mahdoton tehtävä...neuvoja kaipaan

["minä"]

Tilanne tämä,mies lähti reilu 2kk sitten, kertaakaan ei olla tavattu tai nähty eron jälkeen.Kaikki asiat puhumatta ja selvittämättä,ainut asia mikä ok,että mies tavaroineen poissa ja irtisanonut osaltaan vuokrasop.joka jo siirtynyt minulle. Nyt meille on syntynyt vauva, tahtoisin ennalta sopia isyyden tunnust,ja puhua tapaamisista yms. mutta mies leikkii vaikeasti tavoiteltavaa ja esittää ettei lapsi muka kiinnosta! Tosin en ihan usko siihenkään,lapsesta on nyt vaan tehty pelinappula.Lisäksi miehellä minulle kuuluvaa tavaraa yms.pieniä asioita jotka nyt vaatis ainakin lyhyen tapaamisen(lisäksi olen ehd.että samalla voisi nähdä lapsen ja tunnostella tuntoja),mutta ei...mies ensin lupaa,sitten taas peruu, hänen luokseen en voi mennä koska asuu anopilla joka soittaisi poliisit ihan vaan kiusatakseen minua jos menisin sinne puhumaan! Ei ole ketään kuka voisi miehelle soittaa, kun hänellä ei juuri ystäviä eikä sukulaisia joiden kans yht.ja hänen äitinsä käytös tosiaankin on tuota epäasiallista luokkaa joten...miten tämmöseen ihmiseen saa yhteyden...miten saa tavaransa pois(kyse kuitenki ei kalliista asioista,paitsi tunnearvoa eikä viitsisi poliisia sikäli sotkea)...asia kuitenkin vaivaa joka pv jo yhteisen lapsen takia ja tuntuu vaikealta jatkaa ilman että asioita on edes vähän puhuttu ja selvitetty.Lähtöönkään en koskaan saanut syytä tietää...mitä tekisitte,muuta kuin että unohtaa kun se ei nyt tässä kohtaa onnistu, aikaakin mennyt se 2,5kk! Tämä todella syö mielenterveyttä ja jaksamista!
Kysymys aikuisesta miehestä,ei mikään pojankloppi enää!

 

["Huoh"]

Minä en enää voi mitenkään käsittää tätä yhä suurenevaa ihmisjoukkoa, jotka tekevät lapsia kenen kanssa sattuu ja vaikka miten sotkuisiin elämäntilanteisiin tahansa. Pöyristyttävää.

 

[Tönt]

ottaisin varmaan yhteyttä lastenvalvojaan. sinne voit muutenkin mennä tunnustamaan isyyttä, ilmankin sitä isää.

 

["hmm"]

Mie kans menisin lastenvalvojalle selvittämään nuo elatusjutut ja isyyshommat. Muuten antaisin miehen olla omassa arvossaan...

 

["minä"]

Kysymys ei olekaan pelkästään isyyden tunnustamisesta, se varm.hoituu viranomaisten kanssa, vaan siitä omasta pahasta olosta, josta pitäs päästä yli mutta tuntuu hankalalta kun ei ole mitään käsitelty+ ne tavarat ja lapsi(onko lapsen elämässä mukana vai ei) Ja toinen seikka on tuo turha syyllistäminen sekaantumisesta siihen ja tähän ja tommoseen elämässä, kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ikävä kyllä! Jos voisi tämäkin asia olisi jo takanapäin ja elämä jatkuisi, mutta kun ei niin ei! Kaipaan ihan konkreettisia neuvoja...

 

["malla"]

Pitää varmaan ensin kokea itse tuollainen, jotta osaisi asettua toisen asemaan! Täällä tämä keskustelu nykysin on tyyliin, syyllistämistä ja virnonmaisiin yht.ottamista jos jostain oikeasta ja tunteista sis.asiasta kyse! Sivu kaupalla sitten jaksetaan jauhaa jotain "mitä tiedät tästä miehestä...."ketjussa! Ollaankohan me täällä oikeesti aikuisia ja tuntevia ihmisiä, kysyn vaan? On niin alkanu potuttaa tää touhu...

 

[grrr...]

Nojuu lastenvalvojalle menet selvittämään et siihen miestä tartte.

Mutta sitten...hmm...mies vaan läks kun oli nii kelvoton? niinkö?
Kyllä muuten anopit/äidit tietää jos heidän poikansa on täysin kelvottomia mutta sanot että tämä anoppi soittaisi poliisit...?....miksiköhän?ihanko vaan kiusatakseen sua?...enpä usko.

On taas niitä juttuja kun ois hauska kuulla myös miehen ( ja anopinki) näkemys tilanteesta.

 

[Tönt]

luulen että et voi muuta ku oottaa että mies pääsee yli sen ongelmista ja suostuu puhumaan. siihen asti voit aina mennä puhumaan jonkun toisen kanssa. jos tuntuu että auttaisi. voithan sä kirjoittaa kirje tai sähköposti mutta ei taida olla mikään laki mikä velvoittaisi puhumaan. tsemppiä!

 

["minä"]

grr...mies on tuurijuoppo, pysyy 6kk jopa kuivilla ja on todella hyvä mies silloin,paitsi alamäki juonitteluineen alkaa aina n.2kk ennen ryyppyputkea...kun tavattiin 2,5 sitten oli juuri ollut katkolla ja mitä mukavin mies, ensim.kerran hävisi sitten n.6kk yhdessäolon jälkeen juomaan ja silloin vasta alkoholiong.tuli ilmi...anoppi oli hukkunut aik.avioliiton ja naiset, minäkin pidin miestä "uhrina"jolt oli lapsetkin lähes riistetty eron yhteydessä...mies kävi todella kunnon katkot ja hoidot, mutta tilanne ei korjaantunut, puolen vuoden päästä oli sama edessä...käyt terapiassa yms.mies puhui miten kaipaa lapsia ja avioliittoa yms.luottamuksen j rittiuden tueksi, sitten lapsi päättikin tulla vaikka asiasta oli vast ollut puhetta niin vahinko kävi(ehkäsyä käyt.)...mies oli lapsesta onnellinen ja odotti kovasti, mutta sitten taas viina vei loppuvuodesta ja hävisi.Sillon sanoin, että nyt riittää, ei enää uusia mahdoll.van jatkan yksin lapsen kans! Mies oli niin katuva ja aneleva, lapsen tähden oli valmis tekemään lujasti töitä suht.ja juomisen eteen vaan toisin kävi...lähti silloin 2kk sitten mitään ilmoittamatta! Anoppi taas on enää ainut pojan juomisen mahdollistaja ja hän suuttui minulle verisesti kun kysyin miksei aikoinaan ollut keronut minulle juomisesta j todell.syistä miksi mies ei tapaa lapsiaan vaan syytti tilanteesta muita ja ruokki miehen vastuuntunnottomuutta! Sellanen mies ja tarina...

 

["vieras"]

Alat vaan rakentamaan elämääsi uudelleen vauvan kanssa. Anna miehen mennä menojaan, katsot tilannetta sit hänen kanssaan kun/jos vielä ilmoittelee itsestään. On ihan normaaleja nuo sinun tunteet, mutta helpottavat ajan kanssa.

 

[grrr...]

[QUOTE="minä";23556664]grr...mies on tuurijuoppo, pysyy 6kk jopa kuivilla ja on todella hyvä mies silloin,paitsi alamäki juonitteluineen alkaa aina n.2kk ennen ryyppyputkea...kun tavattiin 2,5 sitten oli juuri ollut katkolla ja mitä mukavin mies, ensim.kerran hävisi sitten n.6kk yhdessäolon jälkeen juomaan ja silloin vasta alkoholiong.tuli ilmi...anoppi oli hukkunut aik.avioliiton ja naiset, minäkin pidin miestä "uhrina"jolt oli lapsetkin lähes riistetty eron yhteydessä...mies kävi todella kunnon katkot ja hoidot, mutta tilanne ei korjaantunut, puolen vuoden päästä oli sama edessä...käyt terapiassa yms.mies puhui miten kaipaa lapsia ja avioliittoa yms.luottamuksen j rittiuden tueksi, sitten lapsi päättikin tulla vaikka asiasta oli vast ollut puhetta niin vahinko kävi(ehkäsyä käyt.)...mies oli lapsesta onnellinen ja odotti kovasti, mutta sitten taas viina vei loppuvuodesta ja hävisi.Sillon sanoin, että nyt riittää, ei enää uusia mahdoll.van jatkan yksin lapsen kans! Mies oli niin katuva ja aneleva, lapsen tähden oli valmis tekemään lujasti töitä suht.ja juomisen eteen vaan toisin kävi...lähti silloin 2kk sitten mitään ilmoittamatta! Anoppi taas on enää ainut pojan juomisen mahdollistaja ja hän suuttui minulle verisesti kun kysyin miksei aikoinaan ollut keronut minulle juomisesta j todell.syistä miksi mies ei tapaa lapsiaan vaan syytti tilanteesta muita ja ruokki miehen vastuuntunnottomuutta! Sellanen mies ja tarina...[/QUOTE]

Pikkasen valotti.Ja ihan uskottavasti...ok.
Mutta tajunnethan et suhde on loppu? Vaikka taas kuukauden kahden päästä raitistuisi...

Turha sinänsä enää sinun tapauksessa miettiä, muuta kun tapaa uuden ihmisen ni eikö hänen "historiansa" kiinnosta? Ja varsinkin jos siellä on omituisuuksia ja epäloogisuuksia.
Oon useasti huomannu miten niin miehet kuin naiset tutuessaan uuteen ihmiseen sokeesti uskovat että kaikki vika on aina ollut tämän uuden ihmisen exässä...