Mahtaako tästä mitään tulla

ImpiEllenAnna

Aktiivinen jäsen
21.04.2004
8 208
0
36
Miehellä oli suhde tossa alkuvuonna ja päätettiin siitä huolimatta jatkaa ja yrittää uudelleen.. suurimman osan ajasta kaikki on ok, paremminkin kuin ennen tota.. mutta sitten tulee aina välillä kunnon selkkauksia.. eilen oli taas yksi.. miten kauan niitä jaksaa? mä alan olla jo aika poikki.. luottamusta ei ole juuri lainkaan ja mä olen ihan helvetin mustasukkanen.. mikä on jokseenkin suuri ongelma.. mies vielä opiskelee naisvaltasella alalla.. :kieh: mutta kun mä en millään haluaisi erota.. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mahonki-80:
Istupa alas ja mieti et mitä siitä suhteesta on jäljellä jos et pysty luottamaan tai halua oppiakaan?

Mä todellakin haluan oppia luottamaan ja olen yrittänyt.. eilen siitä just miehen kanssa puhuttiin.. miten se vaan onnistuisi?

Ja tosiaan suhde itessään on parantunut huomattavasti vuoden takaisesta.. toi luottamus vaan kaivaa.. tai siis mun mustasukkaisuus.. :ashamed:
 
Niinhän se on jos luottamus on mennyt niin ei sitä oikein sa paikattua.Mikä juttu sitten johti tähän suhteeseen tai syrjähyppyyn?Jos rakastaa ei kyllä pysty näin tekemäänkään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ceccu:
Niinhän se on jos luottamus on mennyt niin ei sitä oikein sa paikattua.Mikä juttu sitten johti tähän suhteeseen tai syrjähyppyyn?Jos rakastaa ei kyllä pysty näin tekemäänkään...

Mies on kuulemma kyllästynyt.. tai siis oli silloin.. vajaa vuosi sitten kun suhteen aloitti.. mutta on toi nainen vieläkin välillä hänellä mielessä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Ensinnäkin, sulla on erittäin hyvä syy olla mustasukkainen ja epäluottavainen: miehesihän petti sua!

Pariterapia? Siitä voisi olla apua.

Juu mieskin tietää sen, ja on sanonutkin ( eilen viimeksi ) että hänen vikansahan se on.. mutta silti se rassaa niin paljon meitä molempia, että en jaksa kyllä enää kauaa..

Pariterapiaa ehdotin silloin alkuvuonna kun suurin kriisi oli menossa, mutta siihen mies ei suostunut..
 
Alkuperäinen kirjoittaja cingcing:
Pariterapiaa ehdotin silloin alkuvuonna kun suurin kriisi oli menossa, mutta siihen mies ei suostunut..

Höh. Mä taas en suostuisi siihen, ettei ongelmainen (ongelmainenhan mies on, jos on pettänyt) mies suostu terapiaan :/

Entäs yksilöterapia, sinulle? Perheneuvolassa tai jossain? Voisit käydä juttelemassa luottamuksen puutteesta ja saisit ehkä keinoja joiden avulla rakentaa luottamus uudelleen.

Jaksamista :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:
Höh. Mä taas en suostuisi siihen, ettei ongelmainen (ongelmainenhan mies on, jos on pettänyt) mies suostu terapiaan :/

Entäs yksilöterapia, sinulle? Perheneuvolassa tai jossain? Voisit käydä juttelemassa luottamuksen puutteesta ja saisit ehkä keinoja joiden avulla rakentaa luottamus uudelleen.

Jaksamista :hug:

Kiitos! :)

En ole uskaltanu ottaa yhteyttä minnekään, kun pelkään että miten tyyriitä noi palvelut on.. ei ole kauheesti varaa laittaa rahaa jutusteluun.. mutta pakko kai se on jos ei muukaan auta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Terveyskeskuksesta löytyy myös apua, psykiatrinen sairaanhoitaja, eikä maksa mitään.

Ok.. täytyy varmaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja alkaa soittelemaan.. tietääkö kukaan että paljonko noi perheneuvolan palvelut maksaa? riippuu tietty paikkakunnasta.. mutta edes jotain osviittaa..
 
Juu kyllä sun kannattais hommata itselles apua, tai sitten yhdessä pariterapiaa. Koska pakkohan sun ois kyetä tuo luottamus rakentamaan uudelleen, muuten se varmaan on parasta lähteä eri teille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja cingcing:
Alkuperäinen kirjoittaja Honostooppari:
Terveyskeskuksesta löytyy myös apua, psykiatrinen sairaanhoitaja, eikä maksa mitään.

Ok.. täytyy varmaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja alkaa soittelemaan.. tietääkö kukaan että paljonko noi perheneuvolan palvelut maksaa? riippuu tietty paikkakunnasta.. mutta edes jotain osviittaa..

Seurakunnan oli ainakin ilmainen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juu kyllä sun kannattais hommata itselles apua, tai sitten yhdessä pariterapiaa. Koska pakkohan sun ois kyetä tuo luottamus rakentamaan uudelleen, muuten se varmaan on parasta lähteä eri teille.

Niinpä.. en vaan oikein tiedä, miten sitä voisi korjata.. aiemmin ei ollut luottamuksessa mitään vikaa, mutta nyt olen ihan helkutin mustis koko ajan.. suunnattoman ärsyttävää.. ihan kuin se ei olisi ollut tarpeeksi nöyryyttävää että mies petti.. sen lisäksi sain vielä henkisiä ongelmia itelleni.. :kieh:
 
Voi että. En tiennyt, että teillä on jotain tommosta ollut :hug: Voi kun sen luottamuksen voiskin palauttaa vaan sillä haluamisella. Mulla ei ole mitään vinkkiä sen takaisinsaamiseen :( Koska oma luottamus menee kyllä jo pienemmästäkin selkkauksesta, ja on mennyt jopa pysyvästi - sillä tavoin, etten ole sitä takaisin saanut, vaikka miten olen itseäni psyykannut. Ehkä tosiaan joku juttelu voisi auttaa, ehkä.

Tsemppiä... Toi on varmasti tosi repivää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja cingcing:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juu kyllä sun kannattais hommata itselles apua, tai sitten yhdessä pariterapiaa. Koska pakkohan sun ois kyetä tuo luottamus rakentamaan uudelleen, muuten se varmaan on parasta lähteä eri teille.

Niinpä.. en vaan oikein tiedä, miten sitä voisi korjata.. aiemmin ei ollut luottamuksessa mitään vikaa, mutta nyt olen ihan helkutin mustis koko ajan.. suunnattoman ärsyttävää.. ihan kuin se ei olisi ollut tarpeeksi nöyryyttävää että mies petti.. sen lisäksi sain vielä henkisiä ongelmia itelleni.. :kieh:

No ymärrän hyvin. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että meillä oli vaihe, jossa olimme ajautua erilleen. Minulla oli jonkin aikaa miesystävä, johon olin aika pahasti rakastunut. Kaiken tämän jälkeen kun asia on tullut selvitettyä, olen totaalisesti unohtanut tuon miesystävän, katunut syvästi ja todella sitoutunut puolisooni, arvostan häntä yli kaiken ja erityisesti siitä syystä, että suhteemme ei päättynyt tuohon häpeälliseen juttuun. Toivon, että olisimme loppuun asti yhdessä ja jatkossa olen vain yksin hänen nainen. Että ei se aina ole niin, että kerran pettää, niin aina pettää. Kova koettelemus voi kääntyä myös voitoksi ja tehdä suhteesta todella lujan. Itse olisin ymmärtänyt ja hyväksynyt, jos puolisoni olisi ollut jonkin aikaa epäluuloinen, mutta loputtomiin sen kanssa ei voi elää, jos vuosienkaan jälkeen toinen ei pääse tapahtuneesta eroon, ei kykene antamaan anteeksi, syyttelee....
 
Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:
Voi että. En tiennyt, että teillä on jotain tommosta ollut :hug: Voi kun sen luottamuksen voiskin palauttaa vaan sillä haluamisella. Mulla ei ole mitään vinkkiä sen takaisinsaamiseen :( Koska oma luottamus menee kyllä jo pienemmästäkin selkkauksesta, ja on mennyt jopa pysyvästi - sillä tavoin, etten ole sitä takaisin saanut, vaikka miten olen itseäni psyykannut. Ehkä tosiaan joku juttelu voisi auttaa, ehkä.

Tsemppiä... Toi on varmasti tosi repivää!

En ole tästä kenellekään oikein mitään kertonutkaan.. oikeestaan ekaa kertaa täälläkin vasta.. mutta nyt mun on pakko saada jotain apua tähän.. ei tunnu tää yksinpohtiminen auttavan yhtään.. päinvastoin.. :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja cingcing:
Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:
Voi että. En tiennyt, että teillä on jotain tommosta ollut :hug: Voi kun sen luottamuksen voiskin palauttaa vaan sillä haluamisella. Mulla ei ole mitään vinkkiä sen takaisinsaamiseen :( Koska oma luottamus menee kyllä jo pienemmästäkin selkkauksesta, ja on mennyt jopa pysyvästi - sillä tavoin, etten ole sitä takaisin saanut, vaikka miten olen itseäni psyykannut. Ehkä tosiaan joku juttelu voisi auttaa, ehkä.

Tsemppiä... Toi on varmasti tosi repivää!

En ole tästä kenellekään oikein mitään kertonutkaan.. oikeestaan ekaa kertaa täälläkin vasta.. mutta nyt mun on pakko saada jotain apua tähän.. ei tunnu tää yksinpohtiminen auttavan yhtään.. päinvastoin.. :kieh:

Kannattaa kyllä jutella ja kertoa, kun se ei ole sulle mitenkään hävettävää. Muistat, että SINÄ et oo tehnyt mitään pahaa tai noloa, mut sen munakkaan sietää hävetä ja lujaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No ymärrän hyvin. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että meillä oli vaihe, jossa olimme ajautua erilleen. Minulla oli jonkin aikaa miesystävä, johon olin aika pahasti rakastunut. Kaiken tämän jälkeen kun asia on tullut selvitettyä, olen totaalisesti unohtanut tuon miesystävän, katunut syvästi ja todella sitoutunut puolisooni, arvostan häntä yli kaiken ja erityisesti siitä syystä, että suhteemme ei päättynyt tuohon häpeälliseen juttuun. Toivon, että olisimme loppuun asti yhdessä ja jatkossa olen vain yksin hänen nainen. Että ei se aina ole niin, että kerran pettää, niin aina pettää. Kova koettelemus voi kääntyä myös voitoksi ja tehdä suhteesta todella lujan. Itse olisin ymmärtänyt ja hyväksynyt, jos puolisoni olisi ollut jonkin aikaa epäluuloinen, mutta loputtomiin sen kanssa ei voi elää, jos vuosienkaan jälkeen toinen ei pääse tapahtuneesta eroon, ei kykene antamaan anteeksi, syyttelee....

Kestikö sulla kauan, että unohdit sen miehen?

Meillä nyt ei ole tapahtuneesta vielä vuosia, mutta kyllä miestä rassaa kun ei voi olla oma itsensä kun mä olen kyttäämässä selän takana.. :ashamed: varsinkin aina kun ollaan juhlimassa niin ilta päättyy riitaan siitä kun mies on jutellut jonkun naisen kanssa.. mä oikeesti häpeen itseäni.. ja haluan päästä tästä eroon.. uskon sen olevan mahdollista, kun aiemmin en ollut yhtään mustis.. työtä se vaan vaatii.. kun vielä tietäisi, millaista työtä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja PuuhakasNaimaSiviä:
Kannattaa kyllä jutella ja kertoa, kun se ei ole sulle mitenkään hävettävää. Muistat, että SINÄ et oo tehnyt mitään pahaa tai noloa, mut sen munakkaan sietää hävetä ja lujaa!

Niin se tekeekin.. ja on anteeksikin pyytänyt monta kertaa..

Ja se tässä ottaakin päähän, että mä en tehnyt periaatteessa mitään, mutta mä saan kärsiä.. :kieh:
 

Yhteistyössä