autossa tuli muutama supistus.
Sairaalassa pääsin heti saliin, tutkittiin ja oli pari senttiä auki + kanavaa pari senttiä. Eivät alottaneet heti käynnistystä vaan sanoivat et katellaa jos lähtis iteksee ku kerran vettä on tullu. ooteltii ja ooteltii, miehen kans kuljettii ympäri sairaalaa jne. Oli aika tylsää.. Supistuksia tuli mut oli aika tehottomia. Seuraavan kerran tutkittiin, 4 senttiä auki mut kanavaa vielä jälellä. Et oli ne jotain saanu kuitenki aikaan. Samalla puhkastiin kalvot, loput lapsivedestä tuli. Taas ooteltii et jos alkais kunnon supistukset, mut tuntu että laimeni vaan ton puhkasun jälkeen. puoli 7 aikaan illalla sit laitettiin tippa vauhdittaan supistuksia, yhä sen 4cm auki. Tästä merkattiin synnytys käynnistyneeksi, supistukset alko samantien ihan kunnollisina. kohta kätilö tuli taas käymään, katteli mun naamaa supistusten aikana ja alko kyselee toiveita kivunlievityksen suhteen :D Kerroin et ekassa synnytyksessä epiduraali toimi aivan loistavasti, sen siis halusin nytkin. Kohta jo tuli anestesialääkäri sitä laittamaan, katottiin samalla tilanne, 6cm auki.Epiduraali ei onnistunut kun alko vuotamaan verta sieltä selästä, ei uskaltanut sit laittaa sitä katetria sinne. Vähän kerkes kuitenki sitä puudutetta mennä ennen verenvuotoa, se autto vähän aikaa. Ehkä tunnin päästä soitin taas kätilöä et mitä voisin saada ku oon tosissaan kipee, tää tarkisti tilanteen ja 6cm auki, että ei ollut edistynyt yhtään ton epiduraalin aikana.. Kätilö kertoi ettei ees yritetä uudestaan laittaa epiduraalia, vaan viereisessä salissa on lääkäri ompelemassa jotain synnyttäjää että sit ku se siitä vapautuu niin tulee laittamaan mulle pcb puudutteen. Jonkuajan päästä tää sit tuliki, tilanne edelleen sama 6cm auki. Kohdunkaulanpuudute saatiin laitettua ja toimi aivan tosi hyvin! Ei vieny supistusta pois mut sen terävimmän huipun kyllä. Tosin ei auttanu ehkä ku 20 min, sit soitin jo kätilöä että voiko tuota saada lisää. Se ihmetteli että eikö se muka enää vaikuta niin kerroin että ei se tuohon paineen tunteeseen vaikuta mikä on tosi kova. Kätilö tarkisti tilanteen ja täysin auki. Kohdunkaulapuudutteen aikana avauduin siis 6cm-10cm.. Vaikka aluks oli niin hidasta avautuminen.. :)
No, sain alkaa ponnistaan, mutta se oli kauheen tuskasta.. Piti maata sängyllä, edellisellä kerrallaolin semmosessa synnytystuolissa, siinä oli tosi hyvä ponnistaa.. Nyt vaan vähä nostivat sängynpäätyä ja sanoivat että anna tulla. Mää karjuin että ei tässä pysty ponnistaan, kauhee asento ja eikö mitään parempaa paikkaa ois ponnistaa? Kyselin jakkarasta tai että voinko mennä kyljelleen tai kontalleen ponnistamaan, se asento oli oikeesti aivan kauhee mulle! Kätilö vaan totes että ei se mikään asento nyt tunnu sen paremmalta. Mut se kipu oli ihan hirveetä, en uskaltanu heti alkaa ponnistaan kunnolla.. Kätilö sörkki siellä jalkovälissä, karjuin sinne että ottaa ne kädet vähän vauhilla pois ku sattuu, ja tää vastas että en minä sua satuta vaan vauva ja enhän mä uskonu sitä.. :D Kuvittelin että taas saa pitkään ponnistaa kuten esikoiselta ja että tää on näin kauheeta koko ajan. Jos oisin vaan äkkiä ponnistanu niin se ois ollu sit ohi.. Lopulta sit suostuin ponnistaan ku en kerta muutakaan voinu ja kroppa jo itestään ponnisteli, neljällä ponnistuksella sit synty iso poika.. :) ja huh ku helpotti. No kohta piti vielä istukka ponnistaa, mut eipä se ollu paha enää ton jälkeen vaikka painoki 850g.

