Mahdoton tilanne ja kaikki pettymys tekee sen että..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "berit"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

"berit"

Vieras
Tuntuu välillä mahdottomalta elää ja olla. Mitään parannusta ei ole tullut elämääni, haluaisin
että asiat olisi toisin.
En kestä enää ikuista yksinäisyyttä.
Olen hyvin masentunut jo senkin takia kun pari kolme ihmistä ei pidä yhteyttä, emme tapaa.
Kuinka tärkeää se olisi.
Istun joka päivä yksin krstalossa.
Kukaan ei käy eikä soita.
Tätä jatkuu vuositolkulla. En enää näe mitään mieltä tässä.
 
Minäkään en ole yhteydessä enää lähes kenenkään kanssa, eikä haittaa. :) Tykkään elämästäni, ilman sosiaalisia velvoitteita, mutta mehän ollaan kaikki erilaisia...
 
Ymmärrän, jokaisella on eri tilanne. Vapaaehtoinen yksinolo on eri asia.
Mielialaani vaikuttaisi niin paljon jos olisimme tavanneet vanhan ystävän kanssa
lapsinemme, mutta en pysty tähän asiaan vaikuttamaan.
 
Ethän sinä voi ystävääsi syyttää omasta olostasi!

Lähde ulos, tapaa uusia ihmisiä!

Ei ne ihmiset sinne sun luo kerrostaloon löydä.


Itse olen löytänyt esim. perhekerhosta monta uutta ystävää :)
 
Ethän sinä voi ystävääsi syyttää omasta olostasi!

Lähde ulos, tapaa uusia ihmisiä!

Ei ne ihmiset sinne sun luo kerrostaloon löydä.


Itse olen löytänyt esim. perhekerhosta monta uutta ystävää :)

Niin, tuntuu vaan pahalta kun en tapaa ketään ja lapseni säälittää myös.
Vaikka menisin ulos, en ketään tapaa. Isossa kaupungissa kaikki kävelevät ohi.
Ja perhekerhoon ei ole asiaa, lapseni on jo niin iso.
Kursseilla oon, en tutustu. Kaikki harrastavat vaan ja sitten lähdetään ulos.
 

Similar threads

Yhteistyössä