""maksullinen"" sektio,

Haluan sektion ehdottomasti.

Te, joilla on asiasta kokemusta, miten minun pitää toimia ja viimeistään milloin?

 

Minä ilmoittaudun myös, paikkakunta Pori.

 

Mulla on sellainen käsitys, että yksityisen kautta saattaisi päästä....

Sektioon liittyy tietysti aina riskejä, joten taitaa riippua lääkäristä, suostuuko leikkaamaan ilman lääketieteellistä perustetta. Mutta kannattaa kysyä.

Ja tietysti riippuu syystä, miksi sektion haluaa, mutta neuvolankin kautta sektion voi saada (siis esim. jos on ihan tolkuton synnytyspelko). Esim. eräälle ystävälleni tuli niin kauheat traumat ekasta synnytyksestään, jonka vuoksi hän sai toisen kohdalla sektion.

 

Ystäväni sai sektion molemmilla synnytyksillä ihan vain sen vuoksi, että synnytys pelotti niin kovasti. Kävi kyllä pelkopolilla keskustelemassa aika pitkään ennen synnytyksiä. ..Niin ei ollut maksullinen sektio, mutta vaihtoehto kuitenkin..

 

Ex-mieheni siskon lapsi vahingoittui synnytyksessä pahoin hapenpuutteeseen. Sain itselleni sektion synnytyspelon vuoksi. Minua yriteltiin taivutella alakautta synnytykseen. Sektioon päädyttiin. Tyttö oli sattumalta syntymähetkellä väärinpäin ja jalka asennossa jossa alatiesynnytys olisi voinut aiheuttaa lonkalle ongelmia. Pidä pääsi. Muista myös että valitessasi sektion lapsilukusi voi jäädä pienemmäksi. Joillakin kohdun istminen kalvo ohenee leikkaushaavan kohdalta. Minulla kävi niin mutta synnytin kuitenkin 3 lasta sektiolla eri vuosina.

 

Hei,
itseäni pelottaa alatiesynnytyksessä juuri tuo mahdollinen lapsen hapenpuute. Onko sinulla tarkempaa tietoa, mitä oikein ex-miehesi siskon tapauksessa tapahtui? Mikä vuosi, sairaala, miten vamma ilmenee jne?
-Tiedoista kiitollinen-

 

Hei,

jos sinulla ei ole mitään terveydellistä/henkistä/psyykkistä syystä, miksi sinun pitäisi saada sektio, et sitä taatusti myös saa.
Sitä paitsi sektiossa on aina suuremmat riskit, sekä vauvalle että äidille.
Itse odotan kolmatta, eikä ole kyllä ikinä tullut mieleenkään pyytää sektiota.
Eikä niitä tehdä liukuhihnalta, vaan asiaa pitää harkita todella tarkkaan.

 

Pelkääjä: tähän väliin haluaisin rauhoittaa sua sillä, että nykyään vauvan sydänkäyrää seurataan useimmissa sairaaloissa KOKO AJAN joko mahan päältä tai jos ei erotu tarpeeksi selvästi siitä, sisäisellä elektrodilla (scalp-elektrodi). Hapenpuute näkyy käyrissä, ja silloin tehdään heti jotain, yleensä hätäsektio saman tien. Eli noi hapenpuute-vauriot on nykyään todella harvinaisia. Ei kannata lietsoa pelkoaan entisaikojen kauhutarinoilla!

Ps. En tarkoittanut mitenkään vähätellä Krissen kertomusta, sanoinpa vaan mikä on sellaisen onnettomuuden todennäköisyys.

 

Kaikessa on riskinsä. Usein sektio on riskittömämpi kuin alatiesynnytys. Ei kannata lietsoa sektiopelkoa vauhkoamalla riskeillä, aina kun synnytystapaa ei itse voi valita. Ellei sulle ole sektiota tehty, ei kannata siitä puuhua.

 

Luepa alkuperäinen kysymys.
Sinä et halua sektiota, selvä.
Siitä kannattaa kirjoittaa alatieketjuissa.
Tämä ketju käsittelee sektiota.
Sisälukutaito kunniaan! Erilaisuus kunniaan!

 

Nosto

Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta KYSYTYSTÄ ASIASTA?

 

Niin jos tarkoitat että saatko sektion ""rahalla"" esim. yksityissairaaloissa tai lääkäriasemilla. Niin vastaus on käsittääkseni että et saa!

Ja syy on se että noita sektioita tehdään mielellään yliopistollisissa tai muuten isommissa sairaaloissa. Jossa on paremmat laitteet esim. lasten teho tai kunnon lapsille tarkoitetut seurantalaitteet jne.

Miksi haluat sektion? Eli jos pelkäät kipua, on sen ehkäisyyn hyvät puudutukset. Esim. suunnitellut sektiot tehdään myös epiduraalipuudutuksella. Jos pelkäät että lapselle käy jotain, on alatiesynnytys turvallisempi, hapenpuutekin nykyään huomataan todella helposti, on hyvät seurantalaitteet.

Jos sinulla on ""paha"" synnytyspelko noin yleisesti ottaen. Suosittelen sektion hakemista ns. normaalireittejä pitkin. Eli tapaaminen neuvolassa, josta lähete pelkopolille. Ja jos siellä käynnin jälkeen haluat ehdottomasti vielä sektion se todennäköisesti onnistuu.

Itse ottaisin sektion ihan koska katson sen helpommaksi ja koska ennakkoaavistus piti paikkaansa. Eli repesin pahasti ja ihan helvetilliset jälikrempat yli kuukausi synnytyksen jälkeen. Sektiosta toipuisin nopeammin.

 

Minulle tehtiin suunniteltu sektio koska olin ensisynnyttäjä ja lapsi oli perätilassa.. en tiedä olisinko saanut synnyttää perätilalapsen jos olisin ollut uudelleensynnyttäjä mutta näin minulle syyksi kerrottiin.

Sektioni sujui näin; aloitettiin suunniteltuun aikaan ja kaikki meni ihan hyvin siihen asti kun vauva saatin vatsasta pois, kohtuni repesi ja tästä johtuen en voi saada enempää lapsia, siis voisin muuten, mutta todennäköisesti kohtuni ei jaksaisi lasta kantaa. Menetin verta 3 kertaa enemmän kuin normaali alatiesynnytyksessä. (verenhukka on yksi yleisimmistä sektion vaaroista) Verenhukasta-> anemia, johtuen, olin sairaalassa 2 viikkoa.

Arpi roikkuu nykyään rumana ruttuisena kasana vaikka muuten olen todella kiinteässä kunnossa.
Eniten tietysti harmittaa se ettei lapsemme voi saada pikkusisarta.. tämä mahdollisuus olisi todennäköisemmin säilynyt jos lapsi olisi syntynyt ""normaalisti"".

Mikäli lapsensaanti olisi mahdollista, synnyttäisin lapsen alateitse vaikka väkisin

Sektion vaarat todellaki ovat moninkertaiset alatiesynnytykseen nähden ja joskus ei vain ole vaihtoehtoa. Mutta en suosittele sektiota jos näyttää siltä, että lapsi on normaalissa asennossa ja sen kokoinen, että mahtuu alateitse syntymään.

Nykyään ainakaan Tampereella ei ainoakaan lapsi synny ilman pää- tai maha-anturia, jolla seurataan lapsen sykettä ja hapensaantia.. Jollei lapsi sitten synny niin vauhdilla ettei näitä toimenpiteitä ennätetä tehdä

Onnellista odotusaikaa kaikille!!

 

Ai, halusitkin tietää vain miten saat sektion, etkä suunnitelluista sektioista yleensä

Juttele neuvolassa asiasta, he varmaan osaavat kertoa paremmin.

 

Edellä kerrottiin epäonnisesta sektiosta. Tässä vertailun vuoksi kuvaus turvallisesta alatiesynnytyksestä.
Kopioitu vauva-lehden keskustelupalstalta

""viikat - 07.06. 14:51 (1/1)
pahoin revenneet ja uusi synnytys
Hei,

repeydyin pahasti ensimmäisessä synnytyksessä kolme vuotta sitten. Lisäksi istukka ei irronnut. Tämän seurauksena menetin paljon verta ja minua paikkailtiin neljä tuntia.
Haluaisinkin tietää miten uusi synnytys on sujunut III ja IV asteen repeämän saaneilla. Onko arpikudos joustanut tarpeeksi. Onko tämä ollut peruste jollekin sektion saantiin. Haluaisin kovasti toisen lapsen, mutta en tiedä uskallanko enää hankkiutua raskaaksi, kun edellisellä kerralla oli mennä henki.""

 

Mun käsittääkseni Suomessa ei hoideta synnytyksiä missään yksityissairaaloissa, en ole varma mutta näin luulisin (korjatkaa jos joku tietää paremmin!). ""Normaalisynntykseenkin"" tarvitaan koko joukko henkilökuntaa ympärivuorokautisesti paikalle, saati sitten sektioon: kätilö, lastenhoitaja, synnytyslääkäri, anestesialääkäri, lastenlääkäri...ja vaikka sektio olisi miten suunniteltu, jotain voi mennä pieleen ja voidaan tarvita välitöntä tehohoitoa äidille ja /tai vauvalle.

Koska porukkaa tarvitaan aina paljon muitakin kuin leikkaava lääkäri, en usko että synnytyslääkäritkään voi ottaa ""yksityispotilaita"" jullkisissa sairaaloissa.


Parhaiten saat vaihtoehdoista tietää kun kysyt neuvolasta. Varmaan sektio järjestyy julkisellakin puolella ""ilman syytä"" jos tosiaan vielä h-hetkelläkin sitä tahdot. Aika tavallista nimittäin että raskauden alussa pelätään synnytystä, mutta pikku hiljaa ajatus ""kypsyy"", ihan niinkuin äitiyteen valmistautuminen muutenkin. Luonto (ja hormonit) hoitaa homman Mulla ainakin oli vikoilla viikoilla niin tukala olo, että ihan yksi hailee mistä reiästä se vauva putkahtaa kunhan se vaan tulee ULOS ;-)

 

miksi haluat ehdottomasti section? molemmissa riskit mutta sectiossa suuremmat. se on todella suuri leikkaus, vaikka moni ei sitä ymmärrä. itseni on kaksi kertaa leikattu pysähtyneen synnytyksen vuoksi, mutta vapaa ehtoisesti en olisi suostunut. ekasta toivuin kyllä jotenkuten nopeasti, mutta seuraava olikin jo yhtä helvettiä. viikko leikkauksen jälkeen ihmeteltiin miksi minulla on kova kuume ja haava tihkuttaa visvaa. Takaisin sairaalaan ja vauva jäi kotiin isän kanssa. Viikko tiputuksessa kunnes tajuttiin että yksi kerros vatsanpeitteiden ompeleista revennyt ja tihuttanut verta vatsanpeitteisiin melkoisen kakun verran. Tätä sitten imettiin piikillä pois jotta paraneminen saattoi alkaa. Kun vihdoin pääsin kotiin vauvan luokse niin imetys ei enää onnistunut. Vaikka hyvin vauva kasvoi pulloruokinnakin, mutta silti.. en uskonut että näin voi sattua, koska lääkärit eivät kamalasti puhu section mahdollisista riskeistä mm.veritulppa, kohdun repeämä jne. luonto ei ole tarkoittanut meitä synnyttämään leikkaus salissa