Synnytyksen kestot on
1.vaihe 4 ja ½ tuntia
2. vaihe 11 min
3.vaihe 11 min

Että nopeeta meni tuo sit kuitenki, ku saatiin se tippa avuks.. Ja ponnistuski ois ollu äkempää ohi ku oisin vaan heti alkanu kunnolla ponnistaa enkä kinuaa vastaan niille kätilöille.. :D Ite en revenny yhtään, isosta lapsesta huolimatta.. Oli se ihanaakun pysty istuun heti kunnolla ja muutenki oli niin hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen niin sai vaan nauttia vauvasta.

Mut nyt taas meen hoitelee vauvaa..

KAUHEESTI TSEMPPIÄ NIILLE KELLÄ ON VIELä VAUVA MAHASSA!! Tiiän miltä nuo vikat päivät tuntuu, ku eka meni sen 2 viikkoa yli ja tää toka 1viikko 1 päivä. :)

t.lusiina ja söpö pikku-ukko
 
AnuMK
Onnea lusiina ja kiitos kirjotuksesta! Elmeri, voimia ja malttia odotukseen!!
Mun sinappikone tuolla ottaa iltatirsojaan ja itse taistelen kuumetta vastaan..on sitä joka päivä ollu täällä kotonaki mut särkylääkkeellä menny ohi. Kotonaolo tehny kuitenki ihmeitä ja mies on ollu kultainen ja auttanu ja hoitanu varmaan enemmän vauvaa ku minä ite :) mut niin sovittiinki et ku kotiin pääsen ni koitan lepäillä mahollisimman paljon..oon tosin joka päivä käyny pikkulenkin asioilla ja kävelyllä koirien kans mut ihan voinni mukaan ja onpahan saanu ´lonkkakipuja vähemmäks ja pään tuultumaan!

Huonekaveri, josta taisin saada sydänystävän osastolla, joutui takas sairaalaan pari päivää sitte..kohtutulehdus hänelläkin..tuntuu niin pahalta kun tietää mikä tuska hänellä on ja ennenkaikkea kerkes jo päästä kotiin pariks päivää ja sit kiireellä takas sairaalaan. Antaa itelleni lisäpontta lepäillä ettei olla kohta taas kämppiksiä..

jaha, mua kutsutaan
 
Sanna75
nopiasti vaan kirjuuttelen AnuMK:lle. Ensinnäkin oli aika hurjan kuuloinen vointi sulla kaiken kaikkiaan, kun oli montaa monessa, mutta jaksoit ja onneksi loppu hyvin kaikki hyvin :) Sit se asi oikeen mistä ajattelin mainita. Mulla oli pojan kanssa sairaalasta asti toi sama ongelma imetyksen kanssa eli suht pehmeät nänninpäät, joista pojan hankala saada otetta ja mun hankala yrittää saada nänniä oikein pojan suuhun. Sitten, kun viimein se onnistui poika saattoi imeä viisi imaisua ja nänninpää muuttui kastuttuaan liukkaaksi päästen taas putoamaan suusta...ja alkoi em. sama tahiminen uudestaan! Siinähän heromostui pikkuinen ja oikein kiukkua ilmaisi ja ei äidinkään hermoille hyvää tehnyt, vaikka piti yrittää tietty rauhallisena pysyä.

No, sairaalassa jo antoivat tähän ongelmaan mulle tissikumin käyttöön, jonka kanssa imetys sujui, kuin vettä vain! Poika nappaa heti kiinnni ja imee hyvin tissin tyhjäksi. Olenkin jatkanut kotona kumin käyttöä, eikä enää mitään ongelmaa. Toisessa tississä pidän maidonkerääjää, joka tulee n. puolilleen maitoa. Suosittelen! Tietty oma tahimisensa on tissikumien ja kerääjän pesemisissä, sekä välillä sterilisoin. (Ohjeissa lukee, että pitäisi joka käytön yhteydessä sterilisoida, mutta jopa sairaalassa sanoivat, että riittää, kunhan vesihanan alla huuhtelen, joten en ole kotonakaan joka välissä sterilisoinut.

