Mammanpoika (11kk), ei edes isä kelpaa

[Mamma itte]

Meillä on siis nyt 11kk poika. Kärsi suuresta eroahdistuksesta kesällä, jolloin en saanut mennä metriä kauemmaksi. Nyt kuitenkin hieman laantunut, mutta edelleen on se, ettei isä kelpaa jos tietää että minä olen saman katon alla.

Esimerkkinä aamulla. Poika istui potalla ja isä ja minä olimme samassa vessassa pojan kanssa. Poistuin ovesta viereiseen huoneeseen hakemaan sukat niin poika alkoi huutamaan. Isä koitti sanoa, että minä olen täällä ei hätää, mutta huuto jatkui kunnes tulin takaisin.

Sama tilanne jos menen edes käymään yläkerrassa ja poika jää alakertaan isänsä kanssa hetkeksi.

Mitä tehdä? Kesällä mies vietti aikaa sohvalla eikä viettänyt oikeen aikaa pojan kanssa. Kai vaan menetti hermonsa kun huusi vain äidin perään. Nyt koittaa viettää aikaa ja olen ihan tarkoituksella monesti laittanut pojan isän matkaan ja isän syöttämään jne useammin.
Mutta tuntuu ettei meinaa auttaa. Minä vain kelpaan = minä vain hoidan....

Toivon sitä päivää kun voin käyskennellä kotona huoletta (käydä vessassa) ilman että poika jää itkemään isänsä seurassa...

 

[tuttua...]

Toi on todella ärsyttävä vaihe mutta kuten muutkin vaiheet se menee ohi. Meillä on nyt ihan toisin päin ja mä olen ihan out ja isi maailman ihanin. Sopii hyvin mulle kaiken lahkeissa roikkumisen jälkeen.

Lisää aikaa vaan isän kanssa vaikka väkisin. Meillä toimi myös että jos halusin vaikka vessaan rauhassa niin sanoin että äiti käy nyt vessassa ja sillä aikaa voisitko sinä (keksi joku sopiva tehtävä). Meidän tytöllä oli ainakin kova tarve olla "iso" ja auttaa niin tämä onnistui hyvin. Tein myös niin että jos kävin yksin kaupassa niin kysyin että mitä tyttö haluaisi kaupasta ja sillä aikaa hän voisi isin kanssa tehdä sitä tai tätä. Ja sitten isot kiitokset

Riippuu tietysti lapsen tasosta miten tämä onnistuu. Mutta vaikka se ei siltä nyt tunnu niin kyllä toikin vaihe loppuu...