Olen ollut teiniiästä asti aika masentunut,sairastanut anoreksian jne.Löydettyäni mieheni masennus väistyi ja olin suht onnellinen mutta esikoista odottaessani masennus puhkesi raskausdiabeteksen myötä ja paheni sektion jälkeen itsetuhoiseksi.Sain avun ja olen seronil lääkityksessä joka pitää minut "normaalina" kirsinä joka olin ennen masennuksia.Nyt kuitenkin suunnittelen toista lasta ja pelkään että se kauhea painajainen laukeaa uudelleen....Kun raskausdiabetes ja minulla ollut hepatoosi kuulemma ovat uusiutuvia ja olisi tuo 4 vuotiaskin kintuissa sitten.Tosin olisi ihana tehdä se toinen ja sitten ne asiat olisi minun osalta tehty.Miten muilla masentuneilla on odotus sujunut ja oikeastaan pelottaa että joudun olemaan ilman lääkitystä ja se musta aika tulee takaisin...Meillä on suvussa aika monella taipumusta masennukseen eli kaipa sen kanssa on vaan opittava elämään ja käytettävä sitä jollain tavalla hyväksi...Olen aika kova miettimään asioita ja kirjoittaminen auttaa.