V
"vieras"
Vieras
Minua vähän harmittaa se, että tunnen itseni jyrätyksi äitinä lapseni asioista nykyään. Lapsen isän uusperheen myötä he ovat omineet itselleen paljon asioita, joihin minunkin pitäisi saada vaikuttaa. Esim, lapsen uskonnon opetus ja harrastukset, jne. Vaikka lasten aika on jaettu puoliksi, niin silti saan kuulla joka toinen viikko uusia asioita lapsen suusta, mitä nyt on sitten päätetty. En ole sekaantunut heidän asioihin, koska en halua lietsoa näitä "karmea exä"-kuvitelmia, mutta en nyt mielelläni antaisi tilanteen luisua tähänkään. Miten itse suhtautuisitte äitinä asiaan? Olen yrittänyt ottaa itse joskus yhteyttä ja kysyä lapsen isän mielipidettä jostain asiasta, niin saan kuulla pelkkiä ilkeyksiä. Hänen ei tarvitse enää kuulemma totella minua. Mitä pitäisi tehdä? Perustanko kiireesti kilpailevan uusperheen ja usutan uuden miehen pitämään puoliani, kun heitäkin on näköjään kaksi yhtä vastaan? Ottakaa tuo edellinen huumorilla, mutta kyllä välillä siltä tuntuu että entiset avioriidat ovat vain saaneet uuden muodon. Olen yrittänyt miettiä asiaa myös siltä kannalta, että kokevatko he asian jokseenkin samoin, mutta en ainakaan mielestäni ole antanut aihetta.