Välillä olen istumisimetyksessä / imetystyynyn kanssa tarjonnut (ja testannut, että näinkin vielä onnistuu) "luomurintaa". Näin istuessa nänninpää "putoaa" paremmin vauvan suuhun ja näin tämä on onnistunut joinkuin myös ilman tissikumia. Turha sitä on kuitenkaan tahia ja hermoilla, kun tissikumista ei mitään haittaa ole, vaan pelkkää hyötyä. Maailman paras keksintö :) On äitejä, jotka ovat lopettaneet imettämisen, kun eivät ole syystä tai toisesta onnistuneet tai mahdollisesti em. kaltaisen tahimisen/hermoilun takia maidontuotanto loppunut..., mutta ovatkohan arvanneet kokeilla tissikumia tai tienneet, että näinkin pienen apuvälineen avulla voi tallainen ongelma olla ratkaistavissa... Tsemppiä!

Nyt vauvalle kylpyä antamaan ja vihdoin ne terävät kynnet saa leikata ja tummpujen käyttöä vähentää (sormet kyllä toisinaan aikas kylmät, että sen takia vielä toisinaan varmaan tumppuja pidetään), kun kaksi viikkoa täynnä.
 
MillaLilla
Huomenet!

Nyt ei jouda muuta kuin lukemaan ja pikaisesti kommentoin Sannalle.
Meillä pikku-miehellä imetyksen alku sujuu aina hyvin, mutta kun rinta "pehmenee" alkaa mahoton touhuaminen ja lopulta kun ei saa otetta rinnanpäästä alkaa tietysti pää punaisena huutamaan. Tässä kohtaa olen vaihtanut rintaa ja kun molemmat rinnat käyty läpi ja jos vieläkin on poika tyytymätön olen antanut jo pullosta lisää.. Ja mulla on tosiaan kaikki valkoiset imetyspaidat pilalla rasvaisesta maidosta kun sitä tuppaa pikkuisen lentämään noissa imetyssessioissa ;-)
Muuten menee täällä ihan ok, mitä nyt pieni väsymys vaivaa.. mutta sehän kuuluu asiaan.....!!
 
MillaLilla
Niin ja pitäs varmaan kokeilla noita rintakumeja. Esikoisen aikana en vain saanut toimimaan kokeiltuani kun rinnat oli rikki tooosi kipeät. Mutta toisen kanssa voi olla toisenlaista tämäkin!

Tsemppiä vauva-arkeen kaikille!!
 
Hurttali
Vihdoin koneella. POIKA SYNTYI 20.3 KLO 11.58 2850g/49cm!!

Eli synnytyksestä pikaisesti sen verran, että l.a olis ollut tänään, mutta tosiaan viimeviikon ti-ke alkoi supistukset tihenevästi. Ke iltana ne oli säännöllisen ensin 7 min ja sitten 12 min ja soittelin synnärille, mutta sanoivat niiden olevan epäsäännölliset. Yöllä ne sitten hiipuivatkin n 15-30 välein tuleviksi ja ei niin kipeiksi.

To aamuna puuhastelin ja pesin vessaa yms, kunnes supistukset oli päivällä n 12min välein ja iltaa kohti muuttui kipeiksi ja lopulta aivan tooosikipeiksi ja ne tuli 7 min välein. Soitin synnärille ja käskivät tulla heti. Tunnin sisällä supistukset tuli 5 min välein kesti reilun minuutin. Ja poijat ne oli kipeitä.

Synnärille päästiin to iltana ko 21 ja olin 3-4 cm auki ja supistuksia yritettiin lopettaa yönajan lääkkeillä, mutta apu oli n 30min-1.5 h. Aamulla kerrottiin, että sektio tehdään heti kun sali on vapaa. Ja niihän se sitten tehtiin.

Sektiosta toivuin tosi nopeasti, seuraavana päivänä olin pystyssä ja olen ollut koko ajan. Maitoa nousi kunnolla n 4 vrk sektiosta, haava on todella siisti ja nyt 6 vrk leikkauksesta voisin sanoa että haavaa kiristää, muttei muuta.

Poika on ihana ja perustyytyväinen turilas. Pikku-ukko tuli jo osastolla kuuluisaksi huimista syöniannoksista ja nyt kun maitoa tulee se tankkaa 2-3 h välein ja saattaa seurustellakin välissä tunnin. Yöt nukkuu, ei silloin kuku(ainakaan vielä) ja syö öisin n 3h välein. Etenkin isukkinsa kanssa juttu luistaa ja isä osallistuu ihanan liikuttavasti vauvan hoitoon. Isä pysyykin paljon rauhallisempana pidempään kuin minä ja hoitaa hyvin rauhallisesti pesut ja vaipanvaidot vaikka ukkeli hieman itkisikin. Pienen painon vuoksi meillä on takaportti että päivällä pitää syöttää 3h välein ja yöllä 4h välein jotta paino nousisi, mutta eipä ole enää tarvinnut kelloa katsoa kun tosiaan syö hyvin rintaa. Katsotaas viikon päästä neuvolakotikäynnillä muuttuuko ruokintaohjeet.

Ilmavaivoihin aloitin eilen cuplaton tipat, kun edellisen päivän syötöt meni ilmavaivoihin huutoon ja rinnalle ei malttanut asettua kun vaakatasoon laskeminen aiheutti vain kouristusta vatsassa, korinaa ja sitten huutoa kun nälkä oli jo tosi kova. Annoin pullosta sekaisin rintamaitoa ja NAN1:sta ja sain syötettyä pystyssä asennossa ja nyt taas ollaan pelkällä tissillä vaakatasossa.Selvästi nuo tipat helpottaa ilmavaivoja. Nenän tukkoisuuteen saatiin sairaalastakin mukaan keittosuolatippoja joita laitan tipan sieraimiin ennen imetystä ja tarivttaessa muutenkin jos tarvii. Meillä tuo kakka kulkee ainakin tässä vaiheessa hyvin reilusti eli tavaraa on parintunnin välein ja se on nyt juuri muuttunut hieman ryynimäiseksi ja vihertäväksi :)Ihanaa tarkkailua;)Näistä huolimatta poika tuntuu hyvin perustyytyväiseltä, nukahtaa sekä sänkyyn että syliin, itsestä se tuntuu niin ihanalta kun poika on välissä nukkumassa. Mutta olen ajatellut että nukkukoon molemmissa jos niikseen tulee.


 
elmeri77 40+1
Onnea Hurttalille pojasta! Kiva kuulla, että kaikki on mennyt hyvin.

Täällä odotus jatkuu... Tosi huonosti nukuttu yö takana, mahaan sattui ja muutenkin oli vähän huono olo. Ennakoisiko tulevaa...? Täytyy toivoa niin :)

t. elmeri 40+1
 
MillaLilla
Onnea Hurttali! Ihana, että kaikki on kunnossa.
Elmeri koita kestää, ei sulla enää pitkästi ole!!! Koita levätä nyt joka välissä, että on voimia sinne synnytyksessä.

Me ulkoiltiin tänään ekaa kertaa. Huomenna tai viikonloppuna voi olla jo pikkuisen pidemmän pätkän ulkona. Ihanaa kun pääsi ulos. Tosin ei ole ihan yksinkertaista saada kolmea ihmistä yhtäaikaa ulos.. Ja vielä ilman tuskan hikeä. Tällä kertaa ulostautuminen meni yllättävän kivuttomasti. Mitenkähän seuraavalla kerralla käy :-S

Pikku-Mies nukkua posottelee jo ties miten monetta tuntia.. Toivottavasti pian herää syömään ja seurustelemaan, kun taas rinnat on ääriään myöten täynnä maitoa..

MillaLilla ja Pikku-Mies 2vk 1pv
 
Millalilla päivittää..
Synnyttäneet:
16.2. (4.3.) Mandariini77 P, 47 cm, 3,070g, kakkonen
19.2. (3.3.) Mollie, T, 49 cm, 2770g, esikoinen
20.2. (17.3.) Abbie 79, T, 45 cm, 1940g, esikoinen
23.2. (7.3.) Petshop, P, 50,5 cm, 3475g, kolmonen
3.3. (8.3.) Chili77, P, 49 cm, 3445g, esikoinen
3.3. (7.3.) Viivixx, P, 54 cm, 3300 g, kakkonen
5.3. (21.3.) Juulia 83, P, 48cm, 3010g, kakkonen
5.3. (9.3.) Lorete, T, 50cm, 3500g, esikoinen
7.3. (6.3.) hippu81, P, 49 cm, 2985g, esikoinen
8.3. ensimmäinen89, P, 53 cm, 3446g, esikoinen
9.3. (12.3.) Myy-y,T, kakkonen
10.3. (21.3.) Pörrö75, T, 49cm, 3230g, esikoinen
10.3. (17.3.) Sanna75, P, 53cm, 3980g, esikoinen
11.3. (8.3.) MillaLilla, P, 52 cm, 4030g, kakkonen
11.3.(9.3.)Bulmitar,T, 52cm, 3525g, esikoinen
12.3.(7.3.)Raisa, P, 52cm, 4196g, kakkonen
14.3. (24.3) AnuMK, P, 53cm, 3965g, esikoinen
20.3. (12.3) lusiina,P, 54cm, 4240g, kakkonen
20.3. (26.3) Hurttali, P 49cm, 2850g, esikoinen


Odottajat
14.3. emmaSH, esikoinen, TAYS, tyttö-L
14.3. Paper80, esikoinen, NKL
14.3. Antzi, kolmas(yksi enkeli), NKL, Poika
15.3 enskertalainen (26), esikoinen, OYS, Poika
18.3. peppiina86
20.3.ani85
21.3 pepe65, kolmas phks
24.3. Pampulei, esikoinen
25.3. elmeri77 (31v), kakkonen, KOS, tyttö-F

Pian voidaan jo siirtyä vauvojen hoitopuolelle. Odotellaan vielä, että Elmeri ja Enskertalainen pääsevät synnyttämään ja loput, joista ei ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään voivat päivittää tietonsa sitten itse listaan jos haluavat.
Käykö tämä kaikille?
 
Lorete
Kuulostaa hyvältä ajatukselta MillaLillan ehdottama järjestely.

Itselläni on jo ihan pro-olo vauvanhoidossa, kun mies on palannut töihin ja olen hienosti selvinnyt vauvanhoidosta eikä kotikaan ole ihan pommin jäljiltä! Me ollaan tehty jo ulkolenkkejä perheen voimin ja kahdestaankin vauvan kanssa. Myös kylpy on ohjelmassa pari-kolme kertaa viikossa ja se on isin ja tytön yhteinen juttu. Vieraitakin on käynyt tosi sopivasti ja kyllähän ne vierailut piristävät. Osa kavereista on hoksannut jopa ottaa omat eväät mukaan. Huomiselle on sitten haastetta luvassa, kun menen ensimmäistä kertaa vaunuilla ratikkaan! Koko perheen voimin ollaan käyty ajelemassa pari pysäkin väliä jo aiemmin, mutta on vähän jännää miten yksin selviän!

Miten teidän vauvojen iho on muuten kestänyt vaippoja? Meidän vauva kakkii ihan tosi monta kertaa päivässä ja pamperseista meni peppu heti punertavaksi. Nyt siirryttiin liberoihin ja sujuu paremmin. On kyllä hirvittävä tuo vaippajätteen määrä, kun muuten kierrätetään, lajitellaan ja kuljetaan julkisilla. Ei vaan onnistu kestoilu tässä meidän huushollissa, kun ei ole oikein tuota pyykinkuivatustilaan riittävästi.

Ja vielä onnittelut Hurttalille ja tsemppiä Elmerille viimeisiin odotuspäiviin!
 
AnuMK
Sain pojan äsken nukkumaan niin ajattelin tulla kysäsemään mieltä askarruttavaa asiaa. Eli osaatteko sanoa, saanko yhdistää saman päivän aikana pumpattuja maitoja jääkaapissa? Siis kun esim aamulla oon pumpannu maitoa ja sit iltapäivällä pumppaan lisää niin saanko hurauttaa iltapäiväisen maidon aamuisen sekaan? Toistaiseks oon laittanu omiin pulloihin mut tuntuu "hölmölle" sotkee aina uutta pulloo muutamien kymmenmillisten takia..käsitinköhän oikei et sairaalassa jopa jäähdyttivät ensin vastapumpatun ja sitte lisäsivät..en oo varma..

Maidontulo tasaantunut eikä pumpattavaa hirveesti oo. Sen verran sain "pihalle" et sain isännälle juotettavaa ku kävin lenkillä mutta ne alkuviikon satamilliset on historiaa..toisaalta poika varmaan syö enemmän joka päivä. Mutta neuvolatäti kävi tänään meillä kotona ja pojan paino oli 80g tippunu siitä ku päästii sairaalasta. Ei vielä huolissaan tarvi olla kuuluma ku ottaa huomioon että oon kahdella eri antibiootilla ni pojalla kakka lentää edelleen. Viikon päästä mennään neuvolaan ja pottuvarpaat pystyssä toivotaan, et ois sitte paino noussu. Toistaiseks ei käskeny herättää yöllä syömään. Poika ku vetäsee sen 4-5h putkeen ja sit alkaa aamua kohden parin kolmen tunnin unet.

Tänään oli eka kylpy, hienosti isi hoiti. TÄnään ei oo nukkunu ku tunnin nokosia parit ja muuten torkkunu tai seurustellu niin voi olla että vetäsee nyt toooosi pitkät unet. Neuvolatäti lupas viikonloppuna pihalle aluks ihan vaan 10 minuutiks. Vois käydä testaamassa vaunuja korttelin ympäri ja sit seur päivänä vähän pitemmästi. Ihana et saa alkaa ottaa vauvaa mukaan lenkeille ni ei oo niin "kiire" sieltä aina pois isäntää vapauttamaan.

Te jotka käytätte kertakäyttövaippoja, mitä merkkiä ootte käyttäny? Mä oon tähän asti käyttäny enimmäkseen Pampersia mut myös Rainbowta rinnalla päiväsaikaan kun ostin niitä paketin kirpparilta kerran. Molemmat päästää pissin ihan kainaloon asti ni päivittäin menee puolenkymmentä settiä vaatteita. Ostin muumeja ja Liberolta on tuommonen näytepaketti ni testaan niitä seuraavaks. Liberoissa tuntuu olevan selkäpuolella semmonen lipare jonka luulis toppaavan pissin. Mut en voi käsittää miten esim pampers ei ota pissiä kiinni vaan että se pääsee VAAKATASOSSA menemään selkäpuolelta ulos..

Soittelin papille toissapäivänä ja varasin kastajaispäivän. Toukokuun lopulla kastetaan vasta ku sinne varattu jo aikoja sitte kastajaispaikka, sama paikka missä mentiin naimisiinkin. Nimikin päätettiin nyt viimenkin. Etunimi ja kolmas nimi pysy mun toiveissa, isäntä sai toisen nimen läpi :) hänelle tärkeä ukin nimi. Kummithan meillä on päätetty jo aikapäiviä sitte eli kaikki sisarukset, yht 5 kpl, ovat kummeja. Ei tarvitse miettiä kavereiden väliltä kenet valitsis eikä myöskään suosia sisaruksia. Vielä ei oo varmaa pidetäänkö ite vauvaa vai valitaanko sylikummi.

Isäntä järjestelee parhaillaan varpajaisia itelleen. Lähtevät pääsiäisen tienoilla yöreissulle laskettelee ja kaljottelee :) alunperinhän isännän piti saada kaksipäiväiset yllärivarpajaiset viime viikonloppuna jo, mutta kun sairastuttiin pojan kans ja jäätiinkin osastolle vähän pitemmäks aikaa ku oltii "suunniteltu" niin paljastettiin isännälle suunnitelmat ja hän alkoi ite suunnitella niitä :) no saa ainaki semmoset ku haluaa ja semmoset kaverit paikalle ku haluaa :)

Nyt lähden pienen tuhnakkeen luo ristikoita tekemään ja eiköhän se uni tuu itelleki hyvin pian.

Elmeri, tsemiä!!!
 
MillaLilla
Hyvää huomenta! Tai hyvää ja hyvää.. Univelka alkaa painaa ja hormoonit hikoiluttaa ja vapisuttaa sekä joka paikkaa on alkanut särkeä ja jomottaa..? Mistä lie johtuu. No kyllä se tästä taas päivä avautuu kun saa kahvia ja särkkistä :)

Anu: Maidon sailytyksestä: Laita aina omaan kuppiin uusi maito ja sitten kun se on jäähtynyt voi sen yhdistää aikaisempaan satsiin ja muistaa vielä, että laskee sen vuorokauden säilyvyyden siitä aikaisemmasta pumpatusta. Tuntuuhan se vähän turhalta pikkusatseilla sotkea pulloja tms. Kuitenkin se pienikin määrä on hyvää vauvalle vaikka siihen lisäisikin korviketta.

Meillä käytetään pamperssia eikä ole tullu vielä mitään yli. Eikä pylly punoita. Olen kyllä käyttänyt talkkia aika ahkerasti kun tuntuu, että pojan pussit hautoo nivusia.

Meidän Pikku-Mies on aika äkäinen tapaus kun hereillä ollessaan ei oikein ole tyytyväinen kuin tutti tai tissi suussa. Heti kun tutti tippuu alkaa MAHOTON äänijänteiden testailu.. Aivan erilainen tapaus kuin isosiskonsa.
Ja yöllä on alkanut tankkaamaan varmaan tunnin välein. Illalla annan pullosta vieläkin yhden satsin, mutta kuitenkin parin tunnin päästä pojan on päästävä rinnalle. En oikein usko, että on vielä tuolloin edes nälkäinen. Toista pullosatsia ei voi yöllä antaa kun muuten pitäisi nousta pumppaamaan, eikä tässä nyt olisi mitään järkeä! Onneksi tämä vaihe ei kestä ikuisuuksia ;-)))

Palaillaan!
 
MillaLilla
Loretelle vielä, meillä myös tulee kakkaa monta kertaa päivässä ja vaippoja menee, onneksi ei ole tullut vielä vaippaihottumaa. Olen kuullut monelta tuttavaltani, että liberon vaipat eivät ärsytä niin paljon peppua kuin pampersit. Poika myös pukuluttulee ja eilenkin meni 5 bodya.. ja 98% :sti vaipan vaihdon yhteydessä poika pissata lirauttaa hoitopöydälle. Äiti saa pyykätä urakalla.

Voi teitä onnellisia, joilla on mies kaverina hoitammassa vauvoja ja huussollia. Meillä isäntä oli kokonaiset 3pv talvilomalla kun tultiin vauvan kanssa kotiin. Apu olisi kyllä välillä tarpeen :)

Tässä välissä kerkesin kaataa kahvitkin. HUH, onneksi ei mennyt koneelle!

Nyt alan viihdyttämään esikoista.
 
Lorete
MillaLilla, kuulostaa niin tutulta! Meidän tyttö lirauttaa lähes aina hoitotasolle ja parhaassa tapauksessa samalla tulee pikku kakitkin. Eilen oli kylppärin lattia ihan kakassa, kyllä siinä puuhassa on välillä nauru kaukana, kun vaihtaa samalla vaipanvaihtokerralla neljättä vaippaa alle!

Anulle vaipoista. Meillä käytetään nyt liberoja, jotka ei ole päästänyt pissaa selkään, mutta välillä tulee ohivuoto lahkeesta, kun tytöllä on melko kapoiset jalat. Muumia kokeiltiin muutaman vaipan verran ja ei näiden perusteella negatiivista. En ole vaan noita muumeja löytänyt meidän lähikaupoista. Pamperseista tyttö sai ihottumaa, kuten jo kerroinkin ja nyt ostettiin kokeeksi s-marketista joitain ruotsalaisia ekovaippoja, jotka sopii neljästä kilosta eteenpäin. Laitan natusanin sinkkivoidetta vaippaihottumaan ja se on auttanut hyvin.

Huh, selvisin aamun ratikkamatkasta ja sain oman asiani hoidettua!
 

Yhteistyössä