Mahtaakohan tarhatädit kertoa totuuden...

[PKtäti]

Mulla Kolmonen aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Hän oli ja on edelleen minussa vahvasti kiinni. Esim äiti lapsi -piireissä arasteli niin, että oli vain minun jaloissa koko ajan. Leikki niin, että minun piti olla vieressä. Vierottaminen ei onnistunut... kun en viitsinyt 1,5 vuotiasta mammakerhoissa huudattaa.

No, päiväkotiin tutustuttiin 1,5 viikkoa. Onneksi se oli mahdollista. Tuolla kun joku sanoi, että v anhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tutustuttaa 2 viikkoa lasta päiväkotiin...

Tällä samaisella palstalla aikoinaan joku kauhisteli ja piti ylihysteerisinä niitä vanhempia, jotka tutustuttaa lapsensa päiväkotiin 2 viikkoa !!! KAMALAA! Kyllä max 3 pv on aivan riittävä, lapselle kuin lapselle. Ja kaikki äidit peesaili tätä näkemystä.

Aikamoisia laumasieluja täällä.

Olet tehnyt aivan oikein!!!!

Juuri oikeaa tapaa. En tajua miten ajatellaan että kyllä se lapsi tottuu ja ei sitä tarvi tutustuttaa. Kaikkien vanhempien tulisi miettiä miltä maailma pienestä näyttää ja mitkä lasten tarpeet on.
On todella hienoa että on äitejä jotka tutustuttaa ja päiväkoteja jotka sitä kannustaa ja mahdollistaa.

Aina täytyy muistaa että lapsilla on niin erilaisia temperamentteja. Jos on ujo ja hitaastilämpenevä niin suurin virhe on pakottaa lasta reipastumaan.

Jokaisen vanheman tulisi lukea temperamentti kirja. Siitä saa tietoa miksi oma lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja miten häntä tukea.

Ei ole hyvää eikä huonoa temperementtia. On vain erilaisia jotka tarvitsevat erilaisen tuen!

Hienoa että on järkeviä vanhempia jotka osaa ajatella asioita pienen näkökulmasta olematta hysteerikko... se on ihan eriasia..

saat vaan olla ylpeä itsestäsi. Olet aikaasi edellä =)

Tämä samainen muksu on nyt kohta 5 v ja aloitti uudessa päiväkodissa, jossa kuulemma nukkuma-huone on pimeä. Ei ollenkaan valoja. Hän pelkää pimeää, meillä kotona on kesälläkin !!! oltava yövalo sekä yläkerrassa aulassa valo !!!!!
En tiedä mitä pitäisi sanoa, miten suhtautua, sanoako ettei nuku päikkäreitä (vaikka usein on nukahtanut ja olen sanonut, että saa nukahtaa). En ole töissä, olen kotona pienemmän kanssa ja ehkä pitää siirtyä siihen, että haen klo 12.

no luulisi että pikkuvalo käy. Minä ainakin jouduin vahtivuorossa tekemään paperitöitä niin oli lukulamppu päällä, ja mutenkin kun satua luki niin sitä pidettiin aina päällä.
Toki jos on ainut mahollisuus niin voihan lapsen hakea aikaisemminkin

 

[winhis]

Mulla Kolmonen aloitti päiväkodin 2 vuotiaana. Hän oli ja on edelleen minussa vahvasti kiinni. Esim äiti lapsi -piireissä arasteli niin, että oli vain minun jaloissa koko ajan. Leikki niin, että minun piti olla vieressä. Vierottaminen ei onnistunut... kun en viitsinyt 1,5 vuotiasta mammakerhoissa huudattaa.

No, päiväkotiin tutustuttiin 1,5 viikkoa. Onneksi se oli mahdollista. Tuolla kun joku sanoi, että v anhemmilla pitäisi olla mahdollisuus tutustuttaa 2 viikkoa lasta päiväkotiin...

Tällä samaisella palstalla aikoinaan joku kauhisteli ja piti ylihysteerisinä niitä vanhempia, jotka tutustuttaa lapsensa päiväkotiin 2 viikkoa !!! KAMALAA! Kyllä max 3 pv on aivan riittävä, lapselle kuin lapselle. Ja kaikki äidit peesaili tätä näkemystä.

Aikamoisia laumasieluja täällä.

Olet tehnyt aivan oikein!!!!

Juuri oikeaa tapaa. En tajua miten ajatellaan että kyllä se lapsi tottuu ja ei sitä tarvi tutustuttaa. Kaikkien vanhempien tulisi miettiä miltä maailma pienestä näyttää ja mitkä lasten tarpeet on.
On todella hienoa että on äitejä jotka tutustuttaa ja päiväkoteja jotka sitä kannustaa ja mahdollistaa.

Aina täytyy muistaa että lapsilla on niin erilaisia temperamentteja. Jos on ujo ja hitaastilämpenevä niin suurin virhe on pakottaa lasta reipastumaan.

Jokaisen vanheman tulisi lukea temperamentti kirja. Siitä saa tietoa miksi oma lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja miten häntä tukea.

Ei ole hyvää eikä huonoa temperementtia. On vain erilaisia jotka tarvitsevat erilaisen tuen!

Hienoa että on järkeviä vanhempia jotka osaa ajatella asioita pienen näkökulmasta olematta hysteerikko... se on ihan eriasia..

saat vaan olla ylpeä itsestäsi. Olet aikaasi edellä =)

Onko se kirja ihan "temperamentti"-nimellä, vai onko niitä erilaisia, mitä suosittelisit? Mun 1,5 v tyttö on niin räiskähtelevä, että tuntuu, että pian jään kakkoseksi jos en ajoissa löydä oikeaa tapaa ymmärtää häntä ja toisaalta sitä kautta hillitä omia hermojani.

 

[rovva]

Sitä ei pitäisi peitellä. Eikä sitäkään kuinka huono tilanne päiväkodeissa on. Lapsiryhmät kasvaa ja työntekijöitä ei tuu lisää. Työtekijöistä imetään enempi mitä mahollista niin tottakai se vaikuttaa työhön ja sitä kautta lapsiin

Ja siis vanhempien tulisi muistaa se, että kun lapsiryhmät kasvaa ja kun sijaisia ei saada jne. jne. niin se ei ole työntekijöiden syy, vaan päättäjien. Palautetta (radikaaliakin sellaista) tulisi antaa suoraan päättäjille. Rivi-työntekijä ei voi kuin hoitaa hommansa....... ne muut jotka asioista päättää.

 

[katrinainen]

pk:ssa toissa olevana voin sanoa, etta vanhemmille ainakin meilla kerrotaan kylla ihan totuuden mukaisesati miten paiva on mennyt. Usein tyontekija tietenkin vertaa lapsen sopeutumista ja itkemista omaan kokemukseensa ja taman pohjalta kommentoi. ja en kylla ymmarra miten talla palstalla aina vaan kaikki lapset itkee ja karsii pk:ssa. meilla ei esim. viime syksyna pienten ryhmassa alottaessa tainut itkea ensimmaisina viikkoina paivittain kuin yksi lapsi (yleensakin sopeutuminen sujuu suurimmalla osalla nopeaan), tietenkin se on ikavaa nahda pikkuisen olevan peloissaan/hadissaan/ikavissaan ja siksipa kaikkien vanhempien pitaisi tutustua lapsen kanssa pk:hon niin kauan kuin tarpeen on. Lapset sopeutuvat kuitenkin nopeasti ja alkavat pian pitaa paivahoidosta. vanhemmille pitaa puhua totuudenmukaisesti, mutta ei myoskaan ylihysterisoida. itku on ihan normaalia pk:n aloituksessa.

 

[PKtäti]

Sitä ei pitäisi peitellä. Eikä sitäkään kuinka huono tilanne päiväkodeissa on. Lapsiryhmät kasvaa ja työntekijöitä ei tuu lisää. Työtekijöistä imetään enempi mitä mahollista niin tottakai se vaikuttaa työhön ja sitä kautta lapsiin

Ja siis vanhempien tulisi muistaa se, että kun lapsiryhmät kasvaa ja kun sijaisia ei saada jne. jne. niin se ei ole työntekijöiden syy, vaan päättäjien. Palautetta (radikaaliakin sellaista) tulisi antaa suoraan päättäjille. Rivi-työntekijä ei voi kuin hoitaa hommansa....... ne muut jotka asioista päättää.

tätä tarkoitinkin että pitäisi ylemmälle taholle valittaa.

Esim yhdessä PKssa aita oli rikki. Työntekijät valitti siitä ylemmällä vuoden päivät.
Yksi vanhempi soitti ja kysyi että kuka ottaa vastuun kun lapsi karkaa ja seuraavana päivänä aita korjattiin.
Tämä oli "pikku asia" mutta isoihinkin vanhemmat voi vaikutttaa. Ja juuri oikeaan tahoon ottamalla yhteyttä

KIRJAN NIMI!!!

Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys
Keltikangas-Järvinen, Liisa

niitä löytyy muitakin mutta tämä on hyvä.
Kirjoitettu selkokielellä. Ei siis tarvi olla proa ymmärtääkseen. =)
helppoa tekstiä ja vinkkejä. Kerrotaan miten voidaan tukea millaistakin lasta.

"Temperamentti on ihmisen käyttäytymistyyli, hänen yksilöllinen tapansa reagoida asioihin. Temperamentti selittää sen, miksi jotkut ihmiset ovat helposti innostuvia ja toiset hitaasti lämpeneviä. Ujous, varautuneisuus ja syrjäänvetäytyminen sosiaalisissa tilanteissa ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä.

Ihmisen persoonallisuus kehittyy synnynnäisen temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksen tuloksena sen mukaan, miten hyvin lapsen temperamentti ja ympäristön vaatimukset ja odotukset sopivat yhteen, vai sopivatko ollenkaan. Ei ole sinänsä hyvää tai huonoa temperamenttia, vaan jokaisesta lapsesta saadaan sopeutuva, itsensä hyväksyvä, sosiaalinen ja stressiä sietävä aikuinen, mutta se edellyttää lapsen yksilöllisen rakenteen tuntemista ja hyväksymistä.

Tässä kirjassa puhutaan temperamentin merkityksestä lapsuudessa ja kouluaikana. Itsetunto, sosiaaliset taidot, selviytymiskeinot ja stressinsietokyky saavat alkunsa jo varhaislapsuudessa. Temperamentin ymmärtäminen on tässä kehityksessä oleellisen tärkeässä asemassa. Väärät odotukset saattavat pahimmillaan vaarantaa hyvän kehityksen. Myöhemmin koulu "suosii" tiettyjä temperamenttirakenteita, kun taas tietynlaiset oppilaat ovat vaarassa jäädä kykyihinsä nähden alisuoriutujiksi.

Teos on tarkoitettu vanhemmille, neuvola- ja päiväkotihenkilökunnalle, opettajille; kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita lapsen kehityksestä. Vaikka painopiste on lapsuuden ja murrosiän kehitysvuosissa, kirjasta on apua myös aikuisille, jotka haluavat oppia ymmärtämään paremmin itseään ja reaktioitaan.

Aikuisuuden pohja on lapsuuden kokemuksissa."

 

[PKtäti]

pk:ssa toissa olevana voin sanoa, etta vanhemmille ainakin meilla kerrotaan kylla ihan totuuden mukaisesati miten paiva on mennyt. Usein tyontekija tietenkin vertaa lapsen sopeutumista ja itkemista omaan kokemukseensa ja taman pohjalta kommentoi. ja en kylla ymmarra miten talla palstalla aina vaan kaikki lapset itkee ja karsii pk:ssa. meilla ei esim. viime syksyna pienten ryhmassa alottaessa tainut itkea ensimmaisina viikkoina paivittain kuin yksi lapsi (yleensakin sopeutuminen sujuu suurimmalla osalla nopeaan), tietenkin se on ikavaa nahda pikkuisen olevan peloissaan/hadissaan/ikavissaan ja siksipa kaikkien vanhempien pitaisi tutustua lapsen kanssa pk:hon niin kauan kuin tarpeen on. Lapset sopeutuvat kuitenkin nopeasti ja alkavat pian pitaa paivahoidosta. vanhemmille pitaa puhua totuudenmukaisesti, mutta ei myoskaan ylihysterisoida. itku on ihan normaalia pk:n aloituksessa.

miten se on normaalia kun kuitenkin kirjoitit että se on harvinaista.
Totta oli mitä kirjotit mutta ei kenenkään lapsen tarvitse itskeä varsinkaan kun keinot sen estämiseen on olemassa. Ja avaimet on vanhemmilla sekä työntekijöillä.
Mutta on hyvä että on päiväkoteja missä ollaan rehellisiä mutta ei suurennella asioita. Niin sen pitääkin mennä.

 

[winhis]

KIRJAN NIMI!!!

Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys
Keltikangas-Järvinen, Liisa

niitä löytyy muitakin mutta tämä on hyvä.
Kirjoitettu selkokielellä. Ei siis tarvi olla proa ymmärtääkseen. =)
helppoa tekstiä ja vinkkejä. Kerrotaan miten voidaan tukea millaistakin lasta.

Kiitos, kuulostaa hyvältä, huomenna kirjastoon!

 

[rovva]

semmonen pointti vielä tuli mieleen, että on lapsia jotka itkevät hysteerisesti hoitopaikassa ensimmäiset kaksi viikkoa, eikä siihen auta se vaikka siellä olisi käyty tutustumassa kuinka pitkään. näin se vaan on.

 

[katrinainen]

pk:ssa toissa olevana voin sanoa, etta vanhemmille ainakin meilla kerrotaan kylla ihan totuuden mukaisesati miten paiva on mennyt. Usein tyontekija tietenkin vertaa lapsen sopeutumista ja itkemista omaan kokemukseensa ja taman pohjalta kommentoi. ja en kylla ymmarra miten talla palstalla aina vaan kaikki lapset itkee ja karsii pk:ssa. meilla ei esim. viime syksyna pienten ryhmassa alottaessa tainut itkea ensimmaisina viikkoina paivittain kuin yksi lapsi (yleensakin sopeutuminen sujuu suurimmalla osalla nopeaan), tietenkin se on ikavaa nahda pikkuisen olevan peloissaan/hadissaan/ikavissaan ja siksipa kaikkien vanhempien pitaisi tutustua lapsen kanssa pk:hon niin kauan kuin tarpeen on. Lapset sopeutuvat kuitenkin nopeasti ja alkavat pian pitaa paivahoidosta. vanhemmille pitaa puhua totuudenmukaisesti, mutta ei myoskaan ylihysterisoida. itku on ihan normaalia pk:n aloituksessa.

miten se on normaalia kun kuitenkin kirjoitit että se on harvinaista.
Totta oli mitä kirjotit mutta ei kenenkään lapsen tarvitse itskeä varsinkaan kun keinot sen estämiseen on olemassa. Ja avaimet on vanhemmilla sekä työntekijöillä.
Mutta on hyvä että on päiväkoteja missä ollaan rehellisiä mutta ei suurennella asioita. Niin sen pitääkin mennä.

tarkoitin, etta on normaalia ekoina aamuina itkea hiukan jne. mutta sellainen kokoaikainen itkeminen on ainakin meidan pk:ssa ollut harvinaista ja keinoja sen hoitamiseen tosiaan on. usein jo syliinottaminen ja lapsen kanssa jonkin mukavan asian (esim. kirjan lukemisen) aloitus auttaa.