Toggle sidebar

Masennus ei vaan häviä!! :'(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti 26v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

äiti 26v

Vieras
Miten selvitä oikeasti rankan vuoden ylitse? Viime syksynä mennä mieliala maahan todella rytinällä. Siitä sitten seurasi monta rankkaa kuukautta, monia rankkoja kokemuksia. Kahdet hautajaiset keväällä kuukauden välein, kolmas lapsi ilmoitti tulostaan yhtäkkiä, töihin paluu, kodin ostaminen ja remontointi. Liikaa asioita liian lyhyessä ajassa. Soitin lääkärille, sain masennustestissä paljon pisteitä. Raskaus nyt edennyt mukavasti, se ei enään ole shokki. Uutta tulostasta odotan innolla, haluan jäädä lasten kanssa taas kotiin. mutta olen jatkuvasti aivan totaalisen uupunut. Kodin laittamista ei jaksa edes ajatella. Pitäisi hoitaa normaalit siivousjutut yms, en saa itsestäni otetta. Innostun helposti, kehitän kaikken uutta pääni sisällä, mutta toteuttamisvaiheeseen en kykene. Depressio hoitaja ei suosittele lääkkeitä raskaanaollessa, koska niiden tehon voi huomata vasta kuukausien kuluttua. Ja tammikuussa pitäisi kuitenkin jo lopettaa lääkkeiden käyttö, ennen synnytystä. Huomiseen en jaksa uskoa enään ollenkaan. Itken joka päivä ja kaikki vastoinkäymiset, lasten kiukuttelut yms, otan todella raskaasti. heti ajattelen, että minua rankaistaan jostain, kun joudun kestämään tämmöistä elämää. Ja kyllä, ajattelen, että helpompi olisi olla kuollut, mutten silti tekisi itselleni mitään. Kysynkin, onko muut selvinnyt masennuksesta OIKEASTI?!? voiko siitä selvitä, vai kulkeeko se koko elämän mukana. Minulla on aina ollut taipumusta masentuneisuuteen, siksi ahdistaa niin valtavasti että enkö koskaan saa elää normaalia elämää, normaalin pään sisällä?!?! :'(
 
Kyllä sinä siitä selviät, vaikka tällä hetkellä sinua koetellaan. Voitko mitenkään saada arkeesi apua? Oletko terapiassa ja mitä miehesi tilanteesta tuumii? Rukoilen puolestasi, kaikki keinot käyttöön :) toivon sinulle kaikkea hyvää.
 
Arkeen ei oikeen saa apua. Tukiverkkoa ei todellakaan ole, vaikka sukulaiset asuvatkin lähellä. He ovat niin kiireisiä itsekin, ettei ehdi auttaa, vaikka ehkä tahtoisivatkin. Tiedä sitten. Itse ainakin hoidin väsyneenäkin muitten lapsia kun huomasin siihen tarvetta, mutta samaa apua en kyllä itse saa. mies hoitaa lapsia tarpeeksi, tosin hän tekee työssä pitkää päivää, mutta siitä en voi moittia. Miehessä ei mitään vikaa...Kiitos tuosta lämpimästä kommentista. Yleensä täällä kirjoittaessa saa vaan kakkaa niskaan "Kannattiko tehdä se kolmas lapsi ja mitäs murehdit" ovat yleisiä kommentteja... :/
 
Kyllä voi selvitä ja selviääkin! Vaikeat tilanteet voivat kuormittaa entisestään mutta vaikeutta seuraa vielä helpotus. Kun on tilanne päällä, voi tuntua siltä että se jatkuu vaan ikuisesti eikä pysty näkemään valoisia asioita tai tulevaa, mutta on paljon asioita jotka voivat ja tulevatkin muuttumaan eikä mikään kestä ikuisesti.

Sen sijaan että ajattelet menneitä ja vaikeita asioita, anna niiden mennä ja keskity juuri tähän hetkeen sillä se on kaikki mitä meillä nyt on. Ei tarvitse jaksaa enempää kuin mihin pystyy eikä kantaa mukanaan taakkaa menneisyydestä ja huolta tulevasta jota ei ole vielä olemassakaan.

Mieti kaikkia niitä hyviä asioita joita sinulla juuri nyt on ja jotka helposti unohtuvat ja tuntuvat itsestäänselvyyksiltä... Lapset, koti, työ. Uusi elämä joka kasvaa sisälläsi. Kaikkia saavutuksiasi ja miten hyvin olet tässä tilanteessa kuitenkin jaksanut. Täytyy myös hyväksyä itsessään se että voi ja saa olla heikko ja pyytää apua toisilta, ihan jokaisella tulee sellaisia kausia ja hetkiä. Jokainen päivä on oikeasti uusi ja kaikki voi todellakin muuttua parempaan. Voimia ja jaksamista!
 
[QUOTE="vieras";27278262]Masennus häviää vasta kun hyväksyt sen[/QUOTE]

Mä olen todellakin hyväksynyt masennuksen! Siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Se kun ei vaan poistu sillä, että päätän niin. Ei se mene niin.
 
  • Tykkää
Reactions: rops
ei masennus häviä tai poistu, siitä parannutaan. oikealla avulla (lääkitys JA terapia), varaa psykiatrille aika ja kerro sama mitä täällä. lääkitystä voi käyttää myös raskauden ja synnytyksen aikana, ja sen jälkeen.
 
mulla ainakin oli raskausaikana sellanen mielialalääke kuin citalopram käytössä ja minimilääkityksellä ja hienosti sillä pärjäsi synnytyksenkin ja ei tarvinnut lopettaa sen ajaksi.

Mulla on eri syistä tosin tuo lääkitys edelleen käytössä näin vuosi lapsen syntymästä..
 
Ompa ikävää, että joudut pärjäämään aikalailla yksin :/ mutta uskon kyllä, että olet hyvä äiti ja että selviät masennuksestasi, viimeistään sitten, kun "pääset" raskaushormoneista ja hoitoa voidaan tehostaa eli synnytyksen jälkeen. Eikä niitä lapsia sattumalta tule, vaan jokainen on vanhemmilleen tarkoitettu <3 Positiivinen merkki on se, että aidosti mietit keinoja selvitä masennuksesta ja se on oikeasti iso askel. Ja puhu, puhu, puhu depressiohoitajan kanssa. Rukouksestakaan ei ole haittaa :)
 
Kiitos kaikille kommenteista. Lämmittää mieltä, että vaivauduitte jakamaan ajatuksia, tsemppaamaan. Huominen ahdistaa, mutta täytyy vain yrittää uskoa parempaan..
 
Mikä sun lääkitys on?kannattais kyllä syödä masennuslääkettä koko raskausajan tai siis että ei kannata lopettaa. Tai jos on pakkoi, niin vaihda just tuohon citalopramiin, minkä joku jo mainitsikin.
 
Saan nukuttua onneksi. En käytä mitään lääkkeitä, koskaan en ole käyttänyt. En jotenkin uskalla, pelkään liikaa haittavaikutuksia. Puhutaan että sitten lihoo kymmeniä kiloja ja jatkuvasti muita oireita tulee masennuksen tilalle. Oon varmaan vaan tuomittu tähän oloon.
 
Mä itse olen vaikean ahdistuksen selvinnyt. Kävin useammalla terapeutilla. Mistään ei ollut oikein apua. Nyt päätin sit mennä sellaiselle joka antaa myös pitkäaikaisia terapiaa kognitiivinen. täytyy sanoa että jo tokalla kerralla aukes jotain ja kaikki hävisi. Terapiassa oli mm mielikuvia asioiden käsittelyyn
 
Luin terveyskirjaston sivuilta noista mainitsemistasi lääkkeistä. juurikin niissä mainitut haittavaikutukset kauhistuttavat liikaa. En haluaisi enempää ongelmia nykyisten lisäksi.
 
Kyllä sinä varmasti paranet, tai ainakin saat aikanaan sellaiset lääkkeet että pystyt sen masennuksen kanssa elämään. Itselläni oli vielä vuosi sitten aika epätoivonen olo etten parane koskaan, mutta sitten ihan yhtäkkiä olo helpotti, unettomuus parani ja stressi ja ahdistus helpotti. Mutta kyllä se todella paljon ajatustyötä vaati ja ihan konkreettisiakin muutoksia elämään. Ja masennus ei todellakaan parane sillä että hyväksyy sen tai päättää paranevansa. Aika auttaa.
 
Onko mahdolista lisätä arkeen jotain mukavaa sosiaalista kanssakäymistä kuten toisten äitien ja lapsien tapaamista, äitikaveria jonka kanssa käy vaunulenkeillä päivittäin? Syötkö D-vitamiinia? Joe et, lisää se päivittäiseen käyttöön.
Sieltä murheen alhosta pääsee pienillä askeleilla pois, mitään ohmeparantumista ei ole olemassa. Lääkkeet auttavat pahimpien aikojen yli. Vitsit, kun en otse älynnyt hakea vauva_aikana apua itselleni. Jälkeenpäin ajatellen olin todella masentunut.
 
Muistaakseni on tutkittu, että m-lääkkeiden teho perustuu placeboon. Eli lääke vain auttaa ajattelemaan paranemista ja uskomaan siihen vilpittömästi, mutta aivan sama vaikutus olisi jos vaikka söisi karkin ja uskoisi siitä karkista samat asiat. Melkein aina masennus paranee (paitsi vaikeimmat tapaukset, psykoosi, itsetuhoisuus) muuttamalla ajattelutapaa asiantuntijan ja oman työskentelyn avulla.
 
Itselläni on ollut diaknosoimaton synnytyksen jälkeinen masennus. Lopulta menin yksityiselle kun vauva 1,5v . No sain citalopram reseptin, lääkkeestä ei ollut apua vaan itseasiassa paheni kun veti ihan tunteettomaksi ja muutti persoonaa. Lopetin sen ja menin yksityisen psykoterapeutit kanssa juttelemaan... Lisäksi reipasta liikuntaa ilman lapsia. Vaikka edes se 15 minsan kävelylenkki päivässä. Ja muitakin omia projekteja... Nyt kolmas vauva tulossa ja kyllä tässä selvitään.. Yritä saada käsiteltyä tilannetta..... Tsemppiä !
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa