mahdoton kolmevuotias

[kahden äippä]

Apua tarvittaisiin, olen hukassa kolmevuotiaan kanssa :/ Vilkas poika, ollut kotihoidossa koko ajan, pikkuveli 1v.
Poika ei usko mitään, ei jaksa käydä vessassa useasti housut märät,eikä yleensäkään jaksa tehdä mitään, rikkoo, juoksee, kiipeilee kaupassa yms.
Jäähypenkki ei tehoa, naurattaa vaan yleensä. Kaupassa ei mitään keinoja, että saisi uskomaan. Nyt ruvennut tiuskimaan ja korottamaan ääntä myös kaupassa, jossa tietysti ihmiset tuijottaa... En enää tiedä mitä voin tehdä, tuntuu että tuolle pojalle ei voi kuin pistää kunnon tiukat rajat ja pitää niistä kiinni keinolla millä hyvänsä, jolloin tietysti itsellä morkkis kun joutuu koko ajan huutamaan ja hermostumaan.
Olisiko vinkkejä tai kohtalotovereita?

 

[Muumibuumi]

täällä kans..

 

[minä vaan]

Sinä (siis vanhemmat) määräät rajat, jos et tee sitä nyt, et tee sitä enää koskaan!

Rajojen asettaminen vaan vaatii vanhemmilta valtavasti tahdon lujuutta: on niin helppo antaa periksi/lahjoa/"kiristää". Lahjomista voi kuitenkin mielestäni käyttää "järkevästi": esim. tarra paperiin jokaisen hyvin käyttäydytyn kauppareissun jälkeen ja kun paperi täynnä (vaikkapa kymmenen tarraruutua), saa valita seuraavalla kauppareissulla yhden lakupatukan tms.

Tsemppiä ja voimia! "Tiukkuus" kyllä palkitaan!

 

[ei ei ei ei ei ei ei ei ei]

Kuulostaa siltä että kieltämistä tulee aika usein. Kannattaakin lähteä liikkeelle niistä SUURISTA kiellettävistä asioista - ja ummistaa joksikin aikaa silmänsä niille pienemmille rikkeille. Jos lapselle joka asiassa pitää jossakin vaiheessa kieltämistä sanoa niin lapsestahan tulee "korvaton". Eli ei kuuntele sitten mitään kieltoa.
Isoihin asioihin selvä kieltäminen ja tottelemisesta palkinto Nyt vain itse vanhempina opettelette ne suuret asiat jotka täytyy sujua tietyllä tavalla ja jotka pojan on pakosta opeteltava -kiellon avulla. Pienet asiat unohdatte tässä vaiheessa.

 

[vieras]

Mä en unohtaisi mitään pikkuasioita vaan miettisin ensin, mikä on sallittua ja mikä ei ja kasvattaisin sen mukaan.Een tiedä mitä pikkuasioilla haetaan, mutta jos ne unohtaa nyt, niiden kanssa saa työskennellä tuplasti myöhemmin.

 

[ei eie]

Mä en unohtaisi mitään pikkuasioita vaan miettisin ensin, mikä on sallittua ja mikä ei ja kasvattaisin sen mukaan.Een tiedä mitä pikkuasioilla haetaan, mutta jos ne unohtaa nyt, niiden kanssa saa työskennellä tuplasti myöhemmin.

Tarkoitin pikkuasioilla niitä turhanpäiväisiä kieltoja joita useimmat vanhemmat käyttävät. Tiedätkö, -älä laita sitä siihen, ei saa koskea jne... Niitä kieltoja jotka sanotaan ehkäisemään asiaa jossa ei tapahdu mitään pahaa, hirveää vaikka lapsi tekeekin mitä aikoo..

 

[Rinna]

Meillä 3v5kk poika ja 7kk kaksostytöt. Pojalla on jonkinverran "tahtoilmauksia", tosi rajuja onneksi harvoin. Nuo pahimmat puuskat olemme useimmiten saaneet laantumaan jäähyllä (viimeisin keino) tai sitten ns. vastatunteella eli kun huomaan oman pinnani täyttyvän, sanon iloisella naamalla ja äänellä, kuinka poika nyt tarvitseekaan suukkoja ja halipulahalittelua. Ja sitten tiukassa sylityksessä halaan ja suukottelen eikä kauaa mene, kun poikakin nauraa ja rauhoittuu. Hetken lähellä pitämisen jälkeen meno jatkuu yleensä rauhallisempana. Joskus "otan känkkäränkkiä pois" pojan olalta, selästä, hiuksista, kainalosta jne. niin kauan kuin äksyily jatkuu. Muka huomaan niitä aina lisää sieltä täältä ja se alkaa itseäkin naurattaa oikeasti jossain vaiheessa... Parasta on kun poika saa kuvitteellisen känkkäränkkänsä puhaltaa pois mun sormista! Se on hänellekin yllättävän todellinen. Paras vinkki meille on ollut tuollaisissa hankalissa tilanteissa, koski se sitten käyttäytymistä tai ruokailua tai unta, on ollut se, ettei yritetä itse liikaa. Joskus on parempi olla melkein kokonaan välittämättä kiukuista ja yrittää ohjata lapsi onnistumaan jossain. Yhden äksyilyn sain pari viikkoa sitten unohtumaan palapelin pelaamisella yhdessä pojan kanssa, kehuin hirveästi kun peli oli vaikeahko, ja koko loppupäivän poika oli kuin ajatus! Viisi minuuttia ja kumpikin oli "voittanut"!