masennus/normi alakulo/persoonallisuus

["haaveena ilo"]

Tuleekohan masennuksesta vain osa persoonallisuutta siinä vaiheessa, kun se on niin kroonistunut, että sen kanssa vain elää.
Se kulkee mukana, välillä varjoissa, välillä kiinni hampain.
Sen yrittää häätää, ja toitottaa itselleen, että on aika päästää siitä irti. Mutta se palaa aina.
Alkaa sekoittua, kuka minä olen. Olenko tämä ankea synkkä ihminen, vai voisiko minussa elää joku toinenkin.
Näkeeköhän sitä toista koskaan, vai jääkö varjojen vangiksi.
Onko joku toipunut täysin lähes elinikäisestä masennuksesta, ja tuntee olevansa aivan toinen ihminen? Uskon, että minä olen iloinen ja nauravainen persoona, en vain löydä häntä mistään...

 

["vieras"]

Mene lääkäriin ja aloita mielialalääkitys - se tehoaa! Kokemusta on.

 

["jepjep"]

Kuulostat samalta kuin minä ennen kuin sain kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosin ja siihen lääkityksen. Masennuslääkkeitä en ole sen jälkeen tarvinut ja eräs lääkäri oli sitä mieltä, että masennusta ei ole ollut, vain hoitamaton vajis.

 

[Rosemary & Olive Oil]

Itse kannan taakkaa lapsuudesta ja isäsuhteehta johtuen. En silti syö mielialalääkkeitä. Yritin, mutta se ei auttanut kuin oireisiin. Paras tapa on katkaista välit niihin, joiden kanssa on paha olla. Sitten alkaa elämä. Voimia!!!

 

["minttu"]

Itse kannan taakkaa lapsuudesta ja isäsuhteehta johtuen. En silti syö mielialalääkkeitä. Yritin, mutta se ei auttanut kuin oireisiin. Paras tapa on katkaista välit niihin, joiden kanssa on paha olla. Sitten alkaa elämä. Voimia!!!

paras tapa on käsitellä asiat, mielummin sen henkilön kanssa jonka kanssa on mennyt metsään. jos se ei ole mahdollista niin kannattaa pyrkiä sovintoon. pakenemisen en usko tuovan viimeistä rauhaa.

ps.olen nähnyt ihmisen muuttuvan täysin, sähköhoidolla!!

masentunut,ilmeetön,eleetön,tunteettoman oloinen-> nauraa,hymyilee,tuntee,iloitsee!!

 

[Rosemary & Olive Oil]

[QUOTE="minttu";28691847]paras tapa on käsitellä asiat, mielummin sen henkilön kanssa jonka kanssa on mennyt metsään. jos se ei ole mahdollista niin kannattaa pyrkiä sovintoon. pakenemisen en usko tuovan viimeistä rauhaa.

ps.olen nähnyt ihmisen muuttuvan täysin, sähköhoidolla!!

masentunut,ilmeetön,eleetön,tunteettoman oloinen-> nauraa,hymyilee,tuntee,iloitsee!![/QUOTE]

Joidenkin kanssa asioiden käsittely ja sovinto ei vaan onnistu. Sinä olet ikuisesti huono ja paha sen toisen silmissä. Ei auta keskustelu.

Tietysti hienoa, jos ongelmat elämässä johtuu ihmissuhteessa, jossa ne on keskusteltavissa ja sovittavissa. Toivotaan, että aloittajan tapauksessa asia on näin (jos kyse on ihmissuhteesta kumpuavasta pahasta olosta).

 

["haaveena ilo"]

Niin on ihmissuhteissa syynsä pahaan oloon..mutta tällä hetkellä en tiedä, vaikuttaako minä itse pelkästään, vai voiko muilla olla vaikutusta, en haluaisi heittää ihmisiä pois elämästä, kun luultavasti syy on minussa..

 

[Rosemary & Olive Oil]

[QUOTE="haaveena ilo";28691888]Niin on ihmissuhteissa syynsä pahaan oloon..mutta tällä hetkellä en tiedä, vaikuttaako minä itse pelkästään, vai voiko muilla olla vaikutusta, en haluaisi heittää ihmisiä pois elämästä, kun luultavasti syy on minussa..[/QUOTE]

Älä sano noin... Miksi syy olisi sinussa?
Ja jos onkin, mitä voisit tehdä asialle? Mieti.

Me ihmiset ollaan sosiaalisia olioita. Useimmiten paha olo johtuu juuri sosiaalisista suhteista. Onko ketään, jonka kanssa voisit ottaa pahan olosi puheeksi?

 

["vieras"]

Mä olen ollut masentunut varmaan jo pienenä lapsena, ja jotenkin sen kanssa vaan oppi elämään, siitä tuli osa minua. Tiesin aina, milloin alan masentua, mutta myös sen että se välillä helpottaa, opin keinoja miten selvitä niistä huonoista kausista. Hakeuduin hoitoon aikuisena, kun olin saanut lapsen ja masennus ei enää helpottanutkaan, vaan paheni aina vaan, ja tajusin etten mä pärjää. Lääkitys auttoi ilman huonoja sivuvaikutuksia, ja oli aika mieletön fiilis mikä siitä tuli. Ensin ihmettelin, että mikähän pirteys- ja jaksamispuuska mulle tuli, kunnes tajusin, että tältä ihmisistä kai normaalisti tuntuu, ja tällaista elämän kuuluisikin olla. En mä koskaan aikaisemmin ollut ajatellut, että tarvitsisin lääkitystä, kun siihen masentuneeseen olotilaan oli tottunut, se oli mulle normaalia. Söin lääkettä noin puoli vuotta ja olen ollut nyt ilman noin vuoden. Välillä olen huomannut, että masennus alkaa oireilla, mutta olen pyrkinyt tekemään jotain, ettei se pääsisi "niskan päälle". Levätä, harrastaa enemmän liikuntaa, välttää asioita jotka uuvuttaa henkisesti tai fyysisesti. Voi olla, että joudun vielä joskus lääkkeitä syömään, mutta hyväksyn sen, edellinen kokemus niistä ainakin oli hyvä.

 

[Rosemary & Olive Oil]

[QUOTE="vieras";28692044]Mä olen ollut masentunut varmaan jo pienenä lapsena, ja jotenkin sen kanssa vaan oppi elämään, siitä tuli osa minua. Tiesin aina, milloin alan masentua, mutta myös sen että se välillä helpottaa, opin keinoja miten selvitä niistä huonoista kausista. Hakeuduin hoitoon aikuisena, kun olin saanut lapsen ja masennus ei enää helpottanutkaan, vaan paheni aina vaan, ja tajusin etten mä pärjää. Lääkitys auttoi ilman huonoja sivuvaikutuksia, ja oli aika mieletön fiilis mikä siitä tuli. Ensin ihmettelin, että mikähän pirteys- ja jaksamispuuska mulle tuli, kunnes tajusin, että tältä ihmisistä kai normaalisti tuntuu, ja tällaista elämän kuuluisikin olla. En mä koskaan aikaisemmin ollut ajatellut, että tarvitsisin lääkitystä, kun siihen masentuneeseen olotilaan oli tottunut, se oli mulle normaalia. Söin lääkettä noin puoli vuotta ja olen ollut nyt ilman noin vuoden. Välillä olen huomannut, että masennus alkaa oireilla, mutta olen pyrkinyt tekemään jotain, ettei se pääsisi "niskan päälle". Levätä, harrastaa enemmän liikuntaa, välttää asioita jotka uuvuttaa henkisesti tai fyysisesti. Voi olla, että joudun vielä joskus lääkkeitä syömään, mutta hyväksyn sen, edellinen kokemus niistä ainakin oli hyvä.[/QUOTE]

Tästä kommentista tykkään. Ei lääkkeet ole aina paha juttu.