Masennuksen ensioireet

[Lokamasu86]

Heippa!

Elikkä tilanne on sellainen, että meillä on kohta 6kk täyttävä, aurinkoinen tyttö, jota hoidan kotona isin käydessä töissä. Noin viikon ajan olen tuntenut oloni väsyneeksi, en jaksaisi millään nousta sängystä aamulla enkä päivällä jaksaisi lähteä mihinkään, vaan olen mieluiten vain kotona.

Pari päivää olen saattanut itkeskellä tyhmistäkin asioista ja hermostun helposti, jopa vauvalle. Minun tekisi mieli koko ajan syödä/mässäillä herkkuja, ehkä yritän sillä saada jotain piristystä. Tyttömme on todella ihana eikä itkeskele turhista, nukkuu yöt hyvin jne... Silti tämä arki tuntuu niin väsyttävältä välillä, etenkin se vauvan hoito. Huudan joskus vauvalle ja kiroan, mutta kadun sitä heti jälkeenpäin :ashamed:

Minulla on ihana mies, joka antaa minulle lepohetkiä vauvan hoidossa. Kuitenkin minusta tuntuu, että pitäisi olla koko ajan vauvan lähellä, enkä välttämättä osaa rentoutua. On tosi vaikeaa lähteä vauvan luota pois ja tunnen siitä syyllisyyttä.

Onko tämä sitä synnytyksen jälkeistä masennusta? Vai muuta alakuloisuutta/kevätmasennusta... Pitäisikö minun puhua tästä neuvolassa? Kun itsestäni tuntuu, että onko tämä nyt niin vakavaa ja jänistän sitten...
Oisi kiva tietää onko muilla ollut samanlaisia oireita ja miten siitä eteenpäin on mennyt, ootko saanut neuvolasta tukea/tietoa...

Kiitos

 

[Tigru87]

Teksti oli kun suoraan minun suusta. Tosin meillä poika 1,3v. ja tällä hetkellä aika vaikea, tulee hampaita, omatahto voimistuu yms... Itse olen miettinyt sitä, että mistä mahtaisi johtua, masennus on jotenkin niin vaikea asia myöntää, joten sen takia en ole asiaan paljolti puuttunut,vaan jotenkin koittanut kestää...
Jotenkin vaan kuitenkin tuntuu, että olisi ohimenevää kevät masennusta, mutta tiedä häntä...

Jos joku kokeneepi osaisi auttaa?? :saint:

 

[DG]

Ihan ekaksi mainostan Äimä ry:tä. www.aima.fi joka on synnytyksen jälkeisen masennukseen oleva keskustelu ja vertaistuki verkko. Eli jos masennus todetaan, niin ehdottomasti kannattaa sinne liittyä, sieltä saa sitä apua ja hyvinkin.

Itsellä on kokemusta tuosta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta aika tavallakin. Eli itsellä se alkoi väsymyksenä, ja sitä että pinna oli hirveän kireällä, saatoin huutaa lapsille ja tietenkin se että huusi harmitti, ja siitä tuli noidankehä. Mulla oli sitä väsymystä, vaikka nukuinkin. Eli vaikka olisin nukkunut päivän putkeen ei väsymys poistunut. Eli se on hyvä mittari, että jos nukkuminen ei auta väsymykseen, niin ehdottomasti sitten kannattaa lähteä hakemaan apua.

Itse kun olin aika jököpäinen, että ei tässä mitään apua tarvita, ja meni sitten eteenpäin koko ajan, ja tuli käytyä totaalisen pohjalla. Eli kun se pinna on kireellä ja väsyttää, niin parempi on hakea apua ennen kuin tulee mitään enempiä ongelmia. Neuvolassa kannattaa mainita, tämä väsymys. Jos vähättelee, niin sitten lääkärin puheille.

Sitä on nykypäivänä vaikka mitä apua saatavana. On lääkkeitä, terapiaa, ihan käytännön apua kotiin ja vaikka mitä. Joten turha on siellä kotona kärvissellä turhaan. Tämä on minun mielipiteeni. Itse olen hakannut päätäni, että miksi en heti hakenut apua, niin miksi. Kun on niin hemmetin jököpäinen, että kyllä tämä tästä ja tänään oli hyvä päivä vaikkei eilen ollutkaan. Nyt kun itsellä on aputoimia, niin olo on loistava. Enkä kadu yhtään, että apua hain. Se, että hoitaa itseänsä ei tee huonoksi äidiksi kuten nykypäivänä moni ehkä kuvitteleekin, vaan se tekee meistä parempia äitejä. Pystytään jaksamaan enemmän. Eikä äitikään kaikkea jaksa, joskus pitää vain ottaa apua vastaan. Eli puhukaan neuvolassa ehdottomasti tästä